15. elo, 2018

Pimeä päivä

Kastel Stari

22-31 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Oikein hyvää Marian taivaaseen astumisen päivää, katolista juhlapyhää josta kukaan ei tiedä Suomessa mitään. Vaan ei tämä täälläkään arkielämään paljoa vaikuta, päivä on toki vapaapäivä, paikalliset käyvät kirkossa ja uskonnollisia juhlia ja paraateja järjestetään, mutta muutoin mennään lähes normiasetuksilla. Kirkkojen kellot kilkkuttavat hieman tavallista useammin, pikkukaupat ovat joko kiinni tai sulkevat ovensa kello 13.00 ja bussit noudattavat sunnuntain aikatauluja. Siinäpä se.

Maailma tummeni puoli yhdentoista aikoihin eilen keskipäivällä. Aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla niin että ilmastointilaitetta ei enää tarvittu, riitti kun avasi kaikkien parvekkeiden ovet läpivetoa varten. Pölypallot saivat kyytiä kun tuuli puhalteli niitä jälleen sohvien ja sänkyjen alta. Samalla se viilensi ja kämpässä oli sangen miellyttävä lämpötila vetäistä esimerkiksi päiväunet.

Unien jälkeen Rocky narun päähän ja päivälenkille. Ja jälleen kerran se perinteinen, juuri kun olimme kauimmaisessa kääntöpisteessä, alkoo sade. Ei mitenkään kauhean jyrkkä mutta kuitenkin sellainen että verrattain märkiä poikia olimme kun vihdoin pääsimme kotiin. Sitten alkoi salamointi ja jyrinä.

Olen varmaan tottunut näihin Kroatian ukkosiin sillä nuo salamat ja jyrinät olivat mielestäni sangen laimeat. Ei suinkaan mitään 'mahtiukkossalamoita tai -jyrinöitä' kuten jollain suomi-kroaattisivustolla oli eilen kuulemma peloteltu. Ihan normiukkonen joka tuli ja meni. Ei mennyt sähköt eikä tapahtunut mitään muutakaan järisyttävää. Ei tullut edes vettä mitenkään mainittavammin. Näitä nyt sattuu aina silloin tällöin. Ei siis mitään ihmeempää juuri tässä meidän kohdalla, toki samainen ukkonen saatoi olla aivan eri luokkaa jossain muualla.

Minulla on keittössä ennustava kello. Ajan lisäksi se näyttää lämpötilan ja 'ennustaa' sateen todennäköisyyden prosenteissa. Tutkin mielenkiinnolla tuota ennusteosiota eilen kun pitkästä aikaa satoi vettä. Aamupäivällä sateen todennäköisyys oli about 50%, joka oli, kieltämättä, varmaan korkein prosenttiluku mitä kello on ikinä sateelle tarjoillut. Mutta sitten kun jo satoi, ennuste ei ollut noussut kuin 62%:iin. Eli hän ei ollut ihan varma että sataako siellä vai ei. Taitaa olla savolaista alkuperää tuo kello, voipi olla että sataa, voipi olla että ei.....

Kirjoitin eilen tilastofaktaa turisteista. Jatketaan vielä ihan vähän samasta aiheesta. Totesin eilen että tyypillinen turisti on 55-64 -vuotias saksalainen nainen. Seuraavassa hieman lisätietoa hänen lomastaan. Tämä saksalaisrouva vietti Kroatiassa 6,8 päivää asuen joko apartementoksessa tai loma-asunnossa. Suurin osa turisteista, peräti 79%, majoittuu nimittäin yksityisissä majoituslaitoksissa kuten apartementoksissa, huoneissa (zimmerfrei) tai lomahuoneistoissa. Seuraavina tulevat hotellit ja leirintäalueet. Ja tuo 6,8 päivää on siis keskimääräinen loman pituus. Saksalaisten osuus muuten kaikista turisteista on peräti 21,8%.

Miten nämä turistit sitten tänne saapuvat? Lievänä yllärinä ainakin minulle tuli että peräti 64% saapuu omalla autolla. Asia selittynee sillä, että suurimmat matkailijamäärät, kuten eilen kirjoitin, tulevat tästä kohtuullisen läheltä Saksasta, Sloveniasta, Itävallasta ja Puolasta. Lentoteitse saapui 14%. Heidän määränsä on voimakkaassa kasvussa mikä näkyy maan lentokentillä. Splitin kenttä kasvatti matkailijamääräänsä maan suurista kentistä eniten, peräti 12%. Zagrebin vastaremontoitu ja Dubrovnikin kenttä kasvoivat molemmat 10% verrattuna vastaavaan ajanjaksoon viime vuonna.

Mutta nyt on Kroatian turismi tältä erää perattu tilastollisesti niin tarkkaan, että lupaan ja vannon etten jatka enää vähään aikaan aiheesta. Odotellaan nyt ainakin siihen kunnes saamme seuraavan kuukauden tilastoluvut.

Lopuksi aivan ihan jotain muuta. Paino sanalla muuta. Aiheella ei ole mitään tekemistä turismin, Kroatian tai täällä asumisen kanssa mutta koska se pompsahti minun elämääni, pakkohan siitä on kirjoittaa. Nimittäin eräästä sangen hämmentävästä televisio-ohjelmasta Suomen televisiosta.

Katselin tuossa eräänä päivänä Yle Areenan tarjontaa ja sieltä hyppäsi silmille ohjelma nimeltä Jalkojen välissä. Se esitellään Ylen sivuilla sanoilla 'kaikilla on jalkojen välissä jotain, mistä ei useinkaan puhuta'. No tässä ohjelmassa puhutaan. Nimenomaan siitä mitä siellä jalkojen välissä löytyy. Ja juurikin ikäänkuin sen 'suulla' mitä sieltä jalkojen välistä on. Ohjelmassa, jota on tehty viisi jaksoa, joista jokainen kestää viitisen minuuttia, kuusi naista tai tarkemmin kuuden naisen pimppi puhuu kameralle. Eli housut pois ja kameran eteen. Ja sitten tarinaa niin ekasta kerrasta, ulkonäköpaineista (aivan oikein, siis pimpin ulkonäköpaineista) ja muusta aiheeseen liittyvästä.

Olin sangen hämmentynyt ja mietin että ei moista ohjelmaa vielä muutama vuosi sitten olisi voitu tehdä. Tai olisi, mutta kohteet olisi blurrattu tai piilotettu mustan palkin taakse. Puhumattakaan yleisönosastoista jotka olisivat räjähtäneet kun televisio näyttää 'pornoa'. Nyt ei blurrattu eikä palkitettu. Se ruumiinosa, joista oli puhe, oli aivan luonnollisessa asussaan siinä ruudulla. Omituista sanoo vanha setä. Ei sitä ennen vanhaan..... Mutta jos tilaisuus tulee, tsekatkaapa ohjelma. Se antaa ainakin, no, hieman eri näkökulman asiaan.

Näin tälle päivälle. Huomenna siiten taatusti jotain muuta. Sillon puheenaiheena ei ole turistit eikä pimppi. Lupaan sen.