6. syys, 2018

Pari paikallista omituisuutta

Kastel Stari

20-28 C

Aurinkoista

Eräs vanha tuttu Suomesta kysäisi minulta että vieläkö siellä, siis täällä, on kiva asua. Mietin asiaa hetken ja pakko oli vastata että kyllä. Kyllä täällä on kiva asua edelleen, edelleen viihdyn täällä eikä täältä oikein osaisi mihinkään lähteä. Ei ainakaan juuri tällä hetkellä. Vaikka välillä hieman narisenkin asioista. Kuten olette varmasti huomanneet jos näitä  olette aiemminkin lueskelleet. Mistä tulikin mieleeni muutama paikallinen omituisuus. Jälleen kerran.

Katujen nimet. Tai yleensäkin kadut. Niissä ei ole minkäänlaista tolkkua. Esimerkiksi minun kotikadun nimi on Brune Busica. Sitä olettaisi että katu alkaa jostain ja loppuu johonkin. Ja niin se tekeekin. Useamman kerran ja useammassa paikassa. Minäkin löysin toisen Brune Busican puiston, aukion ja muutaman talon takaa. Eli täällä on aivan normaalia että katu on jossain ja se jatkuu korttelin päässä. Tai kahden korttelin päässä. Koitapa siinä sitten löytää jokin osoite, varsinkin kun meidän katujen nimet vaihdettiin vähän reilut kaksi vuotta sitten eikä Google Maps ole vieläkään päivittänyt uusia nimiä karttapohjaansa. Tämä aiheuttaa sen että jos yrität Mapsin avulla suunnistaa jonnekin, saattaa olla ettei se tunnista koko paikkaa. Vaikka seisoisit juurikin oikeassa paikassa ja oikealla kadulla. Ja vaikka tunnistaisikin, se kohta kadusta mihin olet menossa, sijaitseekin kolmen korttelin päässä. En todellakaan haluaisi olla taksikuski meidän kylällä.

Kesän kuluessa on, useammin kuin kerran, viereeni pysähtynyt täysin hukassa oleva turistiauto. Kartta näyttää, että oikealla kadulla ollaan, mutta haettua majapaikkaa ei vaan löydy. No ei löydy ei, sillä se sama katu jatkuu/sijaitsee korttelin päässä. Ihan siinä leipomon kohdalla. Ja siellä on myös se haettu apartementti. Olenkin ottanut tavakseni, viimeksi eilen, soittaa samantien suoraan haettuun paikkaan kysyäkseni tarkempia maamerkkejä majapaikan ympäriltä. Helpottaa kummasti kun tietää että apartementoksen vieressä on se-ja-se kahvila tai kauppa.

Kieli. Eli kroatinkieli. Joita on itseasiassa useampi kuin vain yksi. Se yksikin kroatia on aivan riittävän haastava kieli oppia, mutta lisäksi sinun pitää tietää ja tuntea tietyt sanat jotka kaikki ymmärtävät täällä Dalmatiassa mutta ei kukaan Zagrebissa. Koska juuri tätä asiaa kutsutaan aivan eri sanalla siellä. Niinpä kielikoulussa ope joutuu kertomaan usein että tämä sana toimii täällä, mutta jos menet jonnekin muualle Kroatiassa, kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat sillä heillä on aivan oma sana juuri tätä asiaa varten. Yritä siinä sitten pysyä kärryillä ja opetella dalmatialainen sana. Ja samalla koittaa varastoida se toinen sana jonnekinpäin hyvinkin rajallista aivokapasiteettia mahdollista tulevaa käyttöä varten. Olen päättänyt, että jos ikinä opin tämän kielen, opin nimenomaan tämän dalmatialaisen version. Jos ja kun ne eivät sitten ymmärrä minua jossain muualla, se ei ole minun ongelma. Sitäpaitsi olen tottunut siihen ettei kukaan minua muutenkaan ymmärrä. 

Tupakointi. Joka on periaatteessa kielletty jo ihan EU:n määräysten nojalla. Mutta saahan sitä lakeja säädellä vaan pitääkö niitä noudattaa, se on sitten aivan eri juttu. Kroatiassa poltetaan paljon, ainakin jos sitä vertaa siihen kuinka paljon Suomessa poltetaan. Vuoden 2017 tilastojen mukaan 37% kroaateista vetää röökiä kun sitä Suomessa tekee enää vain joka viides. Eli 20%. Niinpä ei kannata pelästyä jos kahvilan naapuripöydässä joku sytyttää tupakin. Väki vetää aivan avoimesti, niin sisällä kuin ulkona. Se kuuluu kulttuuriin. Täällä ei tunneta minkäänlaisia tupakkakoppeja tai -paikkoja joiden sijainti, koko ja imastointi olisi asetuksilla ja säännöksillä tarkoin määrätty. Täällä se röökikoppi on juurikin siinä pöydässä missä satut istumaan. Ja jos pöydässä ei satu olemaan tuhkakuppia, sekään ei välttämättä ole merkki mistään. Henkilökunta toimittaa sellaisen mielellään kunhan olet saanut sen tupakkasi syttymään.

Ruokaravintolat muodostavat poikkeuksen edellä esitettyyn. Hyvin harvassa konobassa tai pizzeriassa ravintoloista nyt puhumattakaan tupakointi on sallittu. Toki savullisiakin paikkoja löytyy, mutta yleinen trendi on se että missä ruokaillaan, siellä ei polteta. Ainakaan sisällä. Terassit ovat sitten eri juttu.

Lopuksi ilmoitusluonteinen asia blogista. Ihmiset ovat kyselleet että olisiko mahdollista saada kommenttikenttä suoraan näiden kirjoitusten alle. Olisi kuulemma mukava kommentoida heti suorilta höpinät luettuaan. Valitettavasti se on juuri tällä hetkellä mahdotonta, nykyisen sivupohjan palvelutarjoaja ei kykene moista palvelua toteuttamaan. Olen pistänyt kehitysehdotuksen eteenpäin, katsellaan miten asia etenee. Vai eteenekö se. Lupaan pitää teidän ajantasalla, mutta siihen asti joudutte kommentoimaan ja antamaan palautetta palautesivun, sähköpostin ja tekstiviestien kautta. Tai soittamaan. Yhteystietoni kaikkiin näihin aktiviteetteihin löytyvät näiltä sivuilta.