17. touko, 2018

Kieliopintoja

Kastel Stari

13-21 C

Puolipilvistä

Suomessa melko monen asian voi kuitata toteamalla vain että 'oho', joka pitää sisällään ainakan sanat anteeksi, olipa yllätys, hupsista, olen pahoillani jne. Täällä saman asian toimittaa sana 'opa'. Jos törmäät johonkuhun tai joku törmää sinuun, selviät toteamalla vain että opa! Turha siinä on anteeksi (oprosti) pyydellä, riittää kun toteat opa. Dalmatiassa saman asian ajaa myös a, ae, aö -ilmaisut. Niillä voit viestiä oikeastaan kaiken mitä sinun tarvitsee viestiä; voit kiittää, voit moikata, voit vastata kysymykseen tai voit kertoa vaan kuuntelevasi. Ja jos et kuule, tai et ymmärrä, voit kysyä että a? Siten että hieman venytetty a nousee loppua kohden. Näin kysyjä/tarinan kertoja tietää että kysyt jotain. Tämä kroaatin kieli on niin helppoa.

Paitsi ettei ole. Kävin eilen ensimmäistä kertaa noin kuukauteen kroatian kielen tunnilla. Ja tunne oli että enhän minä ole tämmöistä kieltä koskaan edes kuullut, saatikka opiskellut. Pitäisi varmaan ottaa jotain sarvekasta eläintä sarvista tai jostain muusta ulokkeesta ja alkaa ihan oikeasti opiskella. Mutta se motivaatio. Se motivaatio luuraa jossain kun englannillakin pärjää hyvin... Jostain täytyisi ilmaantua se yksinhuoltaja äiti sen lapsensa kanssa. Tuolloin kielenopiskelu olisi niinkuin annettu tekijä. Ja kävisi luonnollisesti. Vaan pitäisikö sitä tämänkin asian eteen tehdä jotain? Niinkuin vaikka mennä ulos kämpästä? Ja jutella ihmisten kanssa? Etsiä sitä mamaa?

Sitten ihan muihin asioihin. Nimittäin säähän. Ihan vielä emme ole päässeet Suomen lämpötiloihin (sic) mutta sade näyttäisi loppuneen. Ainakin jatkuva sellainen. Kuuroja ei lasketa. Eilisen sateisen aamupäivän jälkeen juuri ennen iltapäiväsessiota, siis kello 14.00, taivas aukesi ja aurinko aloitti hommansa. Ja helottikin sitten sangen lämpimästi. Tälle päivälle on luvassa vielä kuuroja, mutta sen jälkeen viikonlopuksi pitäisi olla luvassa normaalia kesäsäätä. Tuolloin, ainakin säätiedotusten mukaan, on luvassa jo 28-30 asteen lämpöjä ja aurinkoa. Tai vähintään puolipilvistä. Joten jos olette lomailemassa juuri nyt täällä, hieman kärsivällisyyttä. Kyllä se siitä vielä muuttuu.

Yksi ruokajuttu vaikken ruokablogia edelleenkään pidä. Olen nimittäin rakastunut tuohon minun slow cookeriin, Crock Potiin tai haudustuspataan, ihan millä nimellä kukin sitä kukin haluaa kutsua. Sillä kun kokkailee voi varioida erilaisia ruokia erilaisilla lisukkeilla ja aina saa lopputuloksen mistä haaveilee. Tai ainakin minä olen saanut. Ribsit olivat hieman ylikypsiä mutta läskisoosi, pulled pork ja hernekeitto ovat onnistuneet erinomaisesti. Ilman sen suurempaa kikkailua. Tai keittiössä seisoskelua.

Tällä kertaa valmistin padassa kokonaisen kanan. Maustoin linnun edellisenä iltana ja pidin sitä marinaadissa yli yön. Aamulla kuorin sipulit, porkkanat, perunat, herkkusienet, paprikat, sinne padan pohjalle kun voi lisätä melkein mitä tahansa. Vihannekset pataan ilman nestettä ja kana jääkaapista siihen päälle. Nestettä ei tarvittu koska vihanneksista sitä tuli yllättävänkin paljon. Cookkeri täysille tehoille neljäksi tunniksi. Pata porisi keittiössä, itse kykeni tekemään normipäivän normiasioita. Neljän tunnin jälkeen lintu uuniin grillivastuksen alle noin pariksikymmeneksi minuutiksi. Näin saadaan ruskea väri pintaan. Ja valmista tuli. Ja hyvää. Pikkaisen jopa liian hyvää.

Näin tänään. Huomenna onkin taas perjantai on aika läntätä tämä viikko poikki, halki ja pinoon. Ja miettiä mitäpä sitä keksisi viikonlopuksi. Vai keksiikö sitä mitään. Koska eihän sitä vielä voi tietää.