17. syys, 2018

Tuohtunut ruotsalainen

Kastel Stari

20-28 C

Aurinkoista

Aika ajoin, viimeksi eilen, minulta kysellään että minkälaista siellä Kroatiassa on asustella ja minkälainen maa se on. Olen vastaillut kysymyksiin ahkerasti enkä lähde tällä kertaa toistamaan itseäni, teen sitä muutenkin aivan riittämiin, vastaan tällä kertaa tuohon kysymykseen täysin vierasta ihmistä lainaten.

Eräs ruotsalaisrouva, joka on asunut Kroatiassa kolme (3) kuukautta, kirjoitti blogiinsa pitkän kirjoituksen täällä eteensä tulleista negatiivisista kokemuksista ja siitä, miten kauhean kovasti hän onkaan joutunut kärsimään tuon kolmen kuukauden aikana. Kirjoitus levisi kulovalkean tavoin erilaisissa Kroatian ulkomaalaisten keskustelupalstoilla ja sitä kommentoitiin paljon. Osa oli samaa mieltä, osa ei. Käydäänpä kirjoitusta läpi, minun kommentien kera, niin saatte kenties tekin kuvaanne Kroatiasta jälleen hieman laajemmaksi.

Ensimmäinen, ja suurin, ongelma rouvalle tuntuu olevan byrokratia. Tai tarkemmin, ei edes byrokratia vaan se, että täällä mikään paperi ei ole virallinen jos siinä ei ole leimaa. Papereiden leimaaminen häiritsee jostain syystä tätä ruotsalaista suuresti. Ruotsissa, johon hän asioita toistuvasti vertaa, viralliseen paperiin riittää allekirjoitus. Mutta täällä pitää olla leima. Niin pitää. Eikä se ole mikään ongelma kun sen tietää. Sitä osaa odottaa ja se kuuluu kulttuuriin. Mikä onkin se suurin ero Ruotsin ja Kroatian välillä. Kulttuuri. Jos asut toisessa maassa, et voi vetää hernettä tai mitään muutakaan palkokasvia mihinkään ruumiinaukkoon jos asiat eivät mene juuri niinkuin olet tottunut niiden menevät kotimaassasi.

Seuraava asia listalla on liikenne. Tai tarkemmin jalkakäytävät. Joilla ei voi kuulemma kävellä koska ihmiset parkkeeraavat niille. Voi voi. Toinen asia joka liikenteessä ärsyttää on pyöräteiden puute. Rouva ei pääse pyöräilemään kaupungista toiseen koska täällä ei ole pyöräteitä. Arvasitte aivan oikein, Ruotsissa niitä on.

Kolmas ärsyttävä asia on turistit. Joksi, kolmen kuukauden asuinkokemuksella, voisi vielä melkein laskea itse ruotsalaisrouvankin. Häntä ärsyttää siis kaikki kadut ja tiet tukkivat turistit joita ei koske mitkään lait ja eikä säännöt. Ottavat vielä jopa oikein selfieitäkin. Jopa kroaatit kuulemma vihaavat turisteja. Tiedoksi; eivät vihaa. Turistit tuovat rahaa tähän maahan. Ilman heitä valtio olisi todella suurissa ongelmissa. Turismin ansiosta nenä on pysynyt tähän asti edes jotenkuten pinnalla. Sitäpaitsi niitä turisteja on todella paljon lähinnä heinä- ja elokuussa, sen jälkeen on sitten rauhallisempaa. Kyllä sen kestää. Ainakin kroaatit, ruotsalaisrouvasta en ole niin varma.

Pohjoismaissa ei kuulemma näe huonosti käyttäytyviä asiakaspalvelijoita kaupoissa tai muissa palvelutilanteissa. Tämä oli suora lainaus blogista. Sellaisia näkee vain ja ainoastaan Kroatiassa. Ihan joka paikassa. Olen todella iloinen jos asiat ovat noin hyvin Ruotsissa, yhdelläkään asiakaspalvelijalle ei ole ikinä huono päivä eikä yksikään asiakas koe saaneensa, eikä saa, paskaa palvelua ikinä koskaan missään. En lähtisi kuitenkaan laajentamaan tätä kokemusta ihan kaikkiin Pohjoismaihin, minä ainakin olen saanut todella huonoa palvelua Suomessa. Useinkin. Toki myös hyvää. Ihan niinkuin täällä. Välillä palvelu pelaa, välillä ei. Välillä asiakaspalvelija osaa hommansa, välillä ei. Itse en osaa, enkä tahdo, vetää kovinkaan jyrkkää rajaa kroatialaisen ja pohjoismaisen palvelukulttuurin tai -tason välille. Mutta minulla ei olekaan kovin kattavaa kokemusta ruotsalaisesta asiakaspalvelusta. Pitää joku kerta tehdä reissu sinne ihan vaan että pääsisi kokemaan kuinka ylivertaista se onkaan.

Rouva on mennyt antamaan kroaateille ohjeita siitä miten maata pitäisi kehittää, mitä maalle/maan pitäisi tehdä ja mikä täällä hänen mielestään mättää. Ja on nyt sitten loukkaantunut siitä kun jotkut kroaatit eivät olekaan ottaneet kiljuen vastaan tämän paremman, pohjoismaisesta elintasoparatiisista tulevan, kaiken tietävän ruotsalaisen ohjeita ja vinkkejä mukisematta. Ovat kehdanneet osa jopa suutahtaa ja kysellä että kukas tai mikäs sinä olet meitä neuvomaan. Varsinkin huimalla kolmen kuukauden kokemuksella.

On totta että tässä maassa on paljon parennettavaa. Kaikki, varsinkaan taloudessa tai politiikassa, ei todellakaan ole kunnossa ja on todella pitkä lista asioita joille pitäisi tehdä paljonkin. Sen tietävät niin kroaatit itse ja sen näkee/kokee itsekukin täällä asuessaan ja tiedotusvälineitä seuratessaan. Kysymys kuuluu kuitenkin että onko meidän asia, muualta tänne muuttaneiden ja aivan toisesta kulttuurista kotoisin olevien, alkaa sormi pystyssä ohjeistamaan ja neuvomaan mitä Kroatian pitäisi ja mitä sen ei pitäisi tehdä. Varsinkin jos niitä neuvoja ei meiltä kysellä. Minun mielestä ei, ei vaikka kuinka olisi sitä mieltä että on parempi ihminen ja tietää asioista niin paljon enemmän kuin paikalliset.

Näin tämän viikon aluksi tällä kertaa. Huomenna sitten, vanhan tavan mukaan, aivan jotain muuta. Toivottavasti ilman ruotsalaisrouvia.