1. kesä, 2018

Kulttuurieroja

Kastel Stari

20-30 C

Aurinkoista

Tähän alkuun on pakko kiitellä. Kiitos ennenkokemattomasta palautemäärästä alkuviikon Kastela -oppaasta. Oli mukava huomata että se herätti mielenkiintoa ja lisäkysymyksiä. Paras kiitos oli ehdottomasti se kun eräs lukijani ilmoitti suoraan että Kroatian loma oli syyskuulle suunnitelmissa, mutta minun löpinöiden johdosta se suuntautuu alkuperäisen kohteen sijasta tänne Kastelaan. Tervetuloa vaan! Odotan innoissani tapaamistamme. Ja sitä luvattua olutta.....

Ja sitten taas varoitellaan. Ja ihmetellään. Olen kirjoittanut Splitin lentokentästä aiemminkin, mutta nyt, ihan muutama päivän aikana, olen kuullut siitä jälleen kerran huolestuttavia uutisia. Remontti on menossa ja se sotkee asioita entisestään, mutta myös logistiikka tökkii. Ja pahasti. Yleensä suurimmat valitukset ovat koskeneet lähtöaulaa, jossa jonot pahimmillaan ulottuvat ulos saakka. Mutta ei se homma tuloaulassakaan oikein pelitä. Ei ainakaan silloin kun täysiä koneita laskeutuu viiden minuutin välein. Ei vedä passintarkistus eikä oikein matkalaukkuhihnakaan. Kaiken lisäksi ovat menneet päättämään että lähin pysäköintialue on tarkoitettu vain lyhytaikaseen pysähdykseen ja jos haluat ihan oikeasti pysäköidä auton, se pitää pysäköidä kadun toiselle puolelle. Jossa pysäköintialue ei ole vielä valmis. Pitää toivoa että remontti valmistuu aikataulussaan vaikkei se tämän kesän ongelmia ehdikään ratkaisemaan. Mahtaako ratkaista edes tulevaisuuden ongelmia sillä joidenkin arvioiden mukaan kenttä on liian pieni jo valmiiksi jopa remontin valmistuttua.

Juttelimme eilen kavereiden kanssa eri maiden eroista. Miten asioita tehdään, miten niihin suhtaudutaan ja miten eri asiat merkitsevät eri maissa eri tavalla. Keskustelu lähti liikkeelle Kroatian katolilaisuudestaan joka tietyllä tavalla kuplii pinnan alla hyvinkin vahvana. Lähes kaikki kroatialaiset ystäväni ovat omalla tavallaan uskonnollisia, osa jopa hyvinkin. Mutta ei sitä normielämässä huomaa, kukaan ei tuputa uskoaan millään tavoin eikä siitä juurikaan keskustella. He juttelevat aivan kuten muutkin, he juovat ja he polttavat. Silti käyvät kirkossa sunnuntaisin, tekevät ristinmerkin ohittaessaan kirkon jne. Eli uskonnollisuus esiintyy täällä täysin eri tavalla kuin vaikkapa Pohjois-Pohjanmaalla jossa uskonto käytännössä kieltää kaiken kivan. Kuten vaikkapa urheilun. Ehkä katollinen Jumala on suvaitsevampi, mukavampi ja rennompi tyyppi kuin lestadiolainen Jumala.

Sitten maallisimpiin asioihin. Kuten tupakanpolttoon. Röökin poltto nousi mieleen ihan vaan siksi, että Suomessa suunnitellaan uutisten mukaan taas uusia rajoituksia siihen missä saa polttaa, tupakkaveron ja oston ikärajan nostoa. Parhaimmillaan taloyhtiö voisi jopa päättää ettei yksittäisessä asunnossa saa polttaa. Siis ihan siinä sinun omassa asunnossa, mistä maksat asuntolainaa ja yhtiövastiketta ja jonka eteisessä on se taulu missä lukee *Kotini on linnani'. Jos naapurit päättävät että röökinpoltto linnassasi loppuu, niin sitten se loppuu.

Suora leikkaus Kastelan rantabaareihin. Jokaikisessä kahvilassa on tuhkakupit pöydissä, jokaikisellä terassilla saa polttaa. Poikkeus sääntöön ovat ruokaravintolat, joista osa, ei siis kaikki, on kieltänyt röökin vetämisen sisätiloissa ja terasilla jos terdellä on lasiseinät. Muutoin tupakkia vedetään ihan joka paikassa. Eikä Kroatia edes kuulu eniten tupakoivien maiden top kymppiin, jota johtaa naapurivaltio Montenegro. Siitä huolimatta tuntuu että täällä pössytellään ihan joka paikassa. Ainakin Suomeen verrattuna.

Toinen selkeä silmiin pistävä ero Suomen ja Kroatian välillä on kahvilakulttuuri. Tiedän toki että Suomessa juodaan eniten kahvia per capita, mutta sitä taidetaan juoda enemmänkin kotioloissa. En ainakaan muista kokeneeni ikinä samankaltaista kahvilakulttuuria kuin olen kokenut täällä. Kroatiassa ei koskaan ole niin kiire ettei kahvikupillista ehtisi juoda. Ja se juodaan sitten kahvilassa. Ei kotona keittiöpöydän ääressä. Vaikka se kuppi on suomalaille kahvinjuojille naurettavan pieni eikä kahviakaan ole kuin tilkka, sen ääressä menee helposti aikaa. Eli täällä ei, ainakaan yleisesti, hörpätä kahvia kiireesti ja rynnätä eteenpäin. Sen pikkukupin ääressä istuskellaan, vaihdetaan kuulumisia ja jutellaan. Ja kun maailma on valmis sillä erää, siirrytään eteenpäin. Ainakin niin kauas kunnes se seuraava tuttu tulee vastaan. Jonka kanssa mennään sitten seuraavaan kahvilaan.

Näin tällä viikolla. En ole saanut vielä viikon tilastoja siitä kuinka paljon teitä lukijoita tällä viikolla on ollut, mutta jos/kun palautemäärä korreloi yhtään lukijamäärään, teitä on ollut jälleen kerran ennätysmäärä. Kiitos siitä. Nyt hyvää koulujen päättäjäisviikonloppua. Ja onnea kaikille uusille ylioppilaille muille koulunsa päättäneille. Minun juttuni jatkuu taas maanantaina.