20. heinä, 2018

Vauhtiviikko

Kaste Stari

22-32 C

Aurinkoista

Veivasin tuossa eilisen päivän internetyhteyksien kanssa. Minulta hävisi viikonloppuna tv -kanavat jotka tulevat siis samaa putkea pitkin kuin netti. Epäilin tuolloin että wifiäni käytti liian monta päätelaitetta samaan aikaan. Olihan radio auki ja molemmilla, siis minulla ja vieraallani, tietokone ja puhelin netissä kiinni. Että kaista ei vaan enää riittänyt.

Kuten olen kertonut yläkertaan muutti uudet naapurit. Tulivat eilen kysymään internetin hankkimisesta, mistä yhtiöstä moisen löytäisin, mitä se maksaa ja kuinka kauan yhdistäminen kestää. Vastailin minkä kykenin mutta pyysin omaa vuokranantajaani välittämään soittopyynnön minun palveluntarjoajalle. Että josko se netti vaikka sitäkautta löytyisi.

Tarjosin mahdollisuutta käyttää minun wifiäni odotteluajan. Jos sitä kaistaa vaan riittää meille molemmille. Teimme nopeustestin. Että kuinka paljon niitä bittejä oikein minulle asti oikein pukkaa? Tarkistin sopparista että niitä pitäisi tulla 30 Mbps. Ensimmäinen nopeustesti kertoi että niitä oikeasti tuli 4.5 Mbps. Seuraavan testin mukaan 2.6 ja kolmas osui johonkin noiden keskelle. Eli ei lähellekkään luvattua.

Epäilen vahvasti että vuokraemäntäni on sille päälle sattuessaan melkoinen mamma. Kun olin lähettänyt soittopyynnön välitettäväksi ei mennyt kuin tunti. Palveluntarjoajalta soitti lähes virheetöntä englantia puhua asiakaspalvelija. Joka totesi ensi töikseen että kyllä, laajakaistasi ei todellakaan toimi sillä leveydellä kuin sen pitäisi toimia. Tekniikka joko tulee, tai vähintään on yhteyksissä, huomenna eli tänään ja hoitaa homman. Ja vaihdatti siinä samassa puhelussa nettipakettini edullisempaan, useamman tv-kanavan sisältävään ja jopa hieman nopeampaan uuteen pakettiin. Kaveri kauppasi vielä kaiken päätteeksi naapurillekin sen nettisopimuksen. Eli taisi olla melko kannattava puhelu kyseiselle asiakaspalvelijalle jos provikalla hommia paiskoo.

Kävin eilen lihakaupassa. Siis ihan oikeassa lihakaupassa jossa myydään vain lihaa. Niille tyypeille jotka ovat vasta eksyneet näille sivuille kerrottakoon että meillä täällä todellakin on vielä ihan oikeita lihakauppoja joissa sedät myyvät, joskus verisissä valkoisissa essuissaan, lihaa. Vähän niinkuin Suomessa muutama kymmenen vuotta sitten. Ensimmäistäkään naispuolista lihakauppiasta en ole tainnut nähdä.

Naiset ovat duunissa leipomoissa joita niiitäkin löytyy meidän huudeilta lähes jokaisen talon nurkasta. Eli erikoisliike leiville ja leivonnaisille. Ei puutu enää kuin irtomaito ja -voi joita muistan käyneeni ostamassa mummolleni Helsingissä Vänrikki Stoolinkadun kulmakaupasta pikkupoikana ihan 'muutama vuosi' sitten. Ja palkkioksi Alexanderin leivoksen jotka olivat törkeän hyviä tuolloin.

Mutta takaisin paikalliseen lihakauppaan. Pyrin käymään pääsääntöisesti tuossa meidän kylän keskustassa sijaitsevassa lihakaupassa joten ainakin naamarini lienee tuttu myyjille. Yleensä kommunikoimme kroatian ja saksan sekoituksella sillä kumpikaan lihakaupan myyjäsedistä ei puhu englantia. Joskus sitten taas, kuten eilen, he eivät muista että olen ulkomaalainen. Varmaan siksi että ovat nähneet minut niin monta kertaa että heidän mielestään kuulun jo kalustoon. Ja kun eivät muista että kielitaitoni kroatian suhteen ei ole ihan tapissa niin höpisevät sitten asioita kroaatiksi. Kuten eilen. Kuuntelin sujuvasti varmaan viiden minuutin kroaatinkielistä tarinaa/esitystä/jotain juttua samalla kun setä palveli edellistä asiakasta. Nyökkäilin mielestäni sopivissa paikoissa vaikken, kuten todettu, ymmärtänyt sanaakaan. Kun sitten vihdoin oli minun vuoro, hoitelin ostokseni luonnollisesti kevyesti paikallisella kielellä. Tri sto grama ja osoittaminen sormella mitä halusin. Täysin sujuvaa kieltä siis.

Näin tällä viikolla. Tämä viikko numero 29 oli ihan perusviikko, mitä nyt minusta tuli viikonloppuna kolminkertainen isoeno kun siskon tyttö pullautti tytön maailmaan, elin paikallisten keskuudessa jalkapallohuumaa ensin loppuottelussa fanzonella Splitissä ja sen jälkeen hopeajuhlissa vähän siellä sun täällä, ylpeilin hopeamitalilla sekä sillä miten joukkue pelasi ja käyttäytyi kisojen jälkeen, minulla oli vieras puolet viikosta jonka kanssa pyörittiin yössä ja vähän päivässäkin ja yläkertaan muutti uudet naapurit. Eihän minulle ole tapahtunut noin paljoa koko alkuvuoden aikana!

Nyt hyvää viikonloppua. Palataan taas linjoille maanantaina jolloin olemme Rockyn kanssa varmaankin vajonneet vauhtiviikon jälkeen takaisin vanhojen miesten elämään. Jossa ei satu eikä varsinkaan tapahdu mitään. Mutta siitä sitten lisää siis maanantaina.