27. heinä, 2018

Moja Dalmatica

Kastel Stari

23-30 C

Aurinkoista

Eilinen blogi oli sen verran synkkää talousfaktaa että ajattelin näin alkavan viikonlopun kunniaksi päräyttää vähän iloisemmin. Eli listata muutaman asian miksi asun Kroatiassa. Tai Dalmatiassa. Tai Kastelassa. Lista tuskin on kaiken kattava, kunhan nyt pinnalta pikkaisen raapaisen. Mutta asiaan!

Ensimmäiseksi on pakko nostaa ihmiset. Kroaatit eivät ole liukaslanteisia, vilkkuvasilmäisiä italiaanoja, he eivät ole arrogantteja ranskalaisia, eivät jokapaikan valloittavia ja kaiken sotkevia polakkeja tai tsekkejä, kroaatit eivät myöskään ole saksalaisia eivätkä kreikkalaisia. Kroaatit ovat slaaveja, jotka muistuttuvat paljon meitä suomalaisia. Aivan niin, suomalaisia. Pikkaisen raskassoutuisia, ulkopuolisiin aluksi hieman hämmästellen ja joskus jopa kyräillen suhtautuvia tyyppejä, jotka pohjimmiltaan ovat uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia. Toki joukoon mahtuu myös kusipäitä, mutta niitä nyt on jokaisessa kansallisuudessa. Jopa suomalaisissa.

Toinen syy on sää. Olen vakaasti sitä mieltä että olen henkilökohtaisesti kuluttanut kaikki pimeät viistoräntäpäiväni loppuun, varsinkin asuttuani seitsemisen vuotta lestadiolaisvetoisessa pikkukaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Myöskin talviset pakkas- ja lumipöpperöiset päivät ovat tapissa. Niinpä nyt nautin vuosittain noin 300 aurinkoisesta päivästä. En kaipaa valoisia kesäöitä, minulle riittää ihan hyvin aurinkoiset päivät. Hyttysiäkin meillä on täällä ihan omiksi tarpeiksi joten juuri nyt ei ole tarvetta siirtyä suomalaiseen metsään mökille niiden ruuaksi. Talvikaan täällä ei ole kauhean paha, viime vuonna se kesti kuukauden. Helmikuun. Ei räntää, ei lunta. No ok, viime talvena lunta oli kaksi päivää. Ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen.

Kolmas syy on Dalmatian, ja meidän kylien, neljä vuodenaikaa. Kevät, kesä, loppukesä ja talvi. Ja juu, tämä ei todellakaan merkitse sitä mitä luulette tai mihin olette tottuneet Suomessa. Meillä vuodenajat tulevat ja menevät turistien mukaan. Eli; keväällä paikalliset alkavat heräillä, majoituspaikkoja ja ravintoloita kunnostellaan ja kaikki valmistautuvat hiljalleen alkavaan kesään. Sieltä sun täältä kuuluu vasaran naputusta ja pensselin suhinaa. Aivan loppukeväästä rantakadulla liikkuu turisti, heti kohta toinenkin, joita sitten ihmetellään. Että nyt niitä sitten alkaa taas tulla. Kohta se taas alkaa.

Juuri ennen 'suurta räjähdystä' kesäterassit aukeavat ja rantakatu muuttuu ihan visuaalisestikin. Baareja ja terasseja avataan, kioskeja alkaa nousta ja aurinkovarjot ilmestyvät katukuvaan. Kunnes sitten yks'kaks yllättäen rantakatu onkin tupaten täynnä ihmisiä. Siellä liikkuu paikallisia mutta suurin osa on turisteja. Kesä on alkanut. Tässä vaiheessa hitaimmatkin yrittäjät saavat terassinsa auki. Ravintolat ovat täynnä, katujen varsilla ja pihoilla näkee vieraiden maiden rekistereissä olevia autoja, rantabaarit ja -yökerhot avaavat ovensa, uimarannoille ilmestyy pomppulinnat ja polkuveneet, rantatuolit sekä paahdettujen maissien myyjät. On siis kesä.

Mikä ei luonnollisestikaan kestä loputtomiin. Loppukesästä, tai syksystä jos asian haluaa näin muotoilla, turistimassat alkavat hiljalleen hiipua. Baareissa näkyy vapaita pöytiä, rantakadun kioskin häviävät ja se kaveri joka myy niitä paahdettua maisseja uimarannalla häviää jonnekin. Lokakuun loppua kohti mentäessä palvelut katoavat hiljalleen yksi kerrallaan. Turistit eivät toki häviä minnekään sillä vielä loka-marraskuussa tuolla rantakadulla voi kuulla hyvinkin montaa eri kieltä. Mutta kesä, se varsinainen turistiryntäys, on ohi. Ja talvi edessä.

Talvi on hiljaiseloa. Kelit ovat yleensä ihan kohtuulliset, ainakin pohjoisen pojalle, mutta kun päästään marraskuun loppuun niin onhan tämä kylän elämä melko hiljaista. Ei ole aurinkovarjoja, ei rantabaareja eikä kovin montaa terassiakaan. Eikä juurikaan ihmisiä liikenteessä. Kastela vetää ikäänkuin henkeä. Sillä muutaman kuukauden kuluttua, maaliskuun aikoihin kaikki tuo edellä kuvattu alkaa taas alusta.

Edellä siis muutama syy miksi Kroatia, Dalmatia ja Kastela. On ihmiset, on sää ja on neljä vuodenaikaa. Näiden lisäksi on paljon, todella paljon, muita seikkoja jotka eivät tällä kertaa mahdu internettiin. Kuten vaikkapa hintataso. Joka ei ole, kuten monta kertaa todettu, mikään sikahalpa mutta edullinen. Täällä pärjää mainosti hieman pienemmilläkin tuloilla, varsinkin jos pikkaisen katsoo mihin niitä rahojaan tunkee. Ihan joka päivä ei, ainakaan minulla, ole varaa syödä ulkona vaikka se verrattain edullista onkin. Mutta jos haluaa testata paikallisia erikoisuuksia, silloin on pakko suunnata ravintolaan. Ei kukaan kotonaan valmista vaikkapa avotulella lähes vuorokauden haudutusta vaativaa pekaa. Pakko sitä on mennä ravintolaan maistelemaan. Suosittelen vahvasti testaamaan. 

Ja lopuksi, minua kiehtoo suunnattoman paljon, nyt kun vihdoin olen pääsemässä siihen sisään, dalmatialainen tapa elää. Että ei se nyt juuri tämän hetken pääle ole. Että ehtiihän tuota. Polako, polako. Hitaammin, hitaammin. Joku Zagrebissa asuva kroaattikaverini kertoi että kun hän tulee Dalmatiaan ja Kastelaan, hänen askeleensa ikäänkuin hidastuvat automaattisesti. Että se pääkaupungin suorittaminen rapisee pois ja elämä muuttuu polako -elämäksi. Tämä ei luonnollisesti koske suomalaiskavereitani Zagrebista, heidän askeleensa täällä meillä kyläillessään muuttuvat jostain syystä hyvin usein kiemurteleviksi ja haparoiviksi.

Ziisus kun tästä tulikin pitkä postaus, mutta onneksi teillä on pari päivää aikaa huilata näistä jorinoista. Haluan lopuksi painottaa sitä, että edellä olevat asiat koskevat vain ja ainoastaan Dalmatiaa, tarkemmin vieläpä Kastelaa. Näitä asioita eikä aiheita voi, eikä saa, laajentaa muualle Kroatiaan. Tämän maa on niin moniulotteinen että se mikä on totta täällä, saattaa olla aivan päinvastoin jossain muualla. Kannattaa siis suhtautua hyvinkin kriittisesti juttuihin jossa joku kertoo että 'asia on näin Krotiassa'. Se saattaa olla juurikin niin, mutta se on taatusti erilailla jossain muualla

Nyt lopetan. Sorry pituudesta. Koitan palata maanantaina hieman lyhyemmällä. Nyt hauskaa viikonloppua!