25. kesä, 2018

Juhannuksen jälkeistä elämää

Kastel Stari

17-26 C

Osittain pilvistä, illaksi selkenevää

Onneksi olkoon! Jos luet tätä tarinaa, olet selvinnyt juhannuksesta. Edes jotenkuten. Todennäköisesti olet ainakin selvinnyt hengissä. Epäilen nimittäin että blogia ei toisella puolella lueta, en ole kertaakaan saanut kysymyksiä tai palautetta rajan tuolta puolen. Tai sitten en vaan ole suosittu siellä.

Kuten kirjoitin jo ennen juhannusta, täällä ei moista juhlaa vietetä. Ja hieman nihkeästi se vietto taisi Suomessakin sujua, ainakin lehtitietojen perusteella. Ei tainnut ilmojen haltija oikein suosia keskikesän juhlaa, ei ainakaan juhannusaattona. Mutta jos yhtään lohduttaa, ei se aatto täälläkään kovin hehkeä ollut. Jo ennakkoon oli tiedossa että Kroatiaa lähestyy melkoinen ukkosrintama. Niin se sitten saapui ja aloitti reissunsa tuolta ylhäältä Pohjois-Kroatiasta. Siellä satoi ja salamoi aamulla, meillä tässä keskivälissä iltapäivällä ja Dubrovnikissa ja etelämpänä sitten illalla. Kun rintama oli mennyt, perässä seurasi pohjoistuuli. Se ei kuitenkaan yltänyt ihan niin koviin lukemiin kuin etukäteen peloteltiin, ennakkoon oli nimittäin uhkailtu lauttavuorojen peruutuksilla ja jopa teiden sulkemisilla. Vaan eipä peruttu eikä suljettu. Aattoillana toki puhalteli kohtuullinen tuuli ja rintaman jälkeiset sadekuurot kastelivat ajoittain. Ikäänkuin myötätunnosta Suomen kylmyydelle ja vesisateille.

Niinpä juhannusaatto sujui, yllätys yllätys, jalkapalloa katsellen. Kerrankin hyvällä omatunnolla, ulkona kun oli sellainen sää ettei sinne tehnyt mieli lähteä. Juhannuspäivänä oli sitten aivan eri meno ja meininki vaikkei lämpötila silloinkaan ihan järkyttävän korkealle noussut. Aurinko kuitenkin paisteli eikä tuulikaan ihan kauhea ollut. Niinpä naapurikylän perinteiset, jo yhdeksännen kerran järjestetyt, Nostalgia -festivaalit saatiin kunnialla käyntiin. Juhlat levittäytyvät Kastel Novin rantakadulle ja toreille. Tarjolla on paikallisia käsitöitä, muistoesineitä, kansantansseja ja -lauluja. Sekä perinneruokaa. Ja viiniä.

Nuo kaksi jälkimmäistä, siis ruoka- ja viinitarjoilu, jaksavat ihmetyttää vuodesta toiseen näillä paikallisilla kyläjuhlilla. Suomalainen terveysviranomainen ei nukkuisi varmaan viikkoon jos näkisi miten mm. ruokaa tarjoillaan. Ei puhettakaan mistään jää-vlileäkaapeista, vitriineistä tai katkeamattomasta kylmäketjusta. Eikä kukaan taatusti ole kuullutkaan hygieniapassista. Ruoka, oli se oikeastaan ihan mitä ruokaa tahansa, tarjoiillaan pöydältä. Ja hyvin maistuu. Jos ruoka vaatii jonkinmoisen kypsennyksen, se nostellaan pannulta/grillistä lautaselle mutta vaikkapa voileipiä, suolaisia ja makeita piirakoita tai leivonnaisia kukin napsii tarjoilupöydältä ihan omin pikku kätösin kuten oheisesta kuvasta näkyy.

Jos on hieman sääntö-Suomea vapaampaa tuo ruokatarjoilu, niin alkoholitarjoilu se sitä vasta onkin. Ei ole anniskelualueita, ei ikärajoja eikä tarkastajia vahtimassa että kaikki menee varmasti kaikkien lakien ja asetusten mukaan. Esimerkiksi eilen rantakadulla palloillessani, minulle tarjottiin, tai oikeastaan tyrkytetiin, kolmea erilaista rakijaa ikäänkuin maistaisiksi. Ruokapisteiden vieressä oli viinipiste josta kykeni lorottamaan erilaisia paikallisia viinejä tasan niin paljon kuin mieli teki.

Paikalla oli kaksi tyyppiä jotka kumpikin olivat juhlissa myös viime vuonna. Toinen valmisti järjettömän kokoisella pannulla jonkinmoista perunapaistosta ja toinen oli viinitiskillä. Kumpikin herroista muistivat minut viime vuodelta. Olin tuolloin kyseisillä juhlilla kahden kylässä olleen suomalaisystäväni kanssa. Lienemme tehneet siis unohtumattoman vaikutuksen tuolloin.

Vaikka meno on siis huomattavasti vapaampaa kuin suomalaisissa vastaavissa kyläjuhlissa, huomion kiinnittää aina myös se tosiseikka, että täällä et näe ainuttakaan örveltävää tai totaalikännissä olevaa ihmistä. Et ainakaan paikallista. Ja kun kukaan ei örvellä, et myöskään näe keltaliivistä järjestysmiesarmeijaa kyttäämässä ettei meno vaan karkaa käsistä. En tainnut nähdä eilen ensimmäistäkään järjetyksenvalvojaa. Suomessahan joku laki, asetus tai säännös määrää että jos tilaisuuteen odotetaan niin-ja-niin paljon ihmisiä, heitä kaitsemassa täytyy olla määrätty määrä järjestyksenvalvojia.

Näin on todistettu siis että myös juhannuksen jälkeenkin on elämää. Huomenna olisi luvassa tarina, onnellinen sellainen, meidän kylän Malini koirasta joka menetti isäntänsä kaksi vuotta sitten. Koirasta jonka kaikki paikalliset tuntevat. Mutta siitä, ja paljosta muusta, lisää siis huomenna.