26. kesä, 2018

Hiljainen talo

Kastel Stari

18-26 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, tuulista

Kylläpäs on rapsakka aamu, meillä puhaltelee nimittäin melkomoinen pohjoistuuli Bura. Se on sen verran voimakas ja viileä, että mietin tässä ihan vakavissani että pitäisikö sitä verhota jumalainen ylävartaloni huppariin aamulenkille. Shortseista en luonnollisestikaan suostu luopumaan.

Tiedättekö mikä on ehkä maailman ärsyttävintä. Se on jossain naapuristossa haukkuva koira kun koitat nukkua päiväunia. Eilen, päiväunien maukkaimmassa vaiheessa, havahduin siihen kun jossainpäin lähistöllä jollain pihakoiralla oli hirttänyt kiinni ja se louskutti keskeytymättä vähintäänkin 15 minuuttia. Ja kun sitä kerran heräät kesken päiväuniesi, takaisin nukahtaminen on vaikeaa. Jollei peräti mahdotonta. Enkä edes tiedä kuka naapuriston koirista se oli. En siis päässyt keskustelemaan hänen kanssaan päiväunikäyttäytymisestä. Minun päiväunikäyttäytymisestä.

Muutoin meidän talo on aavemaisen hiljainen. Yläkerran Marko perheineen on muuttamassa Splitiin ja siinä samalla muuttaa perheensä neljä 3-10 vuotiasta lasta. Vaikuttaisi siltä että ovat jo lähteneet sillä yläkerrasta ei pariin päivään ole kuulunut yhtään mitään. Kukaan ei ole raahannut mitään raskasta esinettä paikasta toiseen, kukaan ei ole soittanut pianolla Fur Eliseä, kukaan ei ole paukuttanut ovia auki-kiinni-auki-kiinni eikä Martha, 3v., ole kulkenut rapussa itkien kun isommat lapset eivät ole tehneet sitä tai tätä. On siis hiljaista.

Hiljaisuus kestää heinäkuun neljänteen. Silloin yläkertaan muuttaa jenkkiläis-tsekkiläinen pariskunta joille itseasiassa minä, ihan henkilökohtaisesti, välitin tuon asunnon. Ja tällä pariskunnalla on neljä lasta! Minkä ikäisiä, sitä en vielä tiedä, mutta eiköhän se normielämä palaa kaikkine äänisaasteineen kunhan ovat asettuneet. Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, näissä kroaattitaloissa eivät eristykset ole olleet ihan päällimmäisenä mielessä kun taloja on rakenneltu. Niinpä äänet, ja talvisin tuulet, pääsevät kulkemaan melko vapaasti. Mutta jos haluaisin asua ilman naapuruston ääniä, oli ne sitten koirien tai lasten tuottamia, minun pitäisi asua aivan jossain muualla kuin Kastel Starin keskustassa.

Meillä vietettiin eilen kansallisuuspäivää. Tämä ei ole siis Kroatian varsinainen itsenäisyyspäivä, se sijoittuu lokakuun kahdeksanteen päivään. Kansallisuuspäviä on päivä jolloin Kroatia vuonna 1991 ilmoitti Jugoslavian liittovaltiolle että eroaa. Ilmoitus osaltaan sytytti verisen ja äärimmäisen likaisen sodan Serbian ja Kroatian välillä. Sota alkoi kun serbit Jugoslavian liittovaltion armeijan tuella alkoivat häätää kroaatteja maan itäosista. En mene tässä kohdin sen tarkemmin sodan yksityiskohtiin, todettakoon vain että sen aikana sekä serbit että kroaatit syyllistyivät äärimmäisen julmiin sotarikoksiin vastapuolen taistelijoita, mutta myös siivilejä kohtaan. Sota loppui vuoden 1992 lopulla vaikkakin virallinen rauhansopimus solmittiin vasta 1995 Daytonin rauhanneuvotteluissa.

Lopuksi jällen yksi tarina dalmatialaisesta tavasta hoidella asioita. Alakerran naapurini, Denis, ilmoitti joskus toukokuussa että on tilannut (!) huollon ilmastointilaitteelleni. Kaveri tulee parin viikon sisällä. Eilen satuin törmäämään Deniksen ja kysäisin että ei ole sitten huoltohemmoa näkynyt. Mahdoitko unohtaa koko homman? Ei ollut Denis unohtanut ei, kaveri on kuulemma tulossa asentamaan Denikselle uuden ilmastointilaitteen ja huoltaa siinä samalla sitten minun laitteeni. Jos ei ihan tällä viikolla niin viimeistään sitten seuraavalla. Niinpä niin..... jotenkin alan tykästyä tähän dalmatialaiseen tapaan hoidella asioita. Että ehtiihän sitä, ei tässä nyt niin kiirettä ole. Joten anteeksi kaikille jos olen luvannut hoitaa jonkun asian enkä ole niin tehnyt. Se johtuu vaan siitä että tunnen itseni päivä päivältä enemmän paikalliseksi ja omaksun enemmän ja enemmän paikallisia tapoja. Joten kyllä ne asiat tulevat hoidetuksi. Kunhan hetkosen odottelette.

Yksi asia, joka jäi täysin hoitamatta tässä blogissa, oli tarina Malini -koirasta jonka lupasin olevan aiheena tänään. Jos sitä sitten huomenna kirjoittelisi hänestä. Tarina on surullinen, mutta sillä on myös onnellinen reunus. Toivottavasti. Palataan siihen huomenna. Tai kunhan keretään.