2. touko, 2018

Vanhan kertausta

Kaste Stari

16-27 C

Aurinkoista

Täytyy ihan tähän alkuun korjata yksi väärinkäsitys. Olen kirjoitellut melko paljon meidän ympäristöstä sisältäen niin Splitin, Trogirin kuin meidän pikku kylät. Olen kertonut Splitin olevan pieni suurkaupunki, suurkaupunki ainakin Kroatian mittakaavassa. Splitin saa helposti haltuun parissa päivässä koska se on pinta-alaltaan verrattain pieni. Meidän pikku kyliä olen suositellut jos haluaa kokea, ja nähdä, miten ihan aidot paikalliset ihmiset asuvat ja elävät. Toki meilläkin on turisteja mutta ei lähekkään niin paljon kuin Splitissä tai varsinkin Trogirissa.

Ja nyt siihen väärinkäsitykseen. Olen kirjoittanut Trogirin olevan varsinainen turistirysä, jossa jonot ja hinnat ovat tapissaan ja pitkiä. Ja niin ne kaupungin vanhassa osassa, Trogirin keskussaarella, ovatkin. Tämä vanha kaupunki kun on Unescon maailmanperintökohde ja on kirkkoineen, aukioineen ja pikku kujineen mukava tutustumiskohde. Tämä kaikki houkuttelee kesäisin turisteja. Mutta on Trogir paljon muutakin, varsinkin jos ihan pikkaisen uskaltautuu kurkkaamaan varsinaisen turistialueen ulkopuolelle. Kaupungista löytyy mukavia uimarantoja, sieltä löytyy hyviä, ja jopa kohtuuhintaisia, ravintoloita ja paljon muuta mukavaa. Kyllä Trogiriin uskaltaa mennä, kyllä siellä uskaltaa viettää jopa vaikka koko lomansa. Ja jos asiat alkavat liikaa ahdistaa, ei muuta kuin linja-autoasemalle ja bussi numero 37. Se kuljettaa matkailijan vaikka meidän kylille tai tarvittaessa vaikka Splitiin asti.

Lupasin uutisia maailman rumimman auton kohtalosta. Uusimmille lukijoille, jotka eivät välttämättä tiedä WUCin (World Ugliest Car) historiaa, kerrotakoon sen verran, että ostin Suomesta Mitsubishi Lancerin ennen tänne lähtöä huimalla 300 eurolla. Pakkasin Mitsun niin täyteen tavaraa kuin autoon mahtui ja ajelin tänne. Alkumatkan tosin lilluimme Finnlinesin suosiosella avustuksella laivalla Helsingistä Travemundeen, mutta sen jälkeen kuljetin kuljetti minut, tavarat ja Rockyn kiltisti Saksan, Itävallan ja Slovenian läpi tänne Kroatiaan. Pikkaisen se nikotteli Baijerissa mutta muutoin auto toimi kuin kello.

Nyt olen ajellut Mitsubishilla täällä lähes kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen tosin hyvinkin laittomasti. Kunnes pari viikkoa sitten syttyi latauksen merkkivalo. Ajattelin että vika on akussa, sillä auton hajottua täällä sen ainoan kerran (korjaus maksoi tuolloin 1200 kunaa eli pikkaisen reilut 160 euroa) korjaajamies kertoi minulle että akku alkaa vedellä viimeisiään. Ajattelin siis että nyt se kuoli lopullisesti ja ostin uuden akun. Hinta oli 730 kunaa eli sata euroa. Mikä on todella kallis akku Kroatian mittapuun mukaan.

Ei auttanut akun vaihto, vika on todennäköisesti laturissa. Päätin, että nyt loppuu tähän autoon rahan syytäminen, nyt taitaa Mitsu päästä ansaitsemaansa lepoon. Ja niin se onkin pääsemässä. Kaverin kaveri, kroatialaiseen tapaan, tietää jonkun joka puristaa vanhat autot pieniksi laatikoiksi. Ja sinne on WUC matkalla. Sen piti lähteä viimeiselle matkalleen jo tänään, mutta retki siirtyy huomiselle. Sitä ennen pitää vielä raksia suomalaiset rekisterikilvet ja tuo edellämainittu akku ulos autosta. Muut 'varusteet' saavat mennä auton mukana. Näin ollen vajaa viikko sitten uhoamani 'erään elämän päätös' tapahtunee huomenna. Tai siis, mehän olemme Kroatiassa. Se voi siis tapahtua huomenna, seuraavana päivänä tai vaikka seuraavalla viikolla. Eihän tuo nyt tarkkaa ole......

Tänään matka suuntautuu Spltiin synttäreitä viettämään. Ja tutustumaan samalla uuteen, juuri ovensa avaavaan ravintolaan. Sitä ennen pitäisi kuitenkin keksiä synttärilahja. Siis minun, joka on ehkä maailman huonoin keksimään yhtään lahjaa yhtään kenellekkään. Nyt kun siellä joku vaimo miettii, että huono se on tuo minun miehenikin lahjoja ostamaan, takaan ja alleviivaan että kaveri ei ole lähellekään niin huono kuin minä.

Mutta treffeistä, ja lahjasta, lisää sitten huomenna. Silloin vastaan myös vappupäivänä saamaani kysymykseen siitä kuinka saan päiväni kulumaan täällä. Mutta siis huomiseen.....