8. kesä, 2018

Lisääntyvät suomalaiset

Kastel Stari

21-30 C

Aurinkoista, myöhemmin ukkoskuurojen mahdollisuus

Nyt on ihan pakko keulia. Sorry siitä. Kastelan kaupunki julkistaa kuukausittain matkailijatilastot ja menneen toukokuun osalta ne näyttävät 50% vaatimatonta kasvua viime vuoteen verrattuna. Itse luvut eivät tietenkään ole suuria, mutta niin kauan kun ne kasvavat, homma etenee.

En minä Kastelan matkailijamääristä haulua keulia, minä haluan keulia sen takia että ensimmäistä kertaa tilastoissa esiintyy myös Suomi. Kastelan kylissä vieraitiin eniten Kroatiasta. Eli pääosa turisteista oli ihan oman maan matkailijoita. Heidän jälkeen tulivat puolalaiset, ranskalaiset ja britit. Sitten olikin vuorossa suomalaiset joiden osuus matkailijoista toukokuussa oli peräti 6 prosenttia. Ja sijoitus tilastossa viides. Uskon ja toivon että suomalaismatkailijat ovat vihdoin löytämässä nämä meidän Adrianmeren Rivieran viihtyisät pikku kylät. Otan tästä ihan pienen siivun jopa omaan piikkiini, sen verran olen meidän seutuja promonnut, vastaillut kysymyksiin ja lärpättänyt muutenkin aiheesta. Tervetuloa vaan tulevaisuudessakin, kyllä teitä tänne vielä mahtuu. Aina ei tarvitse jonottaa turistien seassa suosituimmissa kohteissa eikä maksaa itseään kipeäksi turistihintojen takia.

Tähän väliin ilmoitusluonteinen asia. Meidän talosta, minun yläpuolelta, vapautuu asunto. Yläkerran Marko perheineen on päättänyt muuttaa Splitiin ja näin ollen heidän kalustettu kolmen makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön asunto on vapaa pitkäaikaiseen vuokraukseen. Asunnossa on kaksi WC:tä ja neljä parveketta, joten voit vapaasti valita millä partsilla istuskelet vaikkapa sen mukaan mistä suunnasta aurinko paistaa. Tai on paistamatta. Meillä on nimittäin ollut viime päivinä melkoisen lämmintä. En valita, mutta jos iltapäivällä lämpötila nousee 36 asteeseen, niin olihan se kuuma. Aika helkkarin kuuma. En kuitenkaan valita sillä muistan sen sateisen, kylmän ja erinomaisen tuulisen maaliskuun. Jolloin lupasin olla valittamatta kuumuudesta kesällä. Mutta ei tuollaisessa lämmössä ihan suorassa auringonpaisteessa jaksa istuskella.

Yksi Kroatian ihmeellisyyksistä, joka ei varmaan koskaan aukea minulle, on tämä paikallinen lääkejakelu, -huolto ja -hinnoittelu. Minulla on lääkitys johon, noin periaatteessa, tarvitsen erikoislääkärin kirjoittaman reseptin. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, täällä sen reseptin kanssa ei tunnu olevan niin tarkkaa. Kun me tässä apteekissa tunnemme sinut jo. Kävin eilen hakemassa tuosta paikallisesta apteekista lääkkeeni kolmeksi seuraavaksi kuukaudeksi. Farmaseutti kysyi että mahtaako reseptiä löytyä? Annoin paikallisen sairausvakuutuskorttini ja kerroin että eipä löydy kun en ole sitä ennnenkään tarvinnut. Tämä selvä, sanoi valkotakkinen ja käväisi hakemassa takahuoneesta ihan juuri oikean milligramman lääkeet. Vieläpä ihan oikean merkkiset. Jonkinmoisen merkin olen siis heidän järjestelmiinsä jättänyt. Siellä lukee varmaan että tämä on se paksu suomalainen joka napsii näitä-ja-näitä troppeja. Eikä sillä sitä reseptiä ole, joten turha sitä on kysellä. Tai sen puuttumisesta kiukutella.

Ja se hinta. Tällä kertaa se arvottiin 130 kunaksi. Eli pikkkaisen vajaa 20 euroksi. Joka on noin kaksi kolmasosa siitä mitä lääkkeeni maksoivat aikoinaan Suomessa kelakorvauksen jälkeen. Täällä hinta on heilahdellut 130-180 kunan välillä (18-26€) ilman minkäänlaista logiikkaa. Paikallisissa lehdissä oli kolmisen kuukautta sitten juttu kuinka lääkkeiden hintoja nostetaan ja tuon jälkeen myös minun lääkkeen hinta pompsahti ylöspäin. Nyt kun uutisesta on kulunut aikaa, hintakin on laskeutunut taas ihan normitasolle. Joka on jotenkin niin kroatialaista.

Näin on tämäkin viikko saatu päätökseen. Viikonlopulle ei todellakaan ole suunnitteilla mitään ihmeellisyyksiä, mitä nyt parit treffit pitäisi hoidella. Ja käydä kurkkaamassa tänään aukeava beach baari tuolla meidän rivalla. Kaikesta tästä, ja muista viikonlopun häslingeistä, lisää sitten maanantaina. Vanhaan tuttuun aikaan.