4. kesä, 2018

Känni

Kastel Stari

19-29 C

Aurinkoista

Nyt on pakko tunnustaa. Olen aiemmin kertonut siitä, että nautin täällä huomattavasti enemmän alkoholipitoisia juomia kuin mitä tein Suomessa. Ero on siinä että Suomessa olin usein kännissä. Aivan liian usein, myönnettäköön. Mutta täällä, vaikka täällä tulee vedettyä olutta ja viiniä eri tahtiin kuin Suomessa, täällä en ole ole juurikaan ollut kännissä. Siis kännissä kännissä. Paitsi molempina täällä vietettäminäni jouluina tuolla meidän kylän joulutorilla kun paikalliset ovat innostuneet tarjoilemaan rakijaa ulkkarille oikeinkin isolla kädellä. Ja nyt lauantai-iltana jonka vietin suomalaistyyppien kanssa meidän rantakadulla. En oikein tiedä miten se niin pahasti lähti lapasesta mutta kyllähän se läksi. Eilinen sunnuntai meni sitten pikkaisen niinkuin jäitä poltellessa.

Täällä Dalmatiassa, kun naamari on tullut tutuksi baarissa, kukaan ei enää kysy mitäpä sitä saisi olla. Istut pöytään ja eteesi ilmestyy se sama juoma mitä olet juonut aiemminkin. Eikä kukaan ihmettele asiaa niinkuin jossain muuallapäin Kroatiaa tuntuvat tekevän. Jos olet istunut lomallasi jossain baarissa pari-kolme kertaa, seuraavalla kerralla he todenäköisesti jo tietävät mitä juot. Puhumattakaan meidän omasta baarista Dupinista, siellä ei todellakaan kysellä mitä haluat. Se bisse ilmestyy pyytämättä ja yllättäen jokaikinen kerta siihen nenän eteen. Halusit sitä tai et. Mutta nyt homma on viety vieläkin pidemmälle. Eilen iltapäivällä menin sisälle maksamaan ne kaksi kaksi olutta jotka tuli nautituksi. Vaan kun olit lauantaina täällä isomman porukan kanssa ja kun kerran olit kännissäkin, ei sinun mitään tarvitse maksaa. Menkööt kankkuskaljakassasta. Sanoi Jelena eikä huolinut niitä 34 kunaa (about 5 euroa) jotka olin valmistautunut pulittamaan. Plus tipit.

Pysytään ravintoloissa. Dupinin vieressä on pizzeria nimeltään Kastelac. Olemme seuranneet baarin henkilökunnan toimintaa ja näin vanhana hotelli- ja ravintolahemmona ei voi muuta kuin ihmetellä kroaattien tapoja. Esimerkki: Kastelaciin istuutuu kaksi turistia. Henkilökunta huomaa tämän ja tuo vieraille menuun. Siis menuun ihan suorilta. Miksi, oi miksi, he eivät ensin mene pöytään, toivota asiakkaat tervetulleiksi ja kysy että saisiko olla jotain juotavaa? Tämä toisi lisämyyntiä ja samalla asiakkaat sitoutetaan ravintolaan. On huomattavasti suurempi kynnys vaihtaa paikkaa kun olet jo tilannut jotain. Vaikka pelkästään juotavaa. Melko usein käy nimittäin niin, että kun tyypit ovat istuneet pöytään, saaneet menuun ja jos mitään mieleistä ei löytynyt, he jatkavat matkaansa. Mikä on helppoa kun mitään ei ole vielä tilattu. Mutta jos ennen sitä menuun toimittamista olisi saatu asiakkaat tilaamaan vaikka juomat, kynnys jatkaa matkaa olisi huomattavasti korkeampi. Puhumattakaan siitä että vaikka jäisivätkin ruokailemaan, se ensimmäinen kuluu kuin huomaamatta siinä menuuta selatessa. Kun ruoka sitten vihdoin saapuu, asiakkaat saattavat olla valmiit tilaamaan jo sen toisen juoman.

Ja lopuksi jälleen kerran lyhyesti omasta tyhmyydestä. En ymmärrä, eikä ymmärrä kukaan paikallisista kavereistanikaan, että miksi ihmeessä minun on pakko lampsia tuonne rantabaariin jokaikinen iltapäivä ja tehdä se tasan päivän kuumimpaan aikaan. Kukaan paikallisista ei ole liikkeellä silloin, sillä kun lämpöä on himppasen reilut 30 ja aurinko ylimmillään, voin kertoa että on kuuma. Siitä huolimatta sitä pitää toistuvasti marssia tuo 15 minuutin kävelyretki tuonne rannalle jokaikinen iltapäivä. Vaikka kukaan ei pakota ja jos malttaisi odottaa parisen tuntia ja lähteä liikkeelle viiden jälkeen, kävely olisi huomattavasti miellyttävämpää. Mutta ei, rantaan pitää suunnata iltapäivällä kahdelta. Eli juuri silloin kun on kuuma. Erittäin kuuma.

Näin on viikko saatu vauhtiin. Jatketaan sitä huomenna uusilla jutuilla ja koitetaan pysyä poissa baareista. Tervetuloa siis takaisin linjoille huomenna.