10. heinä, 2018

Turisteja, liikaa turisteja

Kastel Stari

19-29 C

Enimmäkseen aurinkoista

Ennenkuin aloitin tämän blogin, mielessäni pyöri sangen huolestuneita ajatuksia turismista. Hieman tarkentaen, mielessä pyöri ajatuksia siitä mitä tapahtuu kun turistivirrat ylittävät paikallisten ihmisten sietokyvyn, paikallisen infran kestävyyden ja aiheuttavat näin ongelmia.

Tämä pompsahti päähäni katseltuani kuvia viime viikonloppuna Splitissä järjestetystä Ultra teknomusiikkifestareista. Ympäristö Poljuk -stadionin ympärillä oli todella roskaisen näköinen ja ihmisiä pötkötteli, eli nukkui, eli oli sammunut, pitkin poikin katuja. Keskustelupalstat räjähtivät, ihmiset olivat huolissaan mm. kuinka moinen meno pilaa Splitin, ellei jopa koko Kroatian, maineen turistien keskuudessa.

Pakko myöntää että kyllähän sitä meinasi iskeä setävaihe päälle itsellekin. Että kyllä se nykynuoriso on ja toista se oli ennen ja plaah plaah. Vaan kun ei se nuoriso ole. Eikä se ollut. Kyllä sitä aikoinaankin oli roskaa ja kadulla nukkuvia juhlijoita riitti festareilla. Varsinkin jos ihmisiä pyörii pienessä tilassa kolmen päivän aikana 135.000 niinkuin Ultrassa. Tai no, oikeampi lukumäärä lienee jossain muutaman kymmentuhannen paikkeilla, tuo 135.000 kuullostaa hieman liioiteltulta vaikka mukaan laskettaisi kaikki Ultran oheistapahtumat ympäri kaupunkia. Silmiini ei ole vielä osunut lopullista osallistujamäärää tältä vuodelta, mutta paljon oli porukkaa pienellä alalla.

Lueskelin festarivieraiden haastatteluja paikallisista lehdistä. Iso osa tuntui olevan tyytyväinen bileisiin, sillä kyllähän näitä teknomusiikin festareita voi kutsua hyvällä omallatunnolla bileiksi. Ei siellä seistä miksauspöydän edessä kädet puuskassa rockpollisina vaan biletetään. Ja suotakoon se niille tyypeille jotka ovat valmiit maksamaan kolmen päivän lipustaan lähes 200 euroa. Siis euroa, ei kunaa. Kyllä siinä saa, ja on oikeus, tampata kunnolla.

 Kuvan henkilö liittyy tapaukseen. Häntä ei vahingoitettu kuvausten yhteydessä.

Jos oli väkeä viikonloppuna Splitissä, niin kyllä turisteja riittää koko Kroatiassa, varsinkin näin kesäaikaan. Paikkapaikoin jopa harmiksi asti. Vuoden 2017 luvut, jotka ovat viimeisimmät viralliset luvut, osoittavat että edelliseen vuoteen verrattuna turistien lukumäärä kasvoi 13% ja heitä vieraili maassa 18,5 miljoonaa. Yöpymisten määrä kasvoi 102 miljoonaan. Nämä luvut tekevät turismista Kroatian suurimman teollisuushaaran. Vertailun vuoksi mainittakoon että Suomeen tehtiin vuonna 2017 8,3 miljoonaa matkaa. Matkailutulot muodostaa 19% Kroatian bruttokansantuotteesta ja yli 35% sen vientituloista. Kysymys ei ole siis mistään vähäpätöisestä teollisuushaarasta. Voitaisi hyvin sanoa että matkailun edistäminen, siihen panostaminen, investoinnit ja sen tulevaisuuden varmistaminen ovat elinehto tälle maalle.

Siksipä on huolestuttavaa lueskella juttuja siitä kuinka paikalliset ihmiset alkavat kyllästyä turistivirtoihin. Dubrovnik on listattu kärkeen melko useassa Must See In Crotia -listauksessa mutta sen ongelma on se, että kaupunki ei enää kykene palvelemaan turistimassoja. Dubrovnik rajoittaa mm. vanhaan kaupunkiin pääsyä vilkkaimpana turistikautena. Lisäksi kaupungissa on ollut mielenosoituksia turisteja vastaan, onpa heiltä jopa estetty pääsy kaupunkiin Ja kun kysyntää on paljon, hinnat nousevat automaattisesti. Niinpä moni Dubrovnikissa vieraillut on valitellut kaupungin kalleutta.

Samankaltaista liikaturismia on ollut havaittavissa, ei tosin ihan vielä Dubrovnikin mittakaavassa, tietyilla alueilla Istriassa, kansallispuistoissa, eräillä saarilla ja ajoittain jopa Splitissä. Pikkukaupunki Trogirista puhumattakaan.

Kroatian turismin huolestuttavia seikkoja ovat kausiluonteisuus ja se, että maa ei ole vielä onnistunut levittämään markkinointiaan kunnolla Euroopan ulkopuolisiin maihin. Tänne suuntautuva turismi tulee nimittäin yhä 90%:sti Euroopasta, vieläpä pääsääntöisesti lähialueilta kuten Saksasta, Itävallasta, Sloveniasta, Tsekeistä ja Unkarista. Ja kun matkailijat saapuvat läheltä, he saapuvat usein autolla. En ota nyt kantaa ympäristöasioihin, mutta niin raja- kuin tietullipömpelit ovat sesongin aikana kovilla. Jonot saattavat olla melkomoiset.

Toinen suuri ongelma sesonkiluonteisuus. 75% koko turistivirrasta vierailee maassa kolmen kuukauden aikana. Niinpä heinä-, elo- ja syyskuu ovat äärimmäisen kansoitettuja, ja sitäkautta niitä kaikkein kalleimpia, kuukausia. Jos tilannetta vertaa Kroatian kilpailijamaihin, esimerkiksi Kreikka on onnistunut venyttämään matkailukauttaan huhtikuun alusta aina lokakuun loppuun. Lyhyt sesonki vaikutta moneen muuhunkin seikkaan kuten vaikkapa työllisyyteen. Töitä riittää kolmeksi kuukaudeksi, mutta mitä tehdä loput yhdeksän? Mieleen saattaa tuolloin hiipiä idea muutosta jonnekin muualle, niinkuin se vuosittain hiipii noin 40.000 yleensä nuoren ja koulutetun ihmisen mieleen. Mikä on paljon hieman reilun 4 miljoonan ihmisen maassa.

Kylläpä tämän päivän jutusta tulikin tilastopainotteinen. Mutta toivottavasti saitte pienen käsityksen siitä millä tämä maa elää ja mitkä tuon elinkeinon ongelmat juuri nyt ovat. Tiedän että hallitustasolla tehdään hommia sen eteen että matkailusesonkia saataisiin pidemmäksi ja matkailuinfraa paremmaksi. Pitää toivoa että siinä onnistuttaisi. Tuolloin nuo ylikansoitusongelmat tietyissä turistiatraktioissa helpottaisivat hieman kun matkailijavirrat osuisivat pidemmälle ajanjaksolle.