22. elo, 2018

Tyyppi joka oli myöhässä

Kastel Stari

24-32 C (keltainen varoitus kuumuudesta)

Aurinkoista

Tiedän että olen tässä aikojen kuluessa arvostellut kroaatteja siitä kuinka aikataulut ja sovitut tapaamisajat eivät aina välttämättä pidä. Sitä myöhästellään ja jätetään joskus jopa kokonaan tulematta. Ja usein vielä ilmoittamatta. Vaan kyllä sitä osataan näemmä Suomessakin. Ja ihan pienestä pitäen.

Tuon oheisessa kuvassa olevan tyypin kanssa oli sovittu, että hän ilmestyisi tähän maailmaan viime lauantaina 18.08. Ei kuulunut, ei näkynyt. Nyt, mietittyään hetkisen että mitähän tässä oikein tekisi, kaveri päätti että hyvä on, minäpä tulen sitten. Ja putkahti tonteille eilen kello 15.15. Vaikeimman kautta, pahka päässä ja suorilta tarkkailuun. Mutta kumminkin. Kolme päivää myöhässä! Tehden minusta samalla kolminkertaisen ukin. Täytynee pitää pojalle pikku puhuttelu aikatauluista ja niiden noudattamisesta kunhan hänet jossain välissä tapaan. Siis jos tapaan, meillä kun on tässä välissä, ainakin juuri nyt, pikkaisen vajaat 2000 kilometriä. Linnuntietä.

Sitten sormi pystyyn ylpeänä ja lausetta, 'tästähän minä olen koko ajan varoitellut', toistelemaan kaikille jotka jaksavat kuunnella. Ja muutamalle jotka eivät jaksa. Nimittäin siitä kuinka ahneus ei kannata. Ei ainakaan turistibisneksessä jossa potentiaalisilla asiakkaille on aivan liian paljon vaihtoehtoja mistä valita.

Viime viikolla todistin virallisilla tilastoilla kuinka turistivirrat Kroatiaan eivät ole ehtymässä, eivät ainakaan vielä tänä kesänä eivätkä ainakaan Dalmatiassa. Turistimäärän kasvu on hidastunut, osittain jopa pysähtynyt, mutta virallinen Kroatia on edelleen sangen tyytyväinen lukuihin. Vaan palveluntuottajat eivät. Heidän mielestään meneillään oleva sesonki on huonoin sesonki ikinä. Turisteja on toki riittänyt, mutta nämä eivät ole kuluttaneet lähellekään niin paljon rahaa lomaillaan kuin majoitus- ja ravintolapalveluiden tuottajat ovat toivoneet. Tai kuluttivat aikaisempina vuosina. Lisäksi tarjonta, varsinkin majoituspuolella, on kasvanut niin paljon ettei kaikille sängyille kertakaikkiaan enää riitä pötköttelijöitä. Esimerkiksi Hvarin saarella majoituskapasiteetti on kasvanut viime vuoteen verrattuna peräti 24% joten eipä ihme, että osa tyypeistä, jotka unelmoivat tekevänsä kunnon tilin turisteja majoittamalla sesongin aikana, huomaakin jäävänsä nuolemaan näppejään. Ja ihmettelemään tyhjää lompakkoaan. Majoitusten ylitarjonta on aiheuttanut jopa huoneiden alennusmyynnin jo elokuussa, asia mitä ei ole koskaan tapahtunut aikaisemmin, eikä ainakaan koskaan tähän aikaan kesästä.

Ja sitten siihen varsinaiseen sormi pystyssä -asiaan. On muuten sangen hankala kirjoittaa kun etusormen pitää olla tietäväisenä pystyssä vaikken mikään kymmensormi-ihme kirjoittamisessa olekaan. Mutta siis..... Olen varoitellut useampaan kertaan ylihinnoittelemasta turistipalveluja. Nyt näyttäisi siltä, liiallisen tarjonnan ohella, että ainakin majoitusten hinnoittelu on mennyt poskelleen. Mikä on yksi syy tuohon edellä mainittuun alennusmyyntiin. Sama ilmiö näyttäisi toistuvan ravintoloissa, olen kuullut ja lukenut usealta eri taholta valituksia siitä kuinka vilkkaimmissa turistikeskuksissa hinnat alkavat olla jo kipukynnyksellä. Tai jopa sen yli. Pizzaslice 40 (5,50€) ja cokis 20 (2,75€) kunaa. Juu, en maksaisi minäkään. Meidän rannalla, ja Helsingin Kalliossa, tuolla 60 kunalla (8,15€) saa melkein kokonaisen pizzan ja kylkeen puoli litraa olutta.

Valitettava tosiasia on se että aurinko, meri, kauniit maisemat ja vanhat rakennukset eivät riitä houkuttelemaan turisteja loputtomiin. Ja juurikin noihin seikkoihin on Kroatian turismi nojannut koko kasvukautensa vahvasti. Unohtaen samalla sen että nykyturisti haluaa lomaltaan paljon muutakin. Ohjelmaa, aktiviteetteja, kuka mitäkin. Joita melko moni Kroatian kilpailijavaltion turismi tarjoilee jo ihan perusasetuksena. Kun tuon päälle lisätään edellä mainittu ylihinnoittelu ja -tarjonta, ei enää tarvitse ihmetellä miksi kasvu on pysähtynyt ja palvelutuottajat valittavat asiakaskatoa.

Selvennettäkööt tähän loppuun ettei tuo edellä mainittu valitusvirsi suinkaan koske koko Kroatiaa. Suurimmat ongelmat mm. hinnoittelussa ja tyhjissä huoneissa osuvat luonnollisesti suurimpiin turistikohteisiin, Dalmatian tapauksessa Splitiin, Makarskaan, Zadariin, Dubrovnikiin ja Sibenikiin. Näissä kaupungeissa on eniten tarjontaa mutta myös eniten tyhjäkäyntiä ja suurimmat alennusmyynnit majoituksissa. Muusta Kroatiasta en tiedä, enkä halua lausua mitään, koska kuten olen aiemminkin useaan kertaan todennut, tämä maa on niin monimuotoinen että mikä on totta tässä, saattaa olla aivan toisin kahden sadan kilometrin päässä.

Meillä täällä Kastelassa ei olla, ainakaan vielä, sorruttu edellä esitettyyn ylitarjontaan ja -hinnoitteluun. Täällä majoittuu ja aterioi vielä edullisesti, ainakin jos hintoja vertaa suosittuihin turistiatraktioihin. Kastelan kylät kun vielä tietyssä mielessä vasta 'opettelevat' turismia.

Näin tälle päivälle. Kuten eilen lupasin tänään palattiin takaisin nykyaikaan kun vielä alkuviikosta seikkailtiin historian hämärässä. Ja ryvettiin epätoivoisessa rakkaudessa. Huomenna sitten taas jotain ihan muuta. Josta lisää siis, yllätys yllätys, huomenna.