17. heinä, 2018

Päivä yksi

Kastel Stari

20-30 C

Puolipilvistä, sadekuurojen mahdollisuus

Se oli nyt sitten eilen ensimmäinen päivä jalkapallon MM -finaalin jälkeen. Siis sen finaalin jonka Kroatia hävisi. Ihmiset riisuivat autojaan Kroatian lipuista, talojen parvekeliput saavat lähteä ja baareissa ei ole enää televisioita jokaisella terassilla. Eli jalkapallon MM -kisat ovat ohi ja eletty.

Mutta, tässä(kin) asiassa on/oli se kuuluisa mutta. Veti nimittäin suomipojan aika hiljaiseksi kun katselin eilen televisiosta maajoukkueen saapumista takaisin kotiin. Hävittäjät saattoivat Croatian Airlines koneen Zagrebiin ja kun pojat, eli pelaajat, pääsivät vihdoin ulos koneesta, sitten ne bileet vasta alkoivatkin. Vaikka Kroatia olisi voittanut sunnuntaina loppuottelun, en usko että vastaanotto olisi voinut olla yhtään lämpimämpi kuin se oli eilen. Joidenkin arvioiden mukaan Zagrebissa olisi ollut satatuhatta ihmistä vastaanottamassa joukkuetta, mutta paikallisten mukaan tuo luku on reippaasti alakanttiin. Pelkästään noin 15 kiiometrin matkalla lentokentältä kaupungin keskustaan, ihmisiä oli kevyesti tuo satatuhatta ja sitten vasta päästiin torille. Torille, joka jo otteluiden aikana veti 80.000 ihmistä ja oli eilen vähintäänkin tuplasti täynnä. Juuri tulleen virallisen arvion mukaan ihmisiä oli liikenteessä noin 550.000. Mikä tarkoittaisi sitä että että joka yhdeksäs kroaatti ja käytännössä lähes jokainen zagrebilainen olisi ollut vastaanottamassa joukkuetta. Mikä osoittaa vain sen kuinka suuri asia MM-kisojen hopea tälle maalle oli. Vaikka kysymys on 'vain hopeasta'.

Joukkue on tänään tulossa Splitiin. Eli myös me saamme omat juhlamme. Lienee kysymättä selvää että pitäisiköhän hilpaista tänään Splitiin.....

Sain eilisen blogikirjoituksen jälkeen parikin kysymystä/ihmettelyä siitä, miksi ja kuinka kaksi vuotta maassa asunut ulkkari voi olla noinkin innoissaan uuden kotimaansa jalkapallomenestyksestä. 'Kun olet asunut siellä niin lyhyen aikaa etkä muutenkaan ole varsinainen jalkapalloihminen'? Että pitääkö sitä nyt niin hirveästi hehkuttaa? Tai kirjoittaa päivittäin aiheesta?'

Vastaus on lyhyt. Pitää. Ja kyllä, olen todella ylpeä Kroatian menestyksestä. Totta on myös se, että en ole ollut jalkapalloihminen, mutta kun olet elänyt Kroatian maajoukkueen menestyksen ja ottelut keskellä tätä maata, keskellä kroaatteja ja imenyt itseesi kaiken sen innostuksen ja huuman mitä joukkue kisoissa kykeni tuottamaan, vanha lätkäjätkäkin alkaa näkemään asioita aivan uudelta kantilta. Siksi saan, ja olen, mielessäni aivan oikeutetusti aivan yhtä ylpeä Kroatian menestyksestä kuin kuka tahansa paikallinen.

Olen oppinut näkemään jalkapallon hienona pelinä. Ja hienosta pelistä liikkuu aina hienoja tarinoita. Korjattakoon tässä yhteydessä kuitenkin yksi asia, joka toki on sekin hieno tarina, mutta ei pidä paikaansa. Moni sivusto uutisoi MM -kisojen aikana kuinka maa olisi järkkynyt ja kuinka vaikkapa Kroatian tehtyä maalin maa olisi 'järissyt' ihmisten juhlinnan takia. Ilmiöstä raportoitiin mm. Meksikossa ja täällä meillä. Tosiasia on kuitenkin se, eikä mitään maanjäristyksiä ei todettu. Eikä se seismologien mukaan ole edes mahdollista. Sorry. Olen ilonpilaaja. 

Ja lopuksi, tuolla pohjois-Kroatiassa on kuulemma sadelut melkoisesti tänä kesänä. Ihmiset jotka ovat olleet lomalla siellä alkavat olla jo verrattain kyllästyneitä lähes päivittäisiin sateisiin, toiset taas iloitsevat siitä että kotipuutarha kasvaa ja rehottaa kun se saa vettä. Kaikille teille jotka suunnittelette lomaanne Kroatiassa ihan pikku vinkki, kannattaa suunnata lomalla hieman etelämmäksi eikä jäädä ollenkaan pyörimään pohjoiseen. Meillä täällä etelässä kun ei sada, ainakaan ihan joka päivä, ja elämä on muutenkin hieman helpompaa. Me täällä Dalmatiassa osaamme elää 'polato', eli hieman iisimmin. Joten siis, tervetuloa rentoutumaan.