18. syys, 2018

Positiivinen ruotsalainen

Kastel Stari

20-28 C

Aurinkoista

Kirjoitin eilen tuohtuneesta ruotsalaisrouvasta jonka mukaan Kroatiassa ei mikään asia ole hyvin. Hän listasi kolmen kuukauden kokemuksella puutteita täällä asumisesta, paikallisesta kulttuurista ja paikallisista ihmisistä. Saaden aikaiseksi melkoisen myrskyn Kroatian expatsien keskustelupalstoilla. Kuten jo eilen kerroin, osa oli rouvan kanssa samaa, osa taas täysin päinvastaista mieltä. Palaute palstoilla oli ajoittain melkoisen rajua ja suoraa. En osaa sanoa miksi, pelästyttikö palaute vai mitä, mutta pari päivää tuon eilen referoimani kirjoituksen jälkeen rouva päätti kirjoittaa jatkotarinan otsikolla 'Positiivisia kokemuksia Kroatiassa asumisesta'. Edelleen kolmen kuukauden vankalla kokemuksella. Käydään tasapuolisuuden vuoksi läpi myös tämä lista. Ja yhä edelleen omilla mielipiteilläni ryyditettynä.

Jos asioita vertailtiin eilisessä negalistassa asioihin Ruotsissa, niin tehdään myös, ehkäpä jopa hieman korostetummin, posilistassa. Niinkuin vaikka ihmisten käyttäytymistä arvoidessa. Rouvan mukaan kroaatit ovat, pääsääntöisesti, ystävällisiä ja auttavaisia. Täällä saat keskustella naapureittesi kanssa, halusit tai et. Ruotsissa, ja miksei myös Suomessa, saatat asua jossain vuosia etkä ole edes tavannut kaikkia naapureitasi. Tämä koskee suuria kaupunkeja ja suurempia taloja. Ja rivitaloja Turussa. Vastaava on taatusti mahdollista myös Kroatian suurissa kaupungeissa ja suuremmissa taloissa. Kykenet aivan varmasti asumaan Zagrebin 70 -luvulla rakennetussa reaalisosialismikompleksissa niin ettet tapaa läheskään kaikkia naapureitasi. Juttelusta puhumattakaan. Ihan jo sen vuoksi että talo on kilometrin pituinen ja/tai kuusitoistakerroksinen.

Pysytään ihmisissä. Ja asiassa josta on pakko olla ruotsalaisrouvan kanssa tasan samaa mieltä. Nimittäin siitä että täällä ei ihmisten sosioekonominen asema merkitse yhtään mitään. Pohjoismaissa, kuten vaikkapa Ruotsissa ja Suomessa, ennemmin tai myöhemmin keskustelussa esille pompsahtaa aina kysymys siitä mitä kukin tekee työkseen. Täällä ei moinen kiinnosta ketään. En muista yhdenkään tyypin esitelleen itseään ammattinsa kautta ja melko harvassa ovat nekin ihmiset olleet joita olisi kiinnostanut se että mitä minä teen ammatikseni. Vai teenkö mitään. Edellä mainittu ei koske oleskeluluvan myöntäviä viranomaisia, heitä kiinnostaa kovastikin se mitä teen työkseni. Tai ainakin se että saanko jostain rahaa elättääkseni itseni.

Kun menet Ruotsissa, tai miksei Suomessakin, ulos voit katsoa taivaalle ja ihmetellä että onko tuo oikeasti aurinko! Kun menet täällä ulos, voit helposti ihmetellä että onko tuo oikeasti pilvi! Ja kun rakennat pohjolassa talon, käytät paljon aikaa sen suunnitteluun kuinka saat auringon paistamaan sisätiloihin mahdollisimman paljon. Täällä talot rakennetaan siten että aurinko paistaa sisälle mahdollisimman vähän. Hieman kärjistäen, mutta pienen totuuden siemenen sisältäen.

Muita positiivisia asioita lyhyesti. Ruoka. Kroatiassa usealle ihmiselle on luontevaa, ja mahdollista, astua ovesta ulos ja hankkia lähellä tuotettua ja taatusti tuoretta ruokaa lähikaupasta tai torilta. Toki se on mahdollista myös muualla, jopa Skandinaviassa, mutta yleensä ruoka siellä on tuotettua ja paikalle jostain kauempaa kuljetettua.

Arkkitehtuuri. Jota täällä ei ole pilattu kuten monissa paikoissa pilattiin iloisella 70 -luvulla vaikkapa Suomessa. Kroatiassa, lähes mistä tahansa, niin kaupungeissa kuin pikku kylissä, löydät helposti historiallisia rakennuksia ja aukioita. Täällä ei, ainakaan samassa mittakaavassa kuin vaikkapa Helsingissä, ole koskaan ollut vallalla arkkitehtuurisia muoti-ilmiöitä joissa revittään kaikki vanha ja tilalle rakennettaan uutta ja modernia. Jotka sitten, useamman vuosikymmenen jälkeen, ovat enimmäkseen rumia ja harmaita.

Yhteenkuuluvaisuuden tunne. Kroaatteja on vain hieman reilut neljä miljoonaa mutta oli oikeasti hienoa seurata kuinka koko kansakunta pysähtyi, eli ja koki yhdessä kun Kroatia pelasi jalkapallon MM -kisojen finaalissa. Tai kun Oliver Dragojevic, yksi maan arvostetuimmista taiteilijoista, kuoli heinäkuussa. Koko maa pysähtyi. Oikeasti. On vaikeaa, jollei peräti mahdotonta, kuvitella vastaavaa Suomessa.

Näin tälle päivälle. Ei se sitten mennyt ilman ruotsalaisrouvaa kuten vielä eilen ajattelin sen menevän, mutta tänään oltiin sentään paljon positiivisemmalla mielellä kuin eilisessä 'kaikki on paskaa' -referaatissa. Nyt löydettiin jo paljon positiivistakin. Paljon sellaista joihin minunkin on helppo yhtyä. Joten ehkäpä tämä ruotsalaisrouva ei sittenkään ole ihan menetetty tapaus.

Nyt unohdan tämän rouvan. Ja ruotsalaiset. Huomenna vedetään aivan jonkun muun asian ympärillä. Lupaan.