1. elo, 2018

Kirjoittamisen vaikeus

Kastel Stari

25-34 C (punainen varoitus kuumuudesta)

Aurinkoista, ukkoskuurojen mahdollisuus

Kun se kerran on päätetty, niin se on päätetty. Nimittäin se, että kesällä ei keleistä valiteta. Ei valiteta siitä että esimerkiksi eilen oli 36 asteen painostava helle. Tuli talvella vannotuksi, tarkemmin sanottuna helmikuussa kun jokaikinen päivä tuli vettä välillä melkoisen pohjoistuulen säestyksellä, että kun tästä selvitään, kesällä, oli sitten kuinka kuuma tahansa, en valita säästä sanallakaan. Joten en valita, totean vain että kylläpäs oli kuuma. Siis eilen. Tälle päivälle oli vaihteeksi luvattu vihdoin sade-ja ukkoskuuroja. Mutta tämäkin ennuste muuttui yön aikana. Juuri tätä kirjoittaessa ulkona paistaa aurinko ja odotettavissa on 34 asteinen päivä.

Kuten kerroin eilen väsäsin hernekeiton. Epäilin hieman että miten se mahtaa pudota yllä kuvatussa helteessä. Hyvin putosi. Varsinkin kun tällä kertaa soppa sattui onnistumaan vallan mainiosti. Koska en edelleenkään kirjoita ruokablogia, niitä kun on internet aivan liian täynnä, en myöskään ala selostamaan mitä raaka-aineita, kuinka paljon ja missä järjestyksessä niitä keittoon laitoin. En siis suosittele käyttämään mitään erikoismaustetta joka poimitaan Länsi-Afrikassa vasemmalla kädellä vain täyden kuun aikana koska se tuo ruokaan kirpeän vivahteen. Tai jotain. Näitä tämmöisiä ohjeitahan itseään vähän parempina pitävät ruokabloggaajat ja erilaiset reseptisivustot usein antavat. Koska olen kotiruokaan tyytyvä kotikokki, en aina edes ymmärrä mistä näissä 'hienoissa' erikoismausteissa tai raaka-aineissa on kysymys. Usein en ole kuullutkaan niistä. Siksipä tyydyn mummoni resepteihin. Joita niitäkin sovellan aina tarpeen mukaan.

Niinpä sovelsin myös hernekeittoreseptiä. Sehän on ihan jo lähtökohtaisesti sangen yksinkertainen; herneitä, vettä, jotain lihaa, suolaa ja mausteita. Minä heittelin keittoon vähän sitä tuolta ja jotain toista täältä. Lihana käytin tällä kertaa, koska se osui ensimmäisenä kaupassa käteeni, savustettua porsaan kylkeä. Extramausteena paikallista Vegeta (Original) joka sopi soppaan mainiosti. Ja lopuksi se kaikkein tärkein, haudutus. Joka ikinen kerta kun käytän tuota haudutuspataani eli Slow Cookeria rakastun siihen aina uudelleen. Esimerkiksi tuo hernekeiton valmistus; heittelet aineet pataan illalla, pistät cookerin pulputtamaan ja kas, sinulla on valmis, todella pitkään haudutettu soppa valmiina seuraavana päivänä lounasaikaan! Helppo kuin heinänteko. Joka muuten ei välttämättä ole kauhean helppoa, varsinkin jos sitä heinää pitää pistää vanhanaikaisesti seipäälle. Sopii itse kunkin mennä pellolle kokeilemaan.

Mutta sitten asiaan. Nimittäin blogikirjoittajan elämään. Mikä ei ole lainkaan niin helppoa kuin se saattaa teistä lukijoista tuntua. Aiheiden keksiminen ei yleensä tuota ongelmia. Olette varmasti huomanneet tämäkin blogin käsittelevän ihan arkisesti minun pikkuista, arkista elämää täällä palmun alla. Näin ollen aiheet saattavat aika ajoin hieman toistaa itseään, mutta sori siitä. Yritän toki löytää juttuihin uusia näkökulmia, mutta ihan aina se onnistu. Paljon auttaa teiltä tulevat kysymykset ja palaute. Niihin on aina mukava vastailla.

Suurin ongelma kirjoittajalle, ainakin minulle, on saada tuotetuksi virheetöntä tekstiä. Vaikka kuinka koitan oikolukea valmista tekstiä, aina siihen jää kirjoitusvirheitä. Tai täysin käsittämättömiä tai naurettavia lauserakenteita. Jotenkin sitä vaan sokeutuu omalle tekstilleen niin, että vaikka tankkaat ja tankkaat, virheet jäävät piileskelemään jonnekin tekstin sekaan. Onneksi, ainakin yleisesti ottaen, teksti lienee kuitenkin edes jotenkin ymmärrettävää?

Yksi asia joka jyskyttää takaraivossa aina kirjoittaessani on se, että tiedän näitä juttuja luettavan paljon myös Suomen ulkopuolella ja vierailla kielillä. Eli Google translator vinkuu. Koska silloin tällöin, itse asiassa melko usein, käytän sanontoja jotka eivät ole ihan 'virallista kieltä' tiedän jo kirjoittaessani että translator ei osaa kääntää niitä. Ja se tuo ihan pikkaisen huonon omatunnon. Onpahan jotkut vinkuneet jopa että pitäisi alkaa kirjoittaa englanniksi, mutta kun on suomeksi aloitettu, suomella mennään. Koska teitä suomea puhuvia lukijoita on niin paljon enemmän.

Tuo translator osaa muuten kääntää suomea englanniksi melko hyvin. Jopa saksan kanssa se toimii välttävästi. Pienemmissä kielissä, kuten hollanti (tai flaami) kroatiasta puhumattakaan, se ei toimi lainkaan. Teksti on täysin lukukelvotonta. Niinpä tyypit kääntävät juttujani pääosin englanniksi. Jossa siinäkin saattaa joskus tulla väärinkäsityksiä, juurikin käyttämistäni sanonnista ja fraaseista johtuen. Niitä saa sitten korjailla heille jälkikäteen.

Näin tänään. Melkein lipsahti ruokablogin puolelle tuon hernekeiton kanssa, mutta lopulta päästiin blogistin vaikeaan elämään. Ja ihan tiedoksenne, tänään koitin oikolukea tämän tekstin vielä tavallistakin tarkemmin sillä tiedän että kun kirjoitin kirjoitusvirheistä, jokaikinen teistä oikein etsi niitä tänään. Ja löytää varmasti huolimatta pilkuntarkasta oikolukemisesta. Eikös vaan? Mutta kyllä olisi Ressun lukion äidinkielen legendaarinen lehtori Hannu Rajas ylpeä oppilaastaan. Oppi se sitten kirjoittamaan!