23. elo, 2018

Ihan tavallinen päivä

Kastel Stari

24-33 C (keltainen varoitus korkeasta lämpötilasta)

Aurinkoista

Kiitos kovasti onnitteluista joita ropisi eilen oikein isolla kädellä toissa päivänä maailmaan putkahtaneen uuden tulokkaan kunniaksi. Vaikka eihän minulla kovin paljoa asian kanssa ole tekemistä, minä olen osuuteni tähän asiaan tehnyt jo muutama kymmenen vuotta sitten. Mutta tulokas teki siis minusta kolminkertaisen ukin. Tyypille on varattu jo oma paikka käsivarressa joihin on ollut tapana hakata lastenlapsien nimet. Pitää vaan toivoa etteivät kehitä tälle uudelle kauhean pitkää nimeä.....

Mennään vielä tänään tuolla ruttunaaman kuvalla ihan vain siksi, että herran maailmantulo oli ollut sen verran haasteellinen että pikaisen jopa säikäytti. Poitsulla oli kuulemma ollut heti syntymänsä jälkeen hieman vaikeuksia aloittaa hengittely ja niinpä hänet oli viety samantien hippulat vinkuen happitelttaan. Tai johonkin, en minä tiedä mihin ne tuollaisessa tilanteessa viedään. Mutta nyt on kokeet otettu, tyyppi on ollut pari päivää tarkkailussa ja nyt koko perhe on jo perhehuoneessa tutustumassa toisiinsa. Ja ukki täällä kaukana sekä helpottunut että ylpeä.

Sitten jotain aivan muuta. Nimittäin rutiineja. Ne kun olivat eilen, ja ovat todennäköisesti tänäänkin ja kenties vielä perjantainakin, totaalisen sekaisin. Kaveri saapui 'kotiin' Malediiveilta jossa hän on ollut hommissa kolme kuukautta. Hän on niitä tyyppejä jotka ovat hommissa ympäri maailmaa, tässä tapauksessa siis Malediiveilla, mutta haluavat siitä huolimatta palata aina takaisin ja asettua Kroatiaan. Ja nimenomaan Kastelaan. Vaikka voisivat käytännössä valita asuinpaikkansa ihan mistäpäin maailma tahansa. Mutta ei, Kastelaan on päästävä. Ja täällä on asuttava. Omituisia tyyppejä.

Mutta siis, kaveri tuli käväisemään. Lähteäkseen samantien perjantaina alkuperäiseen kotimaahansa Kanadaan oma poikansa ja vaimonsa tyttären häitä tanssimaan. Kysymyksessä on siis kahdet häät, poika ja tytär eivät suinkaan ole menossa keskenään naimisiin vaan sattuman oikusta järjestävät kumpikin omat häänsä viikon välein. Ja kun kaveri on käymässä, pitäähän sitä tavata. Tavata vanhan, nykyään jo hieman hiipuneen tavan mukaisesti, nimenomaan iltapäivällä kello 14.00 Dupin BistroBarissa. En ole harrastanut tänä kesänä juurikaan näitä iltapäiväsessioita ja kun iltapäivisin ei ole rannalla tullut käytyä, tilalle on muodostunut aivan uudet rutiinit. Jotka rutisivat eilen kunnolla. Jopa niin kunnolla, että Rockyn ruokintakin meinasi unohtua. Hän saa normaalisti iltapäiväruokansa kolme-neljän aikoihin, eilen muistin antaa sen joskus seitsemän aikoihin. Enkä olisi varmaan muistanut silloinkaan mutta sain sen verran hämmästyneitä katseita että kekkasin jonkun asian olevan pielessä. Kaupassa, missä yleensä olen käynyt heti päiväunien jälkeen, ehdin käymään vasta kahdeksalta illalla. Ylen puoli yhdeksän uutisetkin piti katsoa Yle Areenasta kun en ehtinyt, kuten tapana on ollut, katsella niitä suorana. Ja sama meno jatkuu tänään. Kyllä voi yhden tyypin pikainen käynti kotiseudullaan sekoittaa seesteisen ja rauhallisen elämänmenon.....

Perjantaina tapaan sitten jälleen kerran pari blogin lukijaa. Joita onkin tänä kesänä käynyt, ja olen tavannut, meidän kylillä todella paljon. Paljon enemmän kuin vaikkapa vuosi sitten. Mikä on todella mukavaa. Siis se, että olette löytäneet Kastelan mutta myös se, että olen saanut tavata teitä.

Lopuksi kikkeleitä. Minulla on tapana selailla ja katsella eri televisiokanavia puhelimellani nukkumaan mennessäni. Katselen jonkun seuraamani sarjan jakson tai muita mielenkiintoisia ohjelmia. Milloin mitäkin eteen pompsahtaa. Siis suomikanavilta ja Suomen televisiosta. Sen paljon puhutun VPN:n avustuksella.

Joku saattaa muistaa kun kirjoitin pari viikkoa sitten hämmennyksestäni löydettyäni Yle Areenasta tanskalaisen ohjelmansarjan jossa pimpit puhuivat kameralle. Siis ihan oikeat pimperot ilman mitään blurrauksia tai mustia palkkeja. Suoraan kameraan. Ohjelman nimi oli 'Jalkojen välissä'. Huomasin eilen että sarja on saanut uusia jaksoja. Tällä kertaa vuorossa ovat miehet. Eli kikkelit. Jotka nyt vuorostaan puhuvat suoraan kameralle. Ilman blurrauksia tai mustia palkkeja. Jotka tietysti miesten ollessa kysymyksessä saattaisivat olla eri mittaisia.... heh heh. You know what I mean. Mutta jos olet aina halunnut nähdä kokoelman tanskalaisia kikuleita, kannattaa tsekata sarja Yle Areenasta. Minua ei tällä kertaa niin kauheasti kiinnostanut.

Näin tänään. Tästä näytti tulleen tämmöinen ihan tavallinen, arkinen päivitys ruttunaamoineen, kikkeleineen ja eri mittaisine mustine palkkeineen. Huomenna on sitten taas perjantai, jolloin vanhan tavan mukaisesti läntätään viikko pakettiin ja hiljennytään viikonlopun viettoon. Siihen asti siis.