15. touko, 2018

Charlie

Kastel Stari

13-21 C

Aurinkoista, illalla ukkoskuurojen mahdollisuus

Ihan pikkaisen jännittää. Meiltä meni juuri sähköt enkä tiedä kuinka kauan tietokoneen akku kestää. Jännä nähdä mahdanko saada tämän jutun valmiiksi ennen totaalista black outia. Toisaalta, myös tarinan pukkaamisessa interwebbiin saattaa olla haasteita jos sähköt eivät palaudu sillä tietysti myös netti on nurin. Kun ei ole sähköä.

Höpistään tässä nyt sitten vaikka ihan ajankuluksi, tuskinpa ne sähköt ihan kokonaan tai lopullisesti hävisivät. Ennemmin tai myöhemmin modeemin valot alkavat välkkyä, radio Suomi pamahtaa päälle ja päivä jatkuu ihan normaalina päivänä. Mikä olisi sangen suotavaa, sillä kello 12.00 paikallista aikaa alkaa Suomen ja USAn välinen jääkiekon MM -ottelu, ottelu jonka merkitys varsinkin Leijonille on melkoinen. Olin budjetoinut ottelun seuraamiseen 'kallista' (hah) aikaani tästä päivästä, mutta katsotaan nyt käy.

Täytyy muuten tähän väliin todeta että sähkökatkot eivät ole meillä sen yleisempiä kuin ne ovat Suomessakaan. Minulla on ollut sähkö poikki pari-kolme kertaa koko täällä asumisen aikana, kerran maanjäristyksestä ja muut kerrat ukkosesta johtuen. Tällä kertaa kumpikaan noista ei liene syy, sillä taivas on täysin sininen eikä mökkikään ole pahemmin huojunut.

Sähköjä odotellessa täytyy onnitella suomalaisia. Suomessahan on kuulemani mukaan kunnon kesä aurinkoineen ja helteineen. Itseasiassa siellä on muutamat pari päivää ollut jopa lämpimämpää kuin täällä. Eilen maanantaina ainakin Turussa ja Lappeenrannassa mitattiin käsittääkseni lähes 29 asteen lämpötiloja mikä ei liene ihan normaalia Suomen oloissa toukokuun puolessa välissä. Me olemme saaneet tyytyä vain 23-25 asteen lämpöihin ja jopa ukkosiin. Tasan ei käy onnen lahjat. Sijaitsen taas kerran aivan väärässä paikassa, minun pitäisi Kastelan sijasta olla Turussa! Tästäkin päivästä on tulossa lähes jäätävä, elohopean pitäisi nousta hikisesti 20 asteen yläpuolelle.

Ne sähkötkin palasivat muuten tuota edellistä kappaletta kirjoittaessani.

Charlie sai eilen työtarjouksen. Charlie on eläkkeellä sotavammojensa johdosta ja asuu Kastel Starin ehdottomasti parhaimmalla paikalla sijaitsevassa rakennuksesta tuolla meidän rantakadulla. Elämäänsä kuuluu baareissa notkumista ja kahvin kittaamista. Alkoholiin hän ei koske lainkaan sillä joskus aikoinaan se, lääkityksensä kanssa, lienee aiheuttanut hieman suurempiakin ongelmia. Kun kerran tarjoudun tarjoamaan hänelle bissen, vastaus oli että 'No thänks, I'll be flip-flop (käsien heiluttelulla vahvistetuna) and the mental hospital.'

Charlie notkuu rantabaareissa yöhön asti, tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Charlien. Meidän ulkomaalaisyhteisöä hän tervehtii, juotuaan herätäkseen vähintään kolme kuppia kahvia, yleensä sanoilla 'What's up Africa'! vaikka tietää sangen hyvin ettei kukaan meistä ole kotoisin Afrikasta. Mutta Charlie on oikeasti sangen hauska hahmo.

Ennen kahveja Charlielle on aivan turha puhua mitään. Koska hän ei ole vielä hereillä. Hän nauttii kahvit heti herättyään noin kello kaksi iltapäivällä. Siis kello 14.00. Joka päivä. Sitä ennen miestä ei näy. Koska päivä ei ole vielä alkanut.

Mutta siis, nyt napsahti työtarjous. Että kiinnostaisiko taksikuskin hommat ihan oikeassa taksifirmassa? Palkkakin olisi kuulemma todella hyvä. Ja kiinnostivathan ne. Ongelma on vaan se ettei Charliella ole ajokorttia. Ei, vaikka hän on ajanut autoa pitkin poikin meidän huudeja kohta 20 vuotta. Mitään hankaluuksia ei kuulemma ole ollut muuta kuin että lähikaupunki Trogiriin ei oikein ole uskaltanut ajella koska siellä on niin paljon poliiseja. Sanoi Charlie eilen.

Tilanne on muuttumassa. Charlie läpäisi juuri, neljännellä yrityksellä, kirjalliset kokeet. Nyt ovat ajotunnit menossa. Ne ovat kuulemma sangen tylsiä ja niiden jälkeen on vielä edessä ajotesti. Jossain välissä täytyisi läpäistä vielä lääkärintarkistus. Vaan kohta on kortti ja sinne Trogiriinkin uskaltaa mennä. Näin se kehitys kehittyy, jopa meidän rannan Charliella!