28. elo, 2018

Tyypillinen kroaatti, osa 2

Kastel Stari

20-30 C

Aurinkoista

Se on syksy nyt! Se alkoi virallisesti eilen kello 06.35 kun lähdin Rockyn kanssa aamulenkille. Oli verran vilpoisaa (19 C) ja tuulista että, ensimmäistä kertaa tälle syksylle, oli pakko kaivaa huppari vaatekaapin kätköistä. Jotka oli survottu kaikki hyllyn perimmäiseen nurkkaan, heti siihen pitkien kalsareiden viereen. Kalsareita, tai muitakaan pitkiä housuja, ei ihan vielä tarvittu sillä viileän aamun jälkeen siirryttiin taas normaaliin. Eli aurinkoon ja kolmenkympin molemmin pyörivään päivälämpötilaan. Että jotta huppari siis takaisin sinne kalsareiden viereen. Tämän aamun lenkki vedettiinkin sitten taas perusvarustuksessa, shortseissa ja t-paidassa.

Aloitin eilen tarinan tyypillisestä kroaatista. Eli minkälaisten tyyppien keskuudessa täällä eletään. Tuossa oheisessa kuvassa on yksi, mielestäni erinomainen, esimerkki. Koska ette kuitenkaan jaksaneet lukea eilistä blogia, tässä siitä nopea yhteenveto. Ensimmäiseksi kannattaa pitää mielessä että en minä tiedä minkälainen ihminen tyypillinen 'homo kroatius' on. Ei sitä tiedä kukaan. Kroaatti Dalmatiassa on todennäköisesti aivan eri tyyppi kuin kroaatti pääkaupunki Zagrebissa. Tai Istian niemimaalla. Tai ihan missä tahansa. Tulen siis esittelemään sen kroaatin joka asuu tässä minun lähistöllä, sen kroaatin johon olen itse henkilökohtaisesti törmännyt ja kenestä minulla on omia henkilökohtaisia kokemuksia. Oli se esittely kuinka oikea tai väärä tahansa.

Koitan vältellä yleisiä kansallisuuksiin, tässä tapauksessa siis kroaatteihin, liitettäviä sterotypioita. Ne kun eivät pidä paikkaansa. Tästäkin kirjoitin eilen tarkemmin. Joten sukelletaan minun ihan omiin, objektiivisiin kroaatteihin. Siis niihin tyyppeihin jotka tässä ympärilläni heiluvat.

Kroaatit ovat laihoja. Jostain kumman syystä suurin osa, silmiinpistävä osuus väestöstä, on laihaa porukkaa. Tiedän tiedän, Välimeren ruokavalio ja blaa blaa blaa, mutta siinä sivussa myös olutta, viiniä, pizzaa, pastaa, lihaa ja makkaraa. Ja leipää. Täällä on lähes jokaisen talon nurkassa leipomo, josta saa aamuisin/päivittäin tuoretta, vastaleivottua ja usein lämmintä leipää. Ei mitään pekkapuskien ja naistenlehtien suosittelemaa kokojyväauringonkukkaterveysruisleipää, vaan ihan perus-vaalea-leipä -'mössöä'. Jota täällä syödään paljon. Todella paljon. Ja silti se ei kerry vyötärölle niinkuin suomalainen ranskanleipä.

Kroaatit ovat kaikenvärisiä. Olit sitten blondi, brunette, musta-, punatukkainen tai vaikkapa kalju, olet suunnittelemassa lomamatkaa tänne ja mietit saavasi värilläsi jonkinmoisen etulyöntiaseman lomaromanssimarkkinoilla, niin unohda. Et saa. Näitä kaikkia värejä kun löytyy myös täältä. Eli Kroatiassa on blondin turha odottaa tummaa lomagigoloa roikkumaan hihaan ihan vain siksi että blondi sattuu olemaan vaaletukkainen. Niinkuin jossain vilkkuvasilmäisten luikaslanteisissa maissa saattaa joskus käydä. Kuulemma.

Kroaatit ovat uskonnollisia. Pääuskonto on katolilaisuus. Se näkyy sunnuntaiaamuisin aivan järjettöminä ruuhkina kirkkojen, joita on paljon, ympäristössä ja kuuluu jokaikinen päivä kirkonkellojen paukkeena useamman kerran päivässä. Muuten uskontoa ei oikeastaan huomaa. Kortsuja myydään aivan avoimesti ihan peruskaupoissa mikä lienee hyvä tieto jos se lomaromanssi sittenkin napsahtaa. Kroaattien katolilaisuus ei ole aivan yhtä tiukka kuin vaikkapa irlantilaisilla. Täällä on jopa avioerot sallittu. Ja abortti aina 10 raskausviikolle asti ihan pelkästään taloudellisten tai sosiaalisten syiden varjolla.

Kroaatit ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Kaverilta voi aina pyytää apua ja jos hän ei kykene auttamaan, hän koittaa yleensä järjestää jonkun joka kykenee. Hyvänä esimerkkinä tästä eräs päivällinen jonka kävin nauttimassa suomalaisen pariskunnan kanssa tuolla meidän rannalla. Erinomaisen ruuan lisäksi samalla istumalla, samassa ravintolassa ja samassa pöydässä hoidettiin niin autonvuokraus kuin oliiviöljykaupat. Autonvuokraajamies, kaverin kaveri, ilmestyi pyynnöstä paikalle illalla kello kahdeksan ja asiat sovittiin samantien. Oliiviöljypullo löytyi keittiöstä. Kaikki ihan vaan kysymällä. Ilman että olisi tarvinnut ahteriaan pahemmin liikutella.

Kroaatit osaavat olla myös kusipäitä. Ja ahneita paskiaisia. Hyvinä esimerkkeinä näistä vuokraisännät jotka heittävät pitkiä vuokrasopimuksia tehneitä vuokraajia kämpistään ulos ihan vain siksi että ajattelevat tienaavansa enemmän kesällä turisteja rahastamalla. Tai majoitusliikkeiden omistajat jotka ilmoittavat haluavansa lisämaksun majoituksesta vaikka heille on jo maksettu etukäteen sovittu hinta. Tai ravintoloitsijat jotka nostavat hintansa sesongiksi pilviin. Ja ihmettelevät sitten puolityhjässä ravintolassaan kun ihmiset äänestävät lompakollaan.

Kroaatit ovat hyvin skeptisiä omaa maataan kohtaan. He naureskelevat byrokratialle, paperinpyörittämiselle, kroatialaiselle tavalle tehdä asioita, korruptiolle, täysin sekaisin olevalle politiikalle ja vielä enemmän sekaisin oleville politiikoille. Toisaalta he ovat hyvin ylpeitä maastaan mikä näkyi erinomaisesti alkukesän jalkapallon MM -kisojen aikana. Kansallisuustunne suorastaan räjähti vaikka vielä alkusarjan aikana jengi oli ihan että ei tästä kuitenkaan mitään tule. Maan ruokakulttuuri viineineen on ylpeyden aihe. Samoin historialliset, luonnonkauniit turiskohteet ja verrattain puhdas Adrianmeri. Vaikka samaan aikaan perälauta vuotaa niin että maasta lähtee vuosittain noin 40.000 pääosin nuorta, koulutettua ihmistä paremman palkan ja parempien työpaikkojen perässä jonnekin muualle.

Kaiken kaikkiaan kroaatit ovat siis ihmisiä. Ihan perusihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Joista, ainakin minun kokemukseni perusteella, positiiviset johtavat vielä selvästi. Omalle kohdalle ei mitään suurempaa negaa ole osunut jos paskaa palvelua baarissa/kaupassa/bussissa ei lasketa. Lehdistä on toki saanut lukea ajoittain melko hämmentäviäkin tarinoita paikallisten ihmisten käyttäytymisestä, mutta perusasetukseltaan kroaatit ovat rehellisiä ja reiluja tyyppejä. Joten ei täällä pelätä tarvitse.

Siinä teille siis tyhjentävä kuvaus Kroatiassa asuvista ihmisistä, kroaateista. Tarkemmin sanottuna Dalmatiassa asuvista ihmisistä, dalmatialaisita. Ettei tarvitse tätäkään asiaa enää miettiä eikä pähkäillä. Mutta jos nyt jostain syystä jotain jäi vielä askarruttamaan, kysykää ihmeessä. Minä sitten vastailen.