27. syys, 2018

Syksyn merkkejä

Kastel Stari

11-26 C

Aurinkoista

Vaikka alkuviikon myrskyt ovat ohi, on syksy saapunut myös Kastelaan. Sen huomaa monesta eri asiasta, joista seuraavassa pieni pintaraapaisu minun silmin nähtynä. Ei siis taaskaan mihinkään virallisiin asioihin tai tilastoihin perustuen. Kuten hyvin harvoin yhtään mikään muutenkaan tässä blogissa.

Päivän pituuden muuttuminen on tietysti syksyinen asia, mutta ei sekään ole niin merkittävä tekijä täällä kuin mitä se on Suomessa. Splitissä päivän mitta vaihtelee joulukuun lopun vajaasta yhdeksästä tunnista (8h 57m) kesäkuun 15,5 tuntiin (15h 26m), mutta ei tuota normiarjessa juurikaan huomaa. Pimeä tulee kun se on tullakseen ja aamulla kun heräät yleensä on jo melko valoisaa vaikka aurinko ei ihan vielä olisikaan ehtinyt nousta. Helsingissä tuo vaihteluväli on muuten 5h 49m – 18h 56m.

Mutta siis, merkkeihin. Aloitetaan ilmeisimmällä, eli ilmastolla. Syksyisin täällä saattaa olla kesäisen lämmintä, joskus jopa tuskaisen kuumaa, mutta toisaalta myös hyytävän kylmä. Varsinkin jos syys-lokakuussa yleistyvät tuulet sattuvat osumaan kohdalle niinkuin se sattuivat alkuviikosta. Lyhyesti syksyn kelejä voisi kuvailla niin, että päivät ovat lämpimiä ja yöt melkoisen viileitä. Sateiden mahdollisuus kasvaa. Siis vesisateiden. Kesällä täällä sataa harvoin. Joskus jopa turhan harvoin.

Ajoittain melko hektinen meno hiljenee syksyllä ihan joka paikassa. Vielä kuukausi sitten iltaisin ihmisiä, turisteja, baareja ja ravintoloita täynnä ollut riva eli rantakatu tyhjenee asteittain. Ensin häipyvät ihmiset, sitten sulkeutuvat terassit perässään matkamuisto- ja muut kesäisiä tavaroita myyvät kaupat ja kioskit. Osa talvella olevista kahviloista ja ravintoloista viettää juuri nyt lomiaan palatakseen takaisin bisnekseen muutaman viikon kuluttua. Kesäiset pöydät ja tuolit vaihtuvat talven kestäviin kalusteihin. Kesällä ruokaa tarjoavien baarien keittiöt sulkeutuvat ja aurinkovarjot viedään varastoihin odottamaan seuraavaa sesonkia. Joka ei itseasiassa ole kovin kaukana. Puoli vuotta ja sitten mennään taas.

Sen että vuodenaika on vaihtumassa huomaa kenties selvimmin paikallisista ihmisistä. Asuinkadut täyttyvät koululaisparvista jotka ovat matkalla kouluun tai kotiin koulusta ja mummot alkavat pukeutua talvivaatteisiin. Mummothan pukeutuvat almanakan, eivät ilmojen mukaan. Keväisin tämän huomaa ehkä vieläkin selvemmin, tuolloin tämä ihmisryhmä kulkee sitkeästi täydessä talvivarustuksessa vielä huhtikuun lopulla kun lämpötila huitelee jo reippaasti yli 25 asteen. Ja suurin osa väestä, siis muutkin kuin turistit, pukeutuu ilman sen suurempaa tuskaa shortseihin. Mutta kun almanakka näyttää että on huhtikuu, silloin on huhtikuu eli talvi ja aika talvivaatteiden. Miettii kroaattimummo.

Josta tuli mieleen se tosiasia, että piti se minunkin sitten luovuttaa. Kuten tuossa edellä mainitsin, aamut ovat olleet sen verran viileitä että pakko on ollut vetää verkkarihousut jalkaan aamulenkille Rockyn kanssa. Todettakoot siis virallisesti shortstikauden kestäneen vuonna 2018 huhtikuun 9. päivästä syyskuun 25. päivään. Poislukien yksi presidenttipäivä jolloin oli pakko pistää pidempää pöksyä jalkaan kun piti käväistä Niinistön Salea moikkaamassa. Toki kausi jatkuu vieläkin niin että päivisin shortsit ovat ehdottomat, mutta aamu- ja iltalenkillä pitää pistää siis jo pidempää päälle. Eli lyhyiden pöksyjen 24/7 -kausi on ohi.

Syksy näkyy myös rannoilla. Vaikkakin vielä eilen iltapäivällä hiekkarannan ohi kävellessä huomasin että kyllähän täällä vielä väkeä näyttää riittävän, niin on se meno hiipumassa myös siellä. Polkuveneet ja pomppulinnat ovat hävinneet, rantabaarit kiinni, kukaan ei vuokraa lepotuoleja eikä kukaan myy enää grillattuja maissintähkiä tai suklaafrituleita. Tästäkin huolimatta, ainakin eilen iltapäivällä lämpötilan ollessa 23 asteen paikkeilla, rannalla näytti makoilevan ihmisiä itseään grillaamassa. Olipa osa porukasta jopa vedessä, vedessä jonka lämpötila virallisen mittauksen mukaan oli 24 astetta. Eli vietimme aivan normaalia, ei toki tämänkesäistä, suomalaista kesäpäivää.

Summasummarum. Syksy siis saa. Joku voisi lisätä tuohon, että saisinpa minäkin, mutta enpä viitsi. Sen verran kulunut läppä. Talvea kohti mennään, mutta se ja sen merkit ovat sitten aivan eri juttuja. Niistä tarinaa sitten kun niiden aika on, eli viime vuosiin nojautuen joskus tammi-helmikuussa. Sitä odotellessa, huomenna perjantaina aivan jotain muuta.