30. elo, 2018

Peitto heiluu

Kastel Stari

20-29 C

Aurinkoista

Se oli sitten semmoinen herätys tänään. Hieman ennen kello kuutta alkoi jyrinä. Ja hetken päästä sänky heilua. Heilua ihan kunnolla. Olin keskellä elämäni toista maanjäristystä. 4,9 mangitudea tällä kertaa. Vaikka se tärinä ei kauaa kestänyt tälläkään kertaa, eipä tullut enää uni. Ei pelottanut mutta sen verran harvinainen kokemus maanjäristys on, jopa täällä, että aina se pikkaisen sävähdyttää.

Olen arponut tämän viikon edestakaisin että joko syksy olisi alkanut vai ei. Ei mennä nyt siihen, varsinkin kun, kuten eilen kirjoitin, kelit ovat edelleen täysin kesäiset. Etten sanoisi jopa trooppiset. Yksi seikka tosin tukee kyllä sitä faktaa että syksyä kohden ollaan vahvasti menossa vaikka ihan vielä ei perillä oltaisikaan. Ja tuo seikka on muuttolinnut.

Meidän kylillä asustelee paljon ihmisiä, aivan ympäri maailmaa, jotka tulevat tänne vain kesäksi. Nämä tyypit joko omistavat asunnon Kastelassa tai vuokraavat sellaisen pitkillä sopimuksilla vuodesta toiseen koko kesäksi. Yleensä muuttolinnut ilmestyvät toukokuun lopussa/kesäkuun alussa/aikana kylille ja nyt, elo- syyskuun vaihteessa, alkavat hiljalleen palailla kotikonnuilleen. Mikä on yksi varma merkki syksystä. Olen menossa tänään kahden englantilaisen, huomenna australialaisen ja lauantaina saksalaisen perheiden 'läksiäisiin' tältä kesältä. Joten kyllä se syksy sieltä taitaa hiljalleen kömpiä, tahdoimme me sitä tai emme.

Kirjoitin eilen tarinaa siitä miten aikoinani eksyin ja ajauduin Kroatiaan ja tänne Kastelan kylään. Sain melkoisen määrän kysymyksiä ja palautetta tekstin perusteella. Kiitoksia niistä. Joku mm. kyseli että, nyt kun kerran siellä asut, voisitko kertoilla hieman lisää ympäröivästä yhteiskunnasta. Ja voinhan minä, sitähän tässä on yritetty tehdä päivittäin blogia julkaisemalla. Ja täydentää tätä vastailemalla yksityiskohtaisempiin kysymyksiin privaatisti sähköpostitse. Mutta koska, kuten vakiolukijani hyvin tietävät, pidän tilastoista ja koska niitä on jälleen julkaistu, niin käydään lukujen avulla läpi hieman, jälleen kerran, minkälainen maa tämä Kroatia on ja minkälaisia ihmisiä täällä asustelee. Jos ette jaksa tankata prosenttilukuvyöryä, joka seuraa ihan kohta, yhteenveto aiheesta löytyy tämän kirjoituksen viimeisestä kappaleesta.

Ennen lukuja kuitenkin asiaa lisääntymisestä. Kroatian väkiluku laskee melkoisella vauhdilla pääosin siksi että maasta muutetaan paljon pois. Täällä myös menehtyy enemmän ihmisiä kuin syntyy. Mutta poikkeuksiakin löytyy. Ja yksi niistä on Kastela. Kastela oli nimittäin yksi niistä yhdeksästä kaupungista maan 128 paikkakunnasta jossa syntyi vauvoja viime vuonna enemmän kuin ihmisiä kuoli. Olemme siis täällä Adrianmeren rannoilla kuumia ja sangen hedelmällisiä rakastajia...... Toki asiaan saattaa vaikuttaa myös se että talvella täällä ei todellakaan ole mitään tekemistä. Näin vauvojen tekemiseen jää hyvin aikaa. Ja kun Bura, kylmä pohjoistuuli, oikein kunnolla puhaltaa, lämpö löytyy helposti toisesta ihmisestä. Ja näköjään siinä sivussa saattaa löytyä jotain muutakin. Ja niin heiluu peitto.

Mutta sitten koko maan keskiarvoihin kaikenlaisista muista asioista. Verrattuna EU:n keskiarvoihin. Kroaatit ovat hyvin perhekeskeisiä. Eurostatin tilastojen mukaan lähes kolmasosa seurustelee perheensä kanssa päivittäin kun keskimäärin Euroopassa sitä tekee vain joka viides. Kroaatit ovat myös aktiivisia liikkumaan; täällä 85,7% ihmisistä ilmoittaa kävelevänsä (EU 74,4%) ja 30,2% pyöräilevänsä (EU 19,7%). Ainoa aktiviteetti jossa kroaatit jäävät muun Eurooppan jalkoihin on punttisali. Rautaa kävi pumppaamassa vain vajaa viisitoista prosenttia väestöstä kun EU:n keskiarvo on 24,2%.

Lääkäreitä, huolimatta siitä että he ovat yksi suurimmista maasta poismuuttavista ammattiryhmistä, Kroatiasta löytyy 319,1 kappaletta sataatuhatta asukasta kohden. Tuo luku on korkein Itävallassa (509,7) ja matalin Puolassa (232,8). Hammaslääkäreitä täällä on 79,1 kappaletta samaan ihmismäärään suhteutettuna kun Bulgariassa heitä on jopa 105,1 ja Puolassa vain 33,2. Kaikki tämä johtaa siihen, että eliniän odotus on Kroatiassa 78,2 vuotta kun se EU:ssa on keskimäärin 81 vuotta.

Työaika, siis se aika minkä ihmiset keskimäärin viettävät duunissa, on täällä 38,8 tuntia viikossa kun se EU:ssa on 36,4. Mutta sitten, Euroopan Unionissa 13% väestöstä ilmoitti kokeneensa jonkinlaista uhkaa rikollisuuden, väkivallan tai ilkivallan johdosta. Kroatiassa tämä vastaava luku on kolme (3) prosenttia. Eli maa koetaan, ja tämä maa on, todella turvallinen.

Luvattuna yhteenvetona voidaan siis todeta lyhyesti että kroaatit viettävät, sen ajan mitä eivät ole duunissa, perheensä parissa jonne he joko kävelevät tai pyöräilevät. Ja tekevät sen turvallisin mielin koska eivät koe minkäälaisia uhkia ympäröivästä yhteiskunnasta. Koska niitä ei ole. Sitten kun sieltä perheen parista päästään vihdoin kotiin, Kastelassa alkaa heilua peitto. Siitä mitä muissa kaupungeissa tehdään ja mikä niissä heiluu, siitä minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Onneksi.