14. touko, 2018

Autot parkkiin

Kastel Stari

16-22 C

Puolipilvistä, sadekuurojen mahdollisuus

Se olisi sitten maanantai ja uudet kujeet. Tai jos tarkkoja halutaan olla, ei tälle viikolle mitään uusia kujeita ole tiedossa. Ihan vanhoilla, tosin kesäisillä, asetuksilla alkanut viikkokin menee. Vieraita, tai edes teitä blogin lukijoita, ei taidan vielä tälle viikolle olla odotettavissa. Mutta jos olemme sopineet tapaavamme, muistutelkaapas. Nämä päivät ja viikot kun ovat ihan arjessa melkoisen samankaltaisia ja näin en ihan välttämättä aina muista mitä on tullut sovituksi kenenkin kanssa. Sovin esimerkiksi kaverini Nikitan kanssa että joku hänen kaverinsa kaveri toimittaa minulle oliiviöljyä. Tuo öljy on kotona tehtyä ja näin aivan erilaista mitä kaupoista saa. En vaan ole muistanut muistuttaa Nikitaa aiheesta joten toimitustakaan ei ole tapahtunut. Kun kukaan ei ole muistanut mitään. Mutta ehtiihän tuota. Sillä mikäs kiire tässä on. Mihinkään.

Viikonloppuun sisältyi euroviisuja ja jääkiekkoa. Ja tietysti äitienpäivä. Ihan normaali keväinen viikonloppu siis. Kuten olen aiemmin kertonut, ystäväpiiriini kuuluu muutama kanadalainen. Tyyppi eivät, yllätys yllätys, ole varsinaisia lätkäfaneja, mutta ovat kotoisin Manitoban provinssista. Siis samasta provinssista mistä läntisen konferenssin finaaleissa par'aikaa vääntävä Winnipeg Jets on kotoisin. Jos Jets on kova sana Winnipegissä tällä hetkellä, niin kyllä tämä finaalihuuma heijastuu jopa tänne Adrianmeren rannoille. Onhan joukkue ensimmäistä kertaa historiansa aikana näinkin pitkällä. Iltapäiväsessiot alkavat juuri nyt edellisen yön ottelun tuloksen läpikäynnillä vaikka jääkiekko ei koko talven aikana ole kuulunut heidän kanssaan päivittäisiin keskusteluaiheisiin. Mutta NHL, finaalit ja Jets.

Olen saanut jonkinverran kyselyjä Kroatian liikenteestä. Että uskaltaako siellä ajella vai onko liikenne aivan villi länsi? Kyllä uskaltaa ja ei ole villi länsi. Kesällä se on tosin ruuhkainen, paikoittain hyvinkin ruuhkainen, mutta muuten täällä pärjää ihan maalaisjärjellä. Pääsääntöisesti kaikki noudattavat liikennesääntöjä, nopeusrajoituksia tosin sangen luovasti, mutta muutoin ei mitään härhdelliä ole odotettavissa. Kunhan muistatte tarkkailla skootereita, mopoja ja moottoripyöriä. Ne sujahtelevat ihan mistä sattuu eikä niitä koske yhtään mitkään liikennesäännöt.

On kuitenkin yksi asia josta haluan varoittaa ja kiinnittää huomionne. Se on pysäköinti. Ensinnäkin pysäköintipaikkoja, ainakin näillä meidän seuduilla, on autojen määrään nähden aivan liian vähän. Jos löydät kesäaikaan parkkipaikan Splitistä, kannattaa pistää lotto vetämään samantien. Kaupunki on nimittäin aivan toivoton parkkipaikkojen suhteen jopa talvikautena, puhumattakaan sitten siitä kun kaupunkiin pamahtaa kesäiset turistit.

Kun se parkkipaikka on sitten löytynyt, en edes suosittele, vaan käsken maksamaan parkkimaksun. Split on kuuluisa siitä että jos olet pysäköinyt autosi väärin, tai et ole maksanut parkkimaksua, auto lähtee kuin eräs veneerinen tauti aikoinaan lähti Töölööstä. Verrattain nopeasti ja tuntemattomaan paikkaan. Etsipä siinä sitten 35 asteen kuumuudessa autoasi vieraassa kaupungissa vieraalla kielellä. Takaraivossa tieto siitä että ihan oma moka..... Ja vaikka se auto sitten löytyisikin, sakko on ihan huomattava. Viime kesänä se oli kuulemani mukaan 80-100 euroa, siis euroa, tälle kesälle on suunnitelmissa korottaa näitä(kin) maksuja.

Parkit maksavat, hieman siitä siitä riipuen mille alueelle parkkeeraa, neljästä kunasta jopa viiteentoista kunaan/tunti (0,50-2,30€). Mitä lähempänä keskustaa olette, sen kalliimmaksi pysäköinti(kin) luonnollisesti käy. Vaan on se parkkimaksun maksaminen kuitenkin sen verran halvempaa kuin auton hakeminen joltain varikolta, että kyllä kannattaa.

Tämä pysäköinti pomspahti mieleeni kun olimme eilen kirkonmenojen aikaan Rockyn kanssa lenkillä. Meidän kaupunki, Kastella, on kuulemma kiristänyt pysäköinninvalvontaansa, ainakin hetkellisesti. Kaupungin autot kiertelevät tuolla meidän rannalla kirjoittamassa ylös väärinpysäköityjen autojen rekisterinumeroita ja sakkolappu kopsahtaa sitten aikanaan kotiin. Tämä ei vaan tunnu koskevan kirkonmenoja, sillä kuten oheisesta kuvasta huomaatte, ei tuossa parkkeeraukulttuurissa ole järjen hiventä. Auto tökätään siihen rakoon mihin se sattuu mahtumaan ja kiirehditään kirkkoon. Eikä kukaan taatusti keräile rekisterinumeroita. Koska sunnuntai ja kirkko.