4. loka, 2018

Roadtrip

Kastel Stari

16-26 C

Enimmäkseen aurinkoista

Ei sitä tänäänkään kovin kauheita ehdi kirjoitelemaan kun taas täytyy mennä. Heti aamusta. Tällä kertaa nokka suuntautuu ihan tuohon lähelle, Trogiriin, josta reissusta lisää sitten myöhemmissä postauksissa. Jos aiheitta ilmenee.

Eilen heitimme roadtripin. Ja heitimme sen paikkoihin joissa ei ihan heti ilman syytä tulisi käytyä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, paikkoihin joiden olemassaolostakaan minulla ei ollut ennen eilistä tietoakaan.

Ennenkuin mennään itse retkeen, kerrottakoot autonvuokrauksesta josta jo eilen juttelin. Kaikki toimi Splitin kentällä hienosti, hinta oli juuri se mistä olimme sopineet ja mikä oli etukäteen vahvistettu. Minkäänlaisia lisämaksuja ei loppusummaa ilmaantunut. Enterprise -vuokraamo operoi siis hyvin. Ainoa asia joka pikkaisen ihmetytti oli takuusumman suuruus, 1800 €, joka pidätettiin luottokortilta varaustilanteessa. Summa toki palautuu takaisin kortille kun auto palautetaan mutta lähtökohtaisesti se oli melkomoinen. Verrattuna vaikkapa muiden yhtiöiden vakuuteen joka on pyörinyt 200-800 euron paikkeilla. Ai niin, eikä se auto ollut Nissan Qasqhai, se oli kuin olikin Opel. Iso maasturiopel toki mutta Opel kuitenkin. Kun eilen uhosin että kuka haluaisi ajaa Opelilla ja vielä maksaa siitä, niin vastaus on että minä. Minä ajelin koko eilisen päivän Opelilla tästä riemusta vielä maksaen. No ei vaan, ei se nyt niin paha rasti loppujen lopuksi ollut..... Kunhan pysytteli poissa julkisisilta paikoilta.

Melko pitkään, ainakin trippimme aluksi, pysyttelimmekin poissa julkisisilta paikoilta. Joten lienee tähän alkuun syytä hieman kertoa taustoja ennenkuin menen tarkemmin reittiimme. Taustat saattavat nimittäin hieman selventää sitä mitä eilen suoritimme ja missä liikuimme Opelilla. Piilossa ihmisiltä.

Kaverillani, joka on asustellut luonani siis parisen viikkoa, on muutama dilemma. Yksi niistä on rakkaus Kroatiaan. Mikä aiheuttaa sen, että haaveena on muuttaa tänne jonkinlaisen ajanjakson sisään. Kun muutto sitten toteutuu, unelmana vuorenrinne jossa pieni, mielummin itserakennettu mökki. Josta on merinäköala. Ja joka ei sijaitse liian korkealla vuoren rinteellä. Eikä sähköjohtojen alla. Ja jonne johtaa edes jonkinlainen tie. Tuosta edellä olevasta voinette jo päätellä että kaverini on nainen. Sekä sen, minkälaisessa ympäristössä eilen pyörimme...

Mutta siis, eilen oli se päivä jolloin tutkailtiin jo etukäteen Suomessa tiedusteltuja tonttivaihtoehtoja. Koska tyyppi on insinööri voin kertoa, sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä, että tuo ennakkotiedustelu oli tehty sangen perusteellisesti Googlen karttoja ja satelliitteja, maastokarttoja ja jopa Kroatian kiinteistörekisterin nettisivuja apuna käyttäen. Niinpä minun, joka olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kuskiksi tonttikruisailuun, oli verrattain helppo ajella kun vierestä tuli täsmälliset ohjeet minne milloinkin olimme matkalla. Olkookin että välillä, vuorenrinteitä kolutessamme, tuntui ettei tässä mene, eikä ole ikinä mennytkään, minkäänlaista tietä vaan jonkinlainen kivinen polku. Mutta onneksi opeli puski vaikeuksitta pahimpienkin kohtien yli.

Tontteja tutkitiin varsin antaumuksella ensin tuossa meidän vuoristossa, pyörimme varmaan ihan jokaisen Kastelan kylän kohdalla vuorien seinämillä. Paikoissa jonne ilman eilistä autosuunnistusta ei taatusti olisi tullut mentyä. Muutama tontti oli maalitettu myös Splitin toiselle puolelle, vuoristokylään nimeltä Gomje Sitnoon. Joka oli, ainakin minulle, todellinen kokemus. Kylä muistutti ulkoisesti televisiosta tuttuja vuoristokyliä pienine serpenttiiniteineen, kauniine pikkutaloineen, vuorenrinteineen, solineen ja huippuineen. Joista korkein, jossa tietysti piti vierailla, sijaitsee 730 metrin korkeudessa. Vierailu Sitnon seuduilla oli hieno, todella hieno ja sykähdyttävä, kokemus. Tästä(kin) suuri kiitos minut sinne vieneelle ja opastaneelle tyypille.

Tutkailimme tontteja aamupäivän, väliin Rockyn käyttö ja lounastauko kotona, jonka jälkeen rantatietä pitkin kohti Sibenikiä. Molemmat, niin rantatie kuin Sibenik, olivat edelleen nättejä ja erinomaiset mukavia kohteita. Sibenikissä tulee taatusti vierailtua uudelleen tulevaisuudessa. Ja kun vierailulle menee, kannattaa mennä tuota rantatietä pitkin. On nimittäin sen verran kauniit maisemat että mekin totesimme loppumatkasta että nyt pitäisi olla jo jotain aivan extra ihanaa ja kaunista että enää sykähdyttäisi. Ja heti kulman takana sykähdytti taas. Kaiken kaikkiaan Opelin matkamittariin kertyi eilisen päivän aikana vähän reilut 250 kilometriä.

Koko eilinen päivä, mukavien kokemuksien lisäksi, tuotti myös arviolta noin miljoona kuvaa. Joista saatte nauttia kaikissa jakelukanavissani, niin täällä blogissa, Facebookissa kuin Instragramissa, pitkälle tulevaisuuteen. Varsinkin kun tämän päiväinen reissu Trogiriin tuottaa todenäköisesti vielä vähän lisää kuvamateriaalia.

Mutta nyt suihkun kautta menoksi. Palataan linjoille huomenna. Tuolloin luvassa on aivan jotain muuta. Varmaan jotain surulista, alakuloista ja riutuvaa.