31. elo, 2018

Suomi mainittu!

Kastel Stari

21-30 C

Aurinkoista

Oli sitten eilen aamulla se maanjäristys. Päivän aikana saimme hieman lisätietoa aiheesta. Järistyksen keskus oli noin 60 kilometriä Splitistä pohjoiseen Bosnia-Hertsegovinan rajan pinnassa. Tärinä alkoi tarkalleen kello 05.22 jolloin saatiin pieni, 2,2 magnitudin vahvuinen, varoitus. Tätä seurasi kello 05.33 varsinainen järistys jonka virallinen vahvuus tarkentui 4,6 mangitudiin. Tämä oli se jytinä joka herätti mm. minut. Sitten seurasi vielä muutama pienempi hytinä, olisiko ne olleet sitten jälkijäristyksiä ammattikielellä.

Kroatiahan ei sijaitse varsinaisella maanjäristysaluella vaikkakin pienempiä järistyksiä (2-5 magnitudia) aika ajoin sattuukin. Maan suurin, paljon tuhoa aiheuttanut, järistys sattui vuonna vuonna 1667 Dubrovnikissa. Kaupunki sijaitsee Kroatian järistysherkimmällä alueella. Tuolloin, lähes 500 vuotta sitten tapahtuneessa 7,2 magnitudin järistyksessä, menehtyi yli 5000 ihmistä ja se tuhosi lähes koko kaupungin. Joten eipä nämä meidän nykypäivän vajaan vitosen järistykset ole oikein mitään tuollaisten rinnalla. Eikä tuo eilinenkään tietojeni mukaan aiheuttanut sen suurempia vahinkoja missään.

Sitten mennään kouluun. Joka Kroatiassa alkaa kaikkialla muualla nyt maanantaina, mutta meillä täällä Dalmatiassa vasta 10.09. Ai miksi? En minä vaan tiedä. Ehkä siksi että me olemme Dalmatiassa. Jossa on vielä kesä. Ja siksi että tästä asiasta pääsevät päättämään dalmatialaiset joilla ei koskaan ole kiire yhtään mihinkään. En minä ainakaan mitään muita syitä keksi. Tosin, tuo viikon myöhästyminen lähdössä aiheuttaa jouluna sitten sen, että joululoma meidän seudulla on viikon lyhyempi kuin muualla maassa.

Kun puhutaan koulusta ja koulutuksesta, esille nousee lähes aina suomalainen koulujärjestelmä ja siihen liitettävä oppimistuloksia mittaava Pisa -tutkimus. Myös täällä. Paikallinen lehti nimeltään Slobodna Dalmatica esitteli eilisessä numerossaan suomalaista koulutusjärjestelmää alkaen aina esiopetuksesta eli eskarista päättyen lukioon, ammattillisiin opintoihin ja elinikäiseen oppimismalliin. Polku, joka tuntui olevan suuri ihmetyksen aihe mutta toisaalta myös asia, josta kroatialaisen koulujärjestelmän toivotaan ottavan mallia.

Ryhmä juuri Erasmus -vaihdosta palanneita opettajia hämmästeli, vierailtuaan suomalaisen peruskoulun ensimmäisillä luokalla, mm. sitä kuinka oppilaat saavat valita istumapaikkansa, voivat istuskella sohvalla, penkeillä tai jopa lattialla. Luokkahuoneet kun ovat sisustettu kodinomaisiksi. Pikku koululaiset opiskelivat kannettavia tietokoneita tai tabletteja käyttäen eikä kukaan kuullut yhdenkään opettajan joutuvan korottamaan ääntään rauhoittaakseen riehuvia oppilaita. Koska he eivät riehuneet. Tämä kaikki kuullostaa kuulemma uskomattomalta paikallisiin kouluihin verrattuna, mutta selittää samalla tuota Suomen menestystä Pisa -tutkimuksessa. Lehti kysyykin että voisiko Kroatian koululaitos oppia jotain suomalaisten tavasta tehdä asioita.

Yksi ryhmää hämmentäneistä suomalaisista tavoista oli maksuton koulutus joka pitää sisällään opetuksen lisäksi vielä niin lämpimän aterian, oppikirjat kuin terveydenhoidon. Tuntemattomia käsitteitä täällä. Toinen asia oli pienet luokkakoot. Tyypit eivät törmänneet kertaakaan yli 20 oppilaan luokkiin kouluissa kierrellessään. Ja lopuksi, he olivat todella ihmeissään motivaatiosta jolla lähes kaikki alakoululaiset, iältään 7-9 v., opiskelivat. Vaikka luokkahuoneessa oli vieraita ihmisiä, lapset keskittyivät opintoihinsa eivätkä juurikaan kiinnittäneet oppituntien aikana huomiota muuhun. Ja vaikka he saivat paljon enemmän vapauksia kuin mitä oppilaat Kroatian kouluissa saavat, minkäänlaisia härdellejä ei syntynyt eikä opettajien juurikaan tarvinnut uhrata aikaansa kurinpitoon. Tämä oli lähes uskomatonta kroaattiryhmän mielestä.

Yläluokilla vaikutuksen teki opettajien luottamus oppilaisiin. Vaikka oppilaat kulkevat koulussa huppu tai kuulokkeet päässä ja pureskelevat purukumia täysin avoimesti (!), asia joka tuntui olevan yksi suurimmista ihmetyksen aiheista, he suorittavat opintonsa sitoutuneesti eivätkä juurikaan purnaa tai ihmettele miksi jokin asia pitää tehdä. He jopa osallistuvat keskusteluihin aktiivisesti vaikka heillä on samaan aikaan purukumi suussa! Eli purkan mässytyksestä huolimatta opetustilanteet ovat vuorovaikutteisia. Jälleen pari poikkeusta kroaattisysteemiin. Purukumi ja vuorovaikutteisuus. 

Äärimmäisen tärkeäksi seikaksi suomalaisessa koulujärjestelmässä tutustumisryhmä nostaa opettajien korkean ammattitaidon. He olivat sangen otettuja opettajien korkeakoulututkinnoista ja heidän motivaatiostaan suorittaa työnsä. Opettajan ammatti näyttäytyi vieraille hyvin arvostettuna ja haluttuna ja usea opetustehtävissä toimiva henkilö ilmoitti kysyttäessä olevansa sangen ylpeä ammattistaan ja siitä eettisestä vastuusta jota kokevat kantavansa.

Näin siis kroaattilehdistö suomalaisesta koulusta. Juttua lukiessani minulle heräsi väkisin ajatus siitä että kun jotain asiaa, tässä tapauksessa siis koululaitosta, katselee hieman ulkopuolelta se näyttäytyy täysin eri valossa verrattuna siihen jos sitä tarkastelee systeemin sisältä tai liian läheltä. Puhumattakaan eduskunnasta jossa, valitettavasti, melko moni kansanedustaja on ottanut tehtäväkseen tehdä populistista politiikkaa Suomen koulujärjestelmällä. Parantaa voi aina mutta älkää nyt ihmeessä liikaa korjatko asiaa joka ei ole rikki. Pliis.

Kylläpä tuli asiapitoinen teksti näin viikon viimeiseksi. Mutta kun Suomi mainitaan, silloin sitä pitää hehkuttaa ja kirjoittaa. Vaikkei ihan torille asti vielä tarvitsekaan rynnätä. Suomi-uutisten kynnys kun ylittyy kuitenkin suhteellisen harvoin yhtään missään kansainvälisessä mediassa.

Näin siis tällä viikolla. Nyt viikonloppuun mars. Palataan asioihin taas maanantaina täysin uusilla, ja hieman kevyemmillä, aiheilla. Ehkä.

Viikonloppuja!