25. syys, 2018

Papusoppaa vuoristossa

Kastel Stari

12-20 C

Aurinkoista, oranssi varoitus tuulesta

Kylläpä tunnelmat saattavat muuttua yhden päivän aikana. Eilen aamulla aurinko paistoi ja lämpöä oli reippaasti yli 20, lähes 25 astetta. Kun kömmin päiväunille, kömmin sinne täydellisessä kesäkelissä. Mutta kun heräsin, noin 1,5 tunnin jälkeen, heräsin totaalisyksyyn. Vettä tuli viistoon, viistoon lähinnä siksi että tuuli oli melkoinen. Sääappsi näytti tuulen voimakkuudeksi 60 kilometriä tunnissa, eli pyöreästi 16,7 metriä sekunnissa. Puuskissa tuuli oli siinä 90 km/h (25m/s) paikkeilla. Näitä nopeuksia kutsutaan yleisesti myrskyksi, meillä täällä buratuuleksi. Bura tarkoittaa sananmukaisesti käännettynä pohjoistuulta. Lämpötilakin laski illaksi 14 asteeseen, mutta ei vielä niin alas että olisin edes harkinnut shortseista luopumista. Hupparin vedin päälleni kyllä, mutta shortsit pysyvät. Ainakin toistaiseksi.

Paikallinen pelastuslaitos ja poliisi kehottivat ihmisiä pysymään kotona ellei ollut aivan välttämätöntä lähteä minnekään. Splitissä tuulen voimakkuus oli puuskissa ollut peräti 120 km/h (33 m/s), lennot olivat myöhässä niin lähdöissä kuin laskeutumisissa, katamaraanit pysyivät satamissa ja osa teistä oli suljettu. Tuuli kaatoi puita ja levitteli tavaroita ympäriinsä. Se eilinen kesäinen aamupäivä muuttui kuin napista painaen kunnon syysmyrskyksi iltapäivällä. Juuri nyt tiistai aamuna, tätä kirjoittaessani, tuuli senkus jatkuu mutta onneksi aurinko paistaa. Lämpötila tosin on laskenut, kenties eilisen myräkän johdosta, vajaaseen 20 asteeseen josta sen pitäisi sitten viikon edetessä nousta hiljalleen takaisin totuttuun 25-27 asteeseen. Tuulen pitäisi tyyntyä tämän päivän aikana.

Ihmettelin luonani asuvan kaverin kanssa viikonloppuna kun wifi ei toiminut kunnolla. Aina auki oleva radio, joka tulee siis netitse, pätki toistuvasti eikä tietokone tai puhelimet saaneet yhteyttä verkkoon kuin ajoittain. Televisio, joka on piuhalla kiinni nettiboksissa, toimi moitteetta. Soitin palvelutarjoajalle maanantaina ja tyyppi fiksasi asian puhelun aikana online. Selitti myös mikä ongelma oli ollut, mutta tekniset yksityiskohdat menivät hyvinkin korkealta ja kovaa yli ymmärryksen. Niistä ei tämän enempää. Mutta netti alkoi toimia aivan uudella innolla. Myös langattomana.

Niinpä hämmästys oli suuri kun radio jatkoi pätkimistään fiksauksen jälkeenkin. Yle Areena katkoi lähetystä ja kun sen sitten tilttasi kokonaan, uudelleen kytkeytyminen ei onnistunut tai vei järjettömän pitkän ajan. Ei auttanut resetointi, ei auttanut edes Areena -sovelluksen poisto ja uudelleen asennus. Kyllästyin ja surffasin sovelluskauppaan. Löysin sieltä Nettiradiot.fi -sovelluksen. Radio auki, eikä pätki enää yhtään. Radio Suomi ei ole pätkäissyt kertaakaan sen jälkeen kun asensin uuden appsin. Tämän Nettiradiot.fi hyvä puoli on myös se, että samaisesta paikasta löytyy useampi muukin radioasema jos Radio Suomen ohjelmisto, musiikki tai joku juontajista alkaa tökkiä. Siis Susanna Vainiolan lisäksi. Erinomaisen vahva suositus kyseiselle sovellukselle. Eikä tämä ollut edes maksettu yhteistyö vaan aivan aito käyttäjäkokemus.

Lupailin eilisessä blogissa tälle päivälle tarinaa vuoristoruokailusta. Joten siis, tarinaa vuoristoruokailusta. Luonani sohvasurffaava kaveri on fiksaantunut vuoriin. Hänen pitkäaikainen haave on ostaa vaikkapa tuosta meidän vuorilta tontti jonne hän sitten rakentelisi hiljalleen pikkuisen mökin. Ja muuttaisi sitten joskus, tyyliin 25 vuoden kuluttua, kokonaan asumaan sinne. Niinpä hän oli verrattain innoissaan kun päätimme viedä tyypin juurikin samaisilla vuorilla sijaitsevaan kahvilaan lauantaina lounaalle. Hyppäsimme autoon ja jyrryytimme sik-sak -tietä, joka ajoittain muistutti kaikkea muuta kuin varsinaista tietä, ylös vuoren rinteelle noin 500 metrin korkeuteen. Tuo automatka vei meiltä reippaat puoli tuntia koska tie oli, kuten todettu, vedetty hyvinkin huolella edes-takaisin -periaatteella ja oli välillä niin huonossa kunnossa, että piti miettiä että uskaltaako tuosta edes ajaa. Perille päästiin vaikka Bemarin, jolla olimme liikenteessä, kojelaudassa paloi varoitusvaloja kuin tivolissa. Oli öljyvaroitusta, oli jarruvaroitusta, oli sitä ja oli tätä varoitusta. Mutta perille, ja myöhemmin jopa alas, päästiin ilman sen suurempia ongelmia. Autokin kuuluu liikkuvan vielä ihan normisti reissun jälkeen. Ja on muuten myynnissä jos kiinnostus heräsi.

Lounaalla, johtuen siitä että ravintola sijaitsee oikeasti aika korkealla ja oikeasti aika vaikean matkan päässä, tarjolla oli hyvinkin rajoitettu menu. Päädyimme koko porukka kroatialaiseen papusoppaan Grah i Varivah, joka ulkoisesti muistuttaa hieman suomalaistan hernekeittoa kuten kuvasta voinette päätellä. Sillä erotuksella että hernekeitossa ei ole makkaraa, ei ainakaan kokonaisena. Mutta tässä oli. Ja soppa oli, no... syötävää. Ei sen suurempia vilunväristystyksiä mutta ei se myöskään ollut makuelämys jonka perässä pitäisi kiivetä vuorelle uudelleen. Sen sijaan sinne voi kiivetä ihan pelkästään maisemien takia. Ja sangen ystävällisten kahvilanpitäjien takia.

Mainittakoot vielä se, että soppa saattaa toimia paljon paremmin tyypeille jotka ovat kiipeilleet tai vaeltaneet koko päivän samaisilla vuorilla ja tulevat syömään. Mehän saavuimme paikalla herraskaisesti autolla. Valoja täynnä olevalla, ja niitä aktiivisesti vilkuttavalla, autolla. Emme tainneet olla siis kovin vertailukelpoinen kohderyhmä.

Näin tiistaina. Huomisesta ei ole vielä minkäänlaista käsitystä, ei siitä mitä tulee tapahtumaan eikä siitä mitä tänne blogiin tulee ilmestymään. Joten jos muistatte, tai jos nämä jutut jostain ihmeen syystä kiinnostavat, kannattaa tulla kurkkimaan. Eikähän täällä taas jotain uutta tarinaa ole.