13. kesä, 2018

Kahden vuoden lisäkakku

Kastel Stari

20-28 C

Ukkoskuuroja, myöhemmin aurinkoista

Virhe. Se oli virhe, pakko myöntää. Teimme Rockyn kanssa poikkeuksellisesti lenkin eilen kello yhden aikoihin iltapäivällä. Lenkki ei ollut ihan kauhean pitkä, semmoinen reipas puolen tunnin lampsiminen, mutta virhe se oli.

Kumpikin vanhoista herroista oli aivan loppu kun vihdoin pääsimme kotiin. Varsinkin tuolle 13 -vuotiaalle taistelutoverilleni lenkki oli selkeästi liikaa. Eikä ihme. Lämpöä oli 31 C (RealFeel© 35 C) eikä tuulta nimeksikään. Olimme jostain ihmeen syystä vielä liikkeellä ennen iltapäivän tuulihetkeä. Meillä nousee jokaikinen iltapäivä kevyehkö tuuli joka puhaltelee semmoiset pari-kolme tuntia tyyntyäkseen sitten illaksi. Jokainen iltapäivä. Tuulella on ihan nimikin mutta en saa sitä juuri nyt päähäni mitenkään.

Keskipäivän liikkumisessa on vielä sekin ongelma että silloin ei voi varjokävellä. Aamulenkeillä, joita niitäkin on ollut kuumuuden takia pakko aikaistaa ja hieman lyhentää, pystyy vielä etsimään varjoja joissa kävellä, mutta keskipäivällä auringon paistaessa aivan suoraan ylhäältä, niitä varjoja ei vaan ole. Mietin eilen jopa sitä että miten Rockyn tassut kestävät kuuman aslfaltin. Sen kun täytyy olla todella kuuma. Hengissä selvittiin, kaikesta huolimatta, ja loppuiltapäivän Rocky olikin sitten aivan potslojona. Mitä nyt välillä vaihtoi makuupaikkaansa etsiessään viileämpää paikkaa.

Tuo iltapäivän lämpö paljastaa armotta myös turistit. Tuolla meidän rannalla, päivän kuumimpaan aikaan, ei kukaan muu vedä pizzaa kuin turisti. Paikallisten, paikalliset ulkkarit mukaanlukien, mieleen ei todellakaan tulisi istahtaa rantaravintolaan ja vetää rasvainen pizzalätty 35 asteen lämmössä. Moinen toiminta ei vaan ole ihmiselle luonnollista. Mutta turistille se on. Mikä heille suotakoot.

Tänään heräsin sitten luonnon omaan herätyskelloon. Ja siihen kun makuuhuoneen tuuletin lakkasi tuulettamasta. Vaikeaahan se on pyöriä kun ei tule sähköä. Sähköt vei, ja minut herätti, ukkonen joka möyrysi oikeinkin huolella. Taas kerran. Säätiedotusten mukaan tätä olisi luvassa aamupäivän jonka jälkeen siirrytään taas normaaliin. Eli aurinkoon ja kolmenkympin lämpöön. Annas kattoo..... ennusteet kun ovat ennusteita. Ainakin juuri tällä hetkellä vettä tulee taivaan täydeltä.

Tein eilen kahden vuoden jatkosoppari tästä kämpässä jossa olen jo kaksi vuotta elämästäni viettänyt. Näin ollen näyttää vahvasti siltä että tulen olemaan kastel starilainen yhä edelleen määräämättömän ajan. Varsinkin kun vuokraemäntäni, tuosta kahden vuoden jatkosta jutellessamme, ilmoitti jo että sitten kahden vuoden jälkeen tehdään taas uusi sopimus.

Oikeasti olen verrattain tyytyväinen siihen että haluavat minun asuvan kämpässänsä eikä tuosta jatkosta tarvinnut kauheasti neuvotella. Mikään ei muutu, vuokra ja muut ehdot säilyvät samoina kuin ne ovat tähänkin asti olleet. Näihin kuuluu myös se, että vaikka siinä virallisessa paperissa, siis juurikin siinä joka on vahvistettu leimoilla ja jopa sinetillä (!), lukee että vuokra maksetaan joka kuun 5.päivä, se maksetaan yleensä joskus sitten kun vuokrananatajalle tulee mieleen että 'ai niin se vuokra'..... Yleensä tuolla 20-25. päivän paikkeilla.

Tulen siis edelleen nauttimaan tuossa oheissa kuvassa näkyvien lentokoneiden äänistä. Splitin kentällä ei ole kuin yksi kiitotie joten tuuliolosuhteista riippuen koneet laskeutuvat usein aivan suoraan tästä meidän talon yli. Kun aikoinani muutin tänne, ihmettelin niiden tuottamia ääniä, saatoin kokea ne jopa häiritseviksi, mutta nykyään tuskin edes huomaan niitä. Paitsi jos joku kone tulee jotenkin poikkeuksellista lähestymisreittiä, silloin jopa tälläinen lentomaallikko huomaa että nyt ei ole ihan kaikki kunnossa ja että miksi se tuollaisen reitin laskeutumiseensa on valinnut.

Tiedän että olen täälläkin kirjoitellut 'haaveistani' ja ajatuksistani muuttaa jonnekin, joskus lähemmäksi rantaa, joskus suurempaan kaupunkiin, miloin minnekin. Nyt kuitenkin siis sitouduin pariksi seuraavaksi vuodeksi vanhaan. Mutta en minä uneksimista ja haaveilua lopeta. Enkä edelleenkään tiedä mistä itseni löydän kahden vuoden kuluttua. Sillä onhan noissa, jopa kroatilaisissa, vuokrasopimuksissa purkupykälät. Jotta jos jostain ihmeen syystä haluan muutaa, toki se mahdollista on. Kait.

Näin tänään. Huomenna sitten taas lisää. Jostain muista asioista. Pikkaisen jänskättää itseäänkin että mitähän sitä keksitään. Tulkaapa siis taas kurkkimaan.