9. heinä, 2018

Kohoava pulssi ja sekoileva kuski

Kastel Stari

19-30 C

Aurinkoista

Ai että miten meni viikonloppu? No, päällimmäisenä siitä jäi mieleen sellainen reilun parin tunnin sydänlihaksen harjoitus. Nimittäin jalkapallon MM -kisojen puoliväriottelu Venäjä-Kroatia lauantai-iltana. Seuraavaksi todella lyhyt yhteenveto kyseisestä ottelusta:

Venäjä meni johtoon puolen tunnin pelin jälkeen. Kroatia tasoitti vajaat kymmenen minuuttia myöhemmin. Varsinainen peliaika päättyi 1-1. Edessä oli siis 30 minuutin jatkoaika. Pulssi 180. Kun sitä oli pelattu 11minuuttia, Kroatia siirtyi 1-2 johtoon. Peliaikaa oli jäljellä siis 20 minuuttia. Mutta kun sitä oli enää viisi minuuttia, Venäjä tasoitti. Näin edessä oli rankkarikilpailu. Pulssi oli noin 200.

Venäjän ekan rankkarin Kroatian maalivahti otti kiinni. Kroatia ja Venäjän seuraava ampuja pistivät pallon verkkoon, mutta toinen ampuja Kroatialta epäonnistui. Näin tilanne oli tasan. Pulssi 220. Seuraavana rankkareissa oli vuorossa Venäjä jonka veto meni niukasti ohi. Kun loput ampujat sitten onnistuivat, oli Kroatian juhlat valmiit. Ja pulssi noin 250. Voitto rankkarikisan jälkeen 3-4 kuten se virallisiin tilastoihin merkitään.

Ja sitten sekosi meidän kylä, niinkuin koko Kroatia. Olihan joukkue selvittänyt tiensä juuri maailman suurimman urheilutapahtuman neljän parhaan joukkueen joukkon. Nyt ei riittänyt enää pommit, joita toki paukkui sangen kiitettävästi vähän siellä sun täällä, nyt töötti pohjassa ajavia autoja oli aivan jokaisella kadunpätkällä. Useasta autosta roikkui joko Kroatian peliasuun pukeutuneita, tai vaihtoehtoisesti puolialastomia, ihmisiä. Jännittävintä oli nähdä kaksi ambulanssia ajelemassa ympyrää kylän keskustassa hälytysvalot ja -äänet päällä. Tai vuoristopelastuspalvelun auto tekemässä ihan sitä samaa. Kumpikaan niistä ei ollut hälytysajossa, kunhan vaan juhlivat voittoa. En oikeasti uskalla edes miettiä mitä tapahtuu jos Englanti kaatuu välierässä tai jos vaikka, hieman yllättäen tosin, kävisikin niin hauskasti että Kroatia meni päätyyn asti ja toisi kannun kotiin.

Sunnuntai-aamu, vaikka ne yleensäkin ovat kohtuullisen hiljaisia, oli sitten eilen tavallistakin rauhallisempi ja erinomaisen seesteinen.

Sitten aivan jotain muuta. Olen kirjoittanut, ja suositellut, hyvinkin usein Uber -palvelua jos/kun täällä haluatte taksilla ajella. Että en ole kuullut mitään pahaa tai valituksia palvelun toimivuudesta. No, tämä oli ennenkuin pääsin todistamaan erään ystäväni yrityksiä saada Uber -taksi tilatuksi.

Uberhän tilataan puhelimessa olevalla sovelluksella. Näet siitä lähimmät autot, kuljettajien saamat arvostelut ja voi valita minä auton ja kenen kuljettamana haluat. Sovellus antaa myös arvion mitä reissu tulee kustantamaan.

No, kaverini aloitti proseduurin. Valitsi auton, joka hylkäsi kyydin. Valitsi toisen auton, joka hylkäsi kyydin. Ja näin kävi kolmannenkin kerran. Uber -kuskeilla on nimittäin oikeus hylätä tilaus mikäle se ei jostain syystä heille sovi. Kaverilla nappasi vihdoin ja auto, Suzuki Swit, oli tulossa.

Sovelluksessa näet auton liikkeet kartalla ja se kertoo myös arvioidun saapumisajan. Eli arvioidut minuutit siihen kunnes kyydin pitäisi olla sijaintipaikassasi. Suzuki Swiftin ja sen kuljettaja Anten piti olla kaveriani ja perhettään noutamassa noin 4 minuutin odotuksen jälkeen. Paitsi että kartalla näkyvä auto, joka muistuttaa sovelluksen näytöllä hieman ludetta, oli matkalla täysin väärään suuntaan. Ja odotusaika pompsahti kuuteen minuuttiin.

Kaveri soitti Antelle ja kysäisi että oletkos tulossa hakemaan vai et. Kyllä kyllä, tulen toki, mutta pitää ensin vaan heittää kyydissä oleva poikani kotiin. Mutta kyyti on edelleen voimassa. Niinpä katselimme sitten puhelimen näytöltä hieman ihmetelllen kun Ante käväisi kotona jonka jälkeen lude alkoi vihdoin liikkua sijaintiamme kohti. Väillä pysähtyen, omituisia lenkkejä tehden, mutta koko ajan lähestyen. Ainakin periaatteessa.

Vihdoin oltiin siinä vaiheessa että Ante ja Suzuki olivat kartan mukaan viimeisessä risteyksessä ja kääntyivät vielä ihan oikeaan suuntaan. Siirryimme kadulle odottelemaan. Paikalle kurvasi VW Passat josta kuljettaja viittelöi kaveriani hyppäämään kyytiin. Kysäisin kuskilta että oletkos sinä Ante ja missäs se Suzuki mahtaa olla. Vastaus kuului että Ante olen ja kun heitin pojan kotiin, vaihdoin siinä matkalla sen jälkeen sitten vielä autoa. Että Volkkarilla mennään.

Volkkarilla mentiin ja reissu, joka oli maksanut 60 kunaa (8,20€) meillepäin, maksoi Anten kyydissä lopulta toiseen suuntaan 120 kunaa. Ihan se sama reissu. Pitää toki mainita että kun kysäisin sitten eräältä paikalliselta, ns. viralliselta taksilta, että mitä moinen reissu maksaisi, hän arvioi hinnaksi 150-170 kunaa (20,50-23,20€). Eli vaikka Ante sekoili huolella, oli hän kuitenkin hieman edullisempi kuin virallinen virkaveljensä.

Näin tälle maanantaille. Huomenna sitten lisää ja aivan eri aiheista. Ehkä. Palataan asiaan silloin.