26. syys, 2018

Nainen talossa

Kastel Stari

11-23 C

Aurinkoista

Nainen talossa aiheuttaa väistämättä muutoksia kahden poikamiehen, siis minun ja Rockyn, arkeen. Kun normaalin möllötyksen keskelle ilmestyy ulkopuolinen tyyppi, varsinkin vastakkaista sukupuolta edustava, äijien käytös muuttuu automaattisesti. Kumpikin yrittää näytellä hieman parempaa kuin oikeasti on. Paitsi Rocky. Se on ihan yhtä pöllö kuin aina. Enkä se taida minäkään kauheasti muuttua. Mutta ympäristö muuttuu. Eli kämpän varustus ja kämpästä löytyvät tavarat.

Normaalisti naisen, tai naisten, ilmestyessä vieraiksi erilaisten purkkien ja purnukoiden määrä, varsinkin kylpyhuoneessa, kasvaa exponentaalisesti. Minulla oli vuosi sitten kesällä kylässä kaksi kaveria, molemmat naispuolisia, ja heidän jälkeenjättämiä suihku-, aurinkorasva- ja muita pulloja löytyy vieläkin vähän sieltä sun täältä. Älkää kysykö, en nimittäin välttämättä tiedä ihan kaikkien käyttötarkoitusta. Mutta tuolla niitä lojuu siis vieläkin kylppärin laatikoissa. Jos joku vaikka niitä joskus tarvitsisi. Paitsi että menevätköhän tökötit vanhaksi? Siis ikinä? Tämä lienee kysymys jota ei parane ihan kaikille naisille esittää ainakaan tyyliin että 'levittelit sitten tuota rasvaa naamaasi mutta sepä näytää menneen jo vanhaksi'.

Mutta poikkeus. Ja sääntö. Ja vahvistus. Minulla on ollut kaveri, naispuolinen sellainen, kylässä perjantaista alkaen. Eikä kylppärissä ole kuin yksi (1), pienen pieni valkoinen extrapurkki. Sen sijaan keittiön tasot ovat kaikki täynnä vesipulloja, tomaattilaatikoita, erilaisia juureksia ja muita ihmeellisyyksiä. Samoin jääkaapin sisältö on muuttunut ihmeellisesti. Ja ihmeelliseksi. Siellä on muunmuassa jokin vihreä jonka nimeä edes Google Translator ei osannut kääntää kroatiasta suomeksi, ei englanniksi eikä edes ruotsiksi. Mutta kaupasta sitä kuitenkin sai. Ja hyvältä se maistui. Lopulta se taisi olla Wikipedia joka auttoi selventämään mikä vihreä oli kysymyksessä.

On olemassa yksi asia joka ei muutu naisten kyläillessä. Se on WC -paperin kulutus. Joka kasvaa jostain käsittämättömästä syystä aivan järjettömiin mittasuhteisiin kun taloon ilmestyy nainen. Olen koittanut varovasti kysyä asiasta mutta olen saanut vastaukseksi vain toteamuksen että tässä kohdin ei nyt ole syytä mennä yksityiskohtiin. Eikä ole menty. On menty kauppaan uutta paperia ostamaan.

Tuota edellä olevaa ei kannata lukea eikä ymmärtää lainkaan niin että minulla, tai Rockylla, olisi yhtään mitään sitä vastaan että täällä meidän residenssissämme heiluu nainen. Ei suinkaan, pikemminkin päinvastoin. Rocky nauttii silminnähden rapsutussessioista joista se ei pääse nauttimaan kun möllöttelemme kahdestaan. Vieras nainen rapsuttaa tyypin läpi lähes joka ilta kaivellen myös mahdolliset punkit ja muut ötökät pois turkista. Ja Rocky nauttii. Vaikka joskus vaaravyöhykkeessä saattavat olla jopa nännit. 'Minä kun en tästä poikakoiran anatomiasta niin kauheasti tiedä, niin mahtaako tämä olla nänni?' No ei se ollut, se oli kainalossa oleva rupi.

Vaan kyllä nautin minäkin vaikkei minua rapsutellakaan. Nautin seurasta, nautin siitä että kämpässä pyörii joku jonka kanssa jutella, joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ja joku jolla on kaikenlisäksi ihan omiakin mielipiteitä. Vaikkei minulla sen suurempia vaikeuksia ole asua yksin enkä noin yleisesti ottaen kärsi pahemmin yksinäisyydestä, niin kyllähän sen aina huomaa kun joku on kylässä kuinka mukavaa se on. Siis se että joku on kylässä. Varsinkin kun se, joka on kylässä, on mukava. Paitsi että kun on viettänyt riittävästi aikaa sen mukavan kanssa, alkaa hiljalleen pelätä sitä hetkeä kun se hilpaisee taas eteenpäin. Sillä niin ne kuitenkin aina tekevät. Jatkavat matkaansa. Niin sitä sitten taas ollaan kaksistaan Rockyn kanssa omassa kuplassamme. Mutta onneksi aina jää muistot. Niillä sitä pärjää, pärjää toivottavasti ainakin siihen asti kun kuvaan astuu uusi vieras tai uudet vieraat. Joka/jotka on/ovat toivottavasti mukava/ia.

Mutta mitäs sitä muuta? Eipä juuri mitään ihmeempää. Maanantain hirmumyrsky, joka ei ollut hirmumyrsky, laantui eiliseksi ihan vaan kovaksi tuuleksi. Tiistaina se puhalteli vielä oranssin varoituksen arvoisesti 25-40 kilometriä tunnissa (7-11,5 m/s) mutta tälle päivälle tämäkin puhuri tasoittuu. Aurinko paistaa ja elohopea kiipeää hiljalleen takaisin kohti normaalilukemia. Päiväksi on luvattu jo 23 astetta, huomisesta eteenpäin tätäkin korkeampia lukemia. Joten palaamme takaisin kesään. Eli normielämään. Ainakin ilmojen puolesta.

Tänään pyörittiin näemmä pitkälti naisten ja myrskyjen parissa jotka joidenkin mielestä muistuttavat toisiaan. En osaa kommentoida enkä ottaa aiheeseen kantaa tarkemmin sillä en ole kummankaan alan asiantuntija. Valitettavasti.

Huomenna koitan kuitenkin olla sitten asiantuntija aivan jossain muissa asioissa. Todennäköisesti. Ehkä. Kai. Vielä ei voi tietää.