16. elo, 2018

Ilmastointia ja totaalipaskiaisia

Kastel Stari

22-31 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Olipa eilen ihmeellinen päivä ilmojen suhteen. Ei oikein jaksanut paistaa, tuulikin oli kohtuullinen ja silti oli hyvinkin hiostavaa. Tummat pilvet kiertelivät vuorien päällä mutta meren puolella oli aivan sininen taivas. Niinpä oli suuria vaikeuksia päättää pistäisikö pöhisyttää ilmastointilaitetta vai riittääkö ikkunoiden ja ovien auki pitäminen. Ulkona oli kuitenkin 31C joten kyllähän sieltä ovista ja ikkunoista pukkasi kohtuullisen lämmintä ilmaa. Jota sitten kyllä viilensi tuuli....

Tein ratkaisun että ihan vaan möllötellessämme kotona ovet ja ikkunat riittävät. Mutta Rocky -lenkin jälkeen olimme molemmat sen verran hikisiä että ilmastointiyksikkö sai olla hetkisen päällä. Ja mikäs sitä oli huudattaessa kun olin juurikin lukenut muutama päivä sitten ohjeet miten sitä käytetään energiataloudellisesti.

Tein laitteen käytössä alkukesästä aloittelijan virheitä. Kun oli kuuma, säädin sen 18 asteeseen ja pistin päälle. Tämä aiheutti sen että kämppä viileni kyllä hetkessä, mutta kun laite oli hetken pöhissyt, tulikin jo kylmä. Joten se piti sammuttaa. Sitten tuli taas kuuma ja laite piti pistää päälle. Näin oli noidankehä valmis.

Oikeasti ilmastointilaite pitää säätää siten, että sisä- ja ulkolämpötilojen ero ei ole seitsemää astetta suurempi. Joten jos ulkona on, kuten eilen oli, 31 astetta, laite pitää säätää maksimissaan 24 asteeseen. Niinpä säädin ilmastoinin puhaltamaan 25 astetta, otin puhaltimen (fan) pois päältä ja annoin laitteen puhkua pitkään. Aivan kuten lukemissani ohjeissa mainittiin. Slti odottelen pienellä pelolla syksyllä saapuvia sähkölaskuja. Kuinka kallista tuon koneen käyttäminen sitten lopulta onkaan ollut.....

Minä olen, kuten usea muukin Kroatiassa asuva ulkomaalainen, kirjoitellut useasti siitä miten mukava maa tämä Kroatia on. Ihmiset ovat mukavia, ilma on mukava, ruoka on hyvää ja hintatasokin siedettävä. Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin.

Olen jäsenenä useassa, Splitin seudulla asuvien, ulkomaalaisten (expants) nettiryhmissä. Yleensä näissä ryhmissä kysellään neuvoja, kokemuksia, vinkkejä ja ohjeita erilaisiin asioihin ja palveluihin joihin toiset sitten vastailevat. Mutta nyt, ihan viime aikoina, ryhmien keskustelupalstoille on alkanut ilmestyä myös hieman erilaisia postauksia.

Nimittäin negatiivisia sellaisia. Kaikki oikeastaan alkoi minunkin tunteman Olgan viestissä, jossa hän kertoi kyllästyneensä totaalisesti Kroatian viranomaisten yhteistyöhaluttomuuteen, jäykkyyteen sekä hitauteen ja päättäneensä muuttaa pois maasta. Olgan ongelmat liittyvät EU:n ulkopuolisten ihmisten paperisotaan, oleskeluluvan kestoon, sen uusimiseen ja viranomaisten suhtautumiseen. Vaikka kysymyksessä tässä kohtaa on vain yksi henkilö, samansuuntaista kehitystä ollut aistittavissa yleisemmin. Mikä on toisaalta huolestuttavaa, toisaalta surullista. En jaksa ymmärtää miksi tämä maa ei halua, tai ainakin tekee sen äärimmäisen vaikeaksi, ihmisten muuttaa tänne. Ihmisten jotka haluavat muuttaa, asua, tehdä töitä ja kuluttaa rahansa nimenomaan Kroatiassa. Kun sitä vaikeutetaan riittävästi, monelta loppuu kärsivällisyys ja he lähtevät menemään. Aivan kuten Olga. Ja aika moni muu.

Toinen melko yleinen ongelma on asuntojen vuokraus ja vuokrasuhteen kesto. Kroaattivuokranantajien silmissä pyörivät eurot ja dollarit kun he uneksivat tienaavansa asunnollaan kesällä sesongin aikana. Näin ympärivuotisen vuokrasopimuksen löytäminen ja tekeminen on sangen haasteellista. Ja vaikka olisit vihdoin sellaisen saanut tehdyksi, se ei aina tunnu olevan pätevä. Olen kuullut tapauksista aiemminkin, mutta eilen eräs ranskalainen perhe avautui kokemuksistaan kroatialaisilla vuokra-asuntomarkkinoilla. He olivat päättäneet vuonna 2015 muuttaa Splitiin. Muuttivat ja tekivät kahden vuoden vuokrasopimuksen. Vuoden kuluttua, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, vuokranantaja ilmoitti että hän haluaa asuntonsa omaa käyttöönsä koska sesonki ja koska eurot. Perhe ei halunnut tapella, lähinnä siksi että onnistuivat kuin sattuman kautta löytämään uuden, ympärivuotisen, asunnon itselleen ja näin he muuttivat.

Asuttuaan vajaat kaksi vuotta uudessa kämpässä, vuokranantaja ilmoitti toukokuun lopussa että haluaa asunnon itselleen. Koska sesonki. Asunnon piti olla tyhjä välittömästi siitä huolimatta että vuokra oli maksettu elokuun loppuun. Tällä kertaa perhe päätti taistella ja ilmoitti että heillä on vuokrasopimus eivätkä ole lähdössä mihinkään ennen elokuun loppua. Sitten alkoi todelliset ongelmat. Sähköt ja vedet katkaistiin vuokranantajan toimesta parikin kertaa, ovella kävi täysin tuntemattomia miehiä uhkailemassa ja kovistelemassa mm. perheen isän pään katkaisulla (!). Perhe yritti tehdä rikosilmoitusta paikallisella poliisilaitoksella mutta heille ilmoitettiin ettei poliisi voi auttaa. Myöskään Ranskan suurlähetystöstä ei ollut apua. Lopulta he palkkasivat paikallisen juristin jonka avustuksella saivat aikaiseksi sopimuksen muutopäivästä ja mm. sähkönsä takaisin.

Perhe päätti etteivät halua, eivätkä uskalla, asua enää maassa joka ei kykene takaamaan heidän turvallisuutta ja jossa sopimukset eivät pidä. Niinpä he muuttivat takaisin Ranskaan. Käsittämätön tapaus. Täysin käsittämätön tapaus maassa jota olen pitänyt sivistysvaltiona.

Todettakoot lopuksi että edellä mainittu tapaus on kärjistyttyään poikkeustapaus eikä asiat yleensä aivan noin pitkälle mene. Edes täällä. Ei tämä maa loppujen lopuksi mikään villi länsi ole. Tuo edellä kerrottu todistaa vain sen, että jokaisesta maasta löytyy totaalipaskiaisia joiden kanssa asioiminen on mahdotonta vaikka kuinka koittaisit turvata selustasi ja tehdä kaiken by the book.

Näin tänään. Huomenna perjantaina sitten jotain paljon iloisempaa aivan uudella innolla. Toivottavasti.