7. touko, 2018

Kaksi vuotta

Kastel Stari

19-28 C

Aurinkoista

Se on nyt semmoinen juttu, että meikämandoliino karisti Suomen pölyt jaoistaan tasan kaksi vuotta sitten. Päivälleen. Tasan vuotta sitten suuntasin Mirsubsihin keulan Finnlinesin ms Finnladyn uumeniin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, peruutin auton laivaan minulle osoitettuun paikkaan. Näin matka tänne, uuteen kotimaahani, oli alkanut.

Tuosta reissusta ei nyt tällä kertaa enempää, tarinaa siitä löydätte helposti näiltä sivuilta. Olen asunut täällä siis melko tarkkaan kaksi vuotta, mutta silti maa jaksaa yllättää. Ei pelkästään päivittäisessä elämässä vaan myös kun tapaa ihmisiä ja pääsee juttelemaan heidän kanssaan. Kirjoitin jo viime kesänä kuinka hämmentävää oli istua grillaamassa Kroatian helteessä ja jutella samalla jääkiekosta tyyppien kanssa joiden tieto/taito ylittivät sinun, kyseistä lajia arviolta noin 40 vuotta seuranneen, tiedot kevyesti. Siis Kroatiassa, jonka pitäisi olla jalkapallomaa. Noin 35 asteen helteessä. 400 kilometrin päässä lähimmästä jäähallista.

Eilen iltapäiväolueilla tuolla meidän rivalla keskustelimme sangen asiantuntevasti countrymusiikista. Juttelimme esiintyjistä, juttelimme konserteista ja tietty yksittäisitä biiseistä. Mikä oli monellakin eri tasolla sangen ihmeellistä. Ensinnäkin se että aihe oli country, ihmetytti. Se että aiheesta keskusteltiin Kroatiassa, oli toinen hämmennyksen aihe. Ja se, että sinä istut omalla rantakadulla omassa kantabaarissa omassa tuolissasi ja juttelet musiikista jota ihan kaikki ei tunnista edes musiikiksi. Onhan se lievästi omituista. Varsinkin kun keskustelukumppanisi tuntee ja tietää kaikki esiintyjät ja biisit joita heittelet keskusteluun.

Mutta sitten takaisin arkeen. Keskustelin viikonlopun aikana muutaman suomalaisen kanssa jotka ovat tulossa lomailemaan tänne kuinka luotettavia paikalliset sääennusteet ovat. Eilen aamulla apsi näytti että sataa. Mutta kun katsoin ikkunasta ulos, taivas oli täysin sininen. Ei ainuttakaan pilveä missään. Itseasiassa, kun olemme kavereiden kanssa vertailleet eri sääsivustojen ennusteita, kaikista parhaan tuloksen olemme saaneet pistämällä pään ikkunasta ulos. Jos aurinko paistaa, se paistaa. Ja jos sataa, niin sataa. Sanoi se puhelimen sääsivusto ihan mitä tahansa. Sääennusteiden osumistarkkuus ei siis vältämättä ole ihan huippua. Ihan vaan tiedoksenne.

Kun googlailette säätilaa lomaanne silmällä pitäen, ihan jokaiseen appsiin kannattaa suhtautua suurella varauksella. Minä en ainakaan, eikä kaverini, ole vielä keksineet sitä 'ainoaa ja oikeaa', aina paikkaansa pitävää, appsia. Koska sellaista ei liene olemassakaan. Pääsääntöisesti täällä kuitenkin paistaa aurinko. Paitsi silloin kun sataa.

Se elämä, jonka päättymistä olen ennustellut pitkin viikkoa, päättyi sitten viikonloppuna. Tai en minä tiedä päättyikö se, mutta maailman rumin auto, eli Mitsubishi Lancer joka siis kaksi vuotta sitten kuljetti minut, Rockyn ja maallisen omaisuutemme tänne, hävisi tuosta pihasta muuttuakseen paaliksi. Tai näin minulle ainakin kerrottiin. Kroatian tuntien auto saattaa saada aivan uuden elämän jonkun näppärän mekaanikon käsittelyn jälkeen enkä hämmästyisi ollenkaan jos 'Lisää bassoa' -tarra joskus vielä osuisi silmiini liikenteen seassa. Mutta minun osalta Mitsu siis kuoli viikonloppuna.

Jollain keskustelupastalla on ollut juttua siitä että miten jääkiekon MM -kisat näkyvät täällä. Ja oikein hyvin näkyvät, kiitos vain kysymyksestä. Saksalainen urheilukavana Sport1 näyttää kaikki Suomen alkulohkon suorana. Ja tietysti jatkopelit. Kaikki tämä ilman Antero Mertarannan mesoamista, joka oli ihan kiva juttu 20 vuotta sitten, mutta eihän sitä enää jaksa kukaan. Eihän?

Näin tähän alkuviikoon. Huomenna jatketaan taas, eikä kukaan tiedä vielä millä aiheilla. Kait sitä jotain taas keksitään.