27. kesä, 2018

Maleni

Kastel Stari

19-26 C

Puolipilvistä, tuulista

Tämä on kertomus Maleni -nimisestä koirasta. Malenin ikää tai rotua ei tiedä varmaan kukaan, mutta hän on vartaloltaan hieman gorgin tyyppinen, pitkä, lyhyjalkainen pötkyla. Malenilla tosin on pitkäkarvainen ruskea turkki. Ja ruskeat silmät. Oheinen kuva ei ole hänestä mutta kyseinen tyyppi voisi olla Malenin veli. Tai ainakin serkku.

Malenin eleli vielä kaksi vuotta sitten normaalia kroaattikoiran elämää tuossa naapurikylässä isäntänsä kanssa. Malenin paras koirakaveri oli Snoopy koska koirien isännät, molemmat poikamiehiä, tykkäsivät ryypätä yhdessä. Näin koirakaverukset tottuivat jolkottelemaan keskenään pitkin poikin katuja ja kujia sillä välin kun isännät juopottelivat milloin missäkin. Aina karvaturrit kuitenkin palasivat kotiin reissunsa heitettyään. Tämän johdosta lähes jokainen kastelalainen varmasti tietää ja tuntee kummankin koiran.

Sitten Malenin isäntä kuoli. Ja jätti Malenin orvoksi. Ryyppykaveri, eikä kukaan muukaan, voinut ottaa Malenia koirakseen, joten näin hän jäi kadulle. Maleni palasi kuitenkin uskollisesti joka ilta odottamaan sen oven taakse missä isäntänsä oli asunut. Naapurit säälivät ja ruokkivat häntä, mutta kuten todettu, omaksi koirakseen he eivät Malenia halunneet tai voineet ottaa. Niinpä Maleni asui kadulla nukkuen milloin missäkin.

Ystävyys Snoopyn kanssa kuitenkin säilyi ja Maleni meni usein hakemaan Snoopya ulos. Snoopy asuu aivan meidän kylän keskustassa torin laidalla ja Maleni tiesi tämän. Olivathan he kuljeskelleet Snoopyn kanssa yhdessä silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja vieraileet Snoopyn luona tuolloin. Snoopyn omistaja, siis Malenin kuolleen isännän ryyppykaveri, ruokki myös omalta osaltaan Malenia. Muutoin Maleni oli yksin. Ja kadulla.

Englantilaisrouva nimeltään Jen osti Snoopyn isännän talosta kaksi asuntoa joiden remontit aloitti viime kesänä. Remontti edistyi talven aikana niin että tänä keväänä Jen kykeni muutamaan toiseen asunnoista. Toisen remontti valmistui viikko sitten. Jen huomasi että Maleni vieraili talonsa edessä todella usein. Jeniä säälitti ja hän aloitti koiran päivttäisen ruokinnan. Mikä lopulta johti siihen että Maleni adoptoi Jenin. Siis nimenomaan Maleni adoptoi, ei Jen. Maleni seurasi Jeniä joka paikkaan, jos Jen lähti vaikka bussilla jonnekin, palattuaan hän löysi Malenin istumassa talonsa edestä odottamassa. Saatan kuvitella kuinka onnellinen pieni koira oli, vihdoinkin joku joka pitää minusta huolta. Kerrottakoon tähän väliin että Maleni juoksentelee siis vapaana, hän ei ole varmaan koskaan ollut talutushihnassa.

Maleni ei päästänyt Jeniä silmistään. Hän seurasi rouvaa joka paikkaan, he tekivät pitkiä lenkkejä yhdessä pitkin meidän kyliä, istuskelivat rantakahviloissa ja lopulta Maleni muutti Jenin luokse. Jen otti koiran siis asumaan kanssaan, käytti sen eläinlääkärissä joka antoi Malenille tarvittavat rokotukset ja tarkisti että kaikki oli kunnossa. Malenin todettiin olevan terve koira. Jopa hampaat olivat kunnossa. Mutta taivaanrannalla näkyi jo tummia pilviä.

Jen vuokrasi toisen asuntonsa juuri tänne muuttaneelle ruotsalaisrouva Milanille. Vuokraehtoihin sisältyi ehto siitä, että kun Jen joutuu lähtemään takaisin Englantiin, Milan huolehtii Malenista. Kaikki pelkäsivät tuota lähtöpäivää, sen verran kiinteäksi Malenin ja Jenin suhde oli ehtinyt muodostua.

Ja sitten päivä koitti. Se päivä oli tämän viikon sunnuntai. Jen istui viimeistä kertaa rantakahvilassa Malenin kanssa ja tuli aika lähteä lentokentälle. Maleni käveli, kuten oli tottunut tekemään, Jenin kanssa autolle johon Jen nousi. Maleni katsoi kun auto ajoi pois. Ja niin Maleni oli jälleen yksin.

Jenin lähdön jälkeen Malenia ei näkynyt missään. Se ei ilmaantunut ruotsalaisrouvan oven taakse, kukaan ei nähnyt sitä missään. Olen varma että Maleni oli niin pettynyt ihmisiin, olihan se jätetty jo kaksi kertaa ihan yksin tähän maailmaan. Varmaan mielessä pyöri että miksi. Miksi aina minä.

Huojennus oli suuri tänä aamuna kun olimme Rockyn kanssa aamulenkillä. Maleni tuli meitä vastaan! Ja näytti ulkoisesti voivan hyvin. Huusin häntä ja Maleni pysähtyi. Katsoi minua, voisin vannoa että kohautti hartioitaan, ja jatkoi matkaansa. Tuli surullinen oli. Hyvin surullinen.

Lupaan pitää teidät ajatasalla Malenin vaiheista. Ja oman Rockyni lähellä.