11. kesä, 2018

Raju rajuilma

Kastel Stari

20-30 C

Aurinkoista

Jaahas, se olisi sitten taas uusi viikko aluillaan. Viikko joka on järjestysnumeroltaan jo 24 eli kohta sitä ollaan tästäkin vuodesta kulutettu puolet niistä 52 viikosta. Niin se aika vaan rientää.

Ja niin se riensi viikonloppunakin. Kuten perjantaina kirjoittelin, parit treffit tuli heitetyksi mutta perjantaina avattuun rantabaariin en päässyt. En kerta kaikkiaan vaan päässyt. Ihan sananmukaisesti.

Kerroin viime viikolla näistä meidän ukkosista kun niistä kyseltiin paljon. Että minkälaisia Kroatian ukkoset ovat ja esiintyykö niitä niin usein kuin sääennusteissa uhotaan? Vastasin tuolloin että ennusteet ovat ennusteita, niihin juurikaan ole luottamista ja ukkonen saattaa murista tuossa vuorien takana, harvemmin se sieltä päälle asti nousee.

Perjantaina nousi. Ja nousikin oikein kunnolla. Olin ollut pizzalla ja ajattelin käväistä kotona käyttämässä Rocky the Dogin iltapissalla ennen sinne rantabaarin avajaisiin lähtöä. Oli jo pimeää kun lampsin kotiin. Täällähän päivän pituus on tällä hetkellä hieman reilut 15 tuntia, aurinko nousee siinä viiden jälkeen ja laskee puoli yhdeksän aikoihin illalla. Ja kun aurinko on laskenut, on pimeää. Dalmatiassa ei ole siis samanlaisia valoisia kesäöitä niinkuin Suomessa on.

Ollessamme Rockyn kanssa lenkillä niin vuorien takana kuin toisessa suunnassa meren päällä välkkyi aivan kuin joku olisi valokuvannut jättiläismäistä salamavaloa käyttäen. Minkäänlaista ääntä ei kuulunut mutta valoshow oli melkoinen. Mietin jo tuolloin että taitaa rantabaarin bileet jäädä väliin, varsinkin kun välkettä esiintyi molemmin puolin kylää. Jompikumpi niistä saattaa hyvinkin ryömiä myös päälle.

Ja ryömihän niistä jompikumpi. Tällä kertaa ukkonen oli todella raju, taatusti yksi rajuimmista mitä olen täällä ollessani kokenut. Vettä tuli aivan solkenaan ja salamat valaisivat maisemaa niin että välillä valoa oli kuin päiväsaikaan. Ja nyt myös jyrisi. Jyrisi niin että jopa Rocky, joka ei yleensä välitä tuon taivaallista ukkosesta, katseli minua välillä vähän sillä silmällä että mitäs luulet, selvitäänkö me tästä. Kyllähän me pojat selvittiin, mutta rantabaari jäi tältä erältä väliin. Meillä ei onneksi pudotellut rakeita niikuin sama (?) ukkosrintama oli tehnyt muualla Kroatiassa ja Sloveniassa. Sähkötkin pysyivät päällä koko myrskyn ajan. 

Välitin perjantain blogissa yläkerran Markon asuntoa. Oli neljä huonetta ja keittiö neljällä parvekkeella vapaana vuokrattavana pidemmän ajan sopimuksella. Joka on melkoisen harvinaista täällä meidän seudulla. Täällä vuokra-asuntoja on pilvin pimein mutta vuokranantajat vuokraavat niitä vain talvikaudeksi. Silmissä pyörii eurot ja dollarit joita on mahdollista tienata kesäkaudella vuokraamalla asuntoa lyhytaikaisesti turisteille. Tuotto on kova ja sillä tuotolla eletään sitten talven yli ja pidetään asuntoa vaikka tyhjänä. Tyypeille ei auta edes se, että esität laskemilla että he saavat aivan sen saman rahan jos vuokraavat asunnon ympärivuotisesti. Ei, me vuokraamme sen vain lokakuusta toukokuun loppuun koska turistit ja koska sesonkin.

Niin, se Markon asunto sitten meni. Ja menikin aika äkäseen. Välitin tiedon asiasta muutamalle tyypille perjantaina. Lauantaina pariskunta kävi katsomassa kämppää ja teki vuokrasopimuksen sunnuntaina. Marko on kiitellyt minua sen jälkeen jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa käänteessä. Enkä tehnyt muuta kuin kerroin eteenpäin että tämmöinen mahdollisuus olisi nyt olemassa. Vaan niinkuin sanottu, ei ole enää. Ja minä saan uudet naapurit. Tsekeistä.

Näin tänään. Pitäisi jossain välissä kirjoittaa varmaan hieman jalkapallon MM -kisoista jotka alkavat torstaina Venäjällä, katsellaan josko sitä sitten huomenna paneuduttaisi vihdoin tuohon asiaan. Eli tiistaiaamuna, siinä kahdeksan kieppeillä, oni sitten taas luvassa uutta juttua. Jostain asioista. Tervetuloa takaisin tuolloin.