3. touko, 2018

Rutiniit

Kastel Stari

18-25 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, sade- ja ukkoskuurojen mahdollisuus

Kuten eilen kirjoitin, sain vappuviikonloppuna parikin kysymystä siitä että miten saan päiväni kulumaan täällä kun en käy töissäkään. Olen tainnut vastata tähän kysymykseen aiemminkin, mutta menkööt nyt taas.

Päivät rakentuvat rutiineiden ympärille. Rutiinit luovat tietyn rungon jonka mukaan niitä päiviään sitten viettää. Ja auta armias jos jostain syystä jokin asia sen rutiinin sotkee, sen jälkeen on elämä kevyesti sekaisin. Mutta ihan peruspäivä on suurinpiirtein seuraavanlainen.

Aamulla Rocky herättää minut about 06.00-06.30. Siitä riippumatta mihin aikaan olemme menneet nukkumaan. Aamukahvi ja aamupala. Niiden jälkeen aamulenkki, joka kestää melko tarkkaan tunnin. Meillä on kolme-neljä vakioreittiä joita vuorottelemme. Pääsääntö kaikille on se, että kukin niistä kulkee meidän rantakadun kautta. Näin voin tsekata sen, että kuka kavereista on duunissa missäkin baarissa. Eli että minne kannattaa mennä iltapäivämatineaan. Korvissa soi Spotifyn soittolista josta löytyy pitkälti koko kevyen musiikin kirjo. Listalla taitaa olla juuri nyt jotain himppasen reilut 650 biisiä ja lisää tulee aina kun kuulen jossain mielestäni hyvän kappaleen. Tuo kirjo sisältää lauluja suomi-iskelmän ja -rapin kautta ulkomaalaisiin listahitteihin, bluesiin ja kantriin. Kaverini kysyi tuossa pari päivää sitten että saisiko kuunnella mikä korvassani juuri tuolloin soi. Pikkaisen pyöri silmät päässänsä kun juuri silloin sattui soimaan Rednexin Cotton Eye Joe. Ei ollut kuulemma ikinä kuullutkaan moista renkutusta. Mikä johtuu osittain varmaan siitä, että tyyppi oli iloisella 90 -luvulla noin 10 -vuotias. Pöytäkirjaan merkittäköön myös se, että Rednexin Wish You Were Here on yksi kauneimmista rakkauslauluista jonka tiedän.

Mutta takaisin normipäivään. Lenkin jälkeen kotiin ja lehdet netistä. Ilta-Sanomat menee näköislehtenä, Iltalehti, Hesari ja paikalliset lehden nettiversioina. Josta tulikin mieleen, että Kastela.org kertoi eilen että viranomaiset ovat lyöneet kättä päälle ja aloittaneet suunitelman Spltin lentokentän ja Splitin kaupungin välisestä junaradasta. Mutta koska Kroatia, tuskin olen enää yhtään missään kun tuo suunnitelma, joka toki on sangen kannatettava, toteutuu. Jos se ikinä toteutuu.

Lehtien jälkeen lounas. Lounaan jälkeen päiväunet. Päiväunien jälkeen onkin sitten kaksi vaihtoehtoa. Joko lenkki Rockyn kanssa ja siirtyminen iltapäivämatineaan ilman häntä, tai siirtyminen herran kanssa iltapäivämatineaan rivalle. Valinta riippuu siitä, kuinka kuuma on. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivä, 13 vuotias koira kun ei välttämättä nauti yhteensä yli 30 minuutin kävelystä ja about tunnin hengailusta rantakuppilassa lämpötila ollessa yli 30 astetta. Eilen Roksu oli mukana, sillä hän joutui viettämään iltansa pitkälti yksin.

Hyvän esimerkin rutiineista saa tapahtumista suihkukaapissani eilen. Siellä se ensimmäinen pullo on aina ollut shampoo ja se toinen vartalosaippua. Vaan eilen joku oli muuttanut pullojen järjestystä. Niinpä pesin hiukseni Axella ja muun bodyn Nivean mentholshampoolla. Tätä vallitsevaa maailmanjärjestystä kun ei kertakaikkiaan saa mennä muuttamaan!

Minä olin treffeillä. Olin treffeillä Splitissä, missä ensinnäkin vietettiin treffiseuralaisen synttäreitä ja osallistuttiin erään matkatoimiston presentaatioon. Ja touhuttiin kaikkea muuta.

Pikkaisen pitää keräillä itseään vielä treffien jälkeen, mutta saattaahan se olla että juttuihin, jopa treffijuttuihin, palataan huomenna. Tai sitten ei. Sen näkee, kuka näkee, näillä sivuilla perjantaina.