8. loka, 2018

Takaisin normiin

Kastel Stari

16-23 C

Osittain aurinkoista

Hyvää huomenta, päivää, iltapäivää ja iltaa kaikille. Siihen päälle vielä oikein hyvää itsenäisyyspäivää. Ja tervetuloa takaisin normielämään.

Erilaiset toivotukset näin viikon aluksi ovat tarkalleen harkittuja ja tarkalleen segmentoituja toivotuksia eri lukijaryhmille. Uskokaa tai älkää, mutta ryhmä lukijoita on tunnustanut lukevansa blogini aamuisin jo ennen sängystä nousemistaan selvittääkseen mitä Kroatiaan juuri kyseisenä päivänä kuuluu. Osa porukasta taas lukee jutut ruoka- tai kahvibreikillä, osa kotimatkalla bussissa tai illalla kotona. Ja loput sitten kun muistavat. Jos silloinkaan. Kaikista edellä manituista ryhmistä olen kuullut ja olen saanut palautetta. Osan olen jopa tavannut. Mutta kiva kun luette. Milloin tahansa sen sitten teettekin. Teitä oli taas viime viikon tilastojen mukaan ennätysmäärä tämän blogin historiassa.

Täällä on tänään itsenäisyyspäivä. Toinen niistä. Tämä tämänpäiväinen on päivä jolloin Kroatia ilmoitti Jugoslavian liittovaltiolle että me muuten lähdetään nyt menemään tästä liitosta. Päivä ei ole mitenkään verrattavissa suomalaiseen itsenäisyyspäivään, itseasiassa usea paikallinen ei edes muistanut 08.10. olevan juhlapäivä. Suurempi, ja huomattavasti tunnepitoisempi, juhla on 25. kesäkuuta vietettävä kansallispäivä joka on päivä jolloin Kroatia julistautui itsenäiseksi valtioksi. Tämä lokakuinen itsenäisyyspäivä näkyy lähinnä niin että virastot, koulut ja pienimmät kaupat ovat kiinni. Mitään suurempia paraateja tai kättelymaratooneja ei siis ole luvassa eikä päivä juurikaan näy perusmatkaajalle. Kun se ei oikein näy erityisemmin täällä asuvillekaan.

Ja sitten tuohon alussa mainittuun normielämään. Elämä alkaa hiljalleen palautua takaisin tylsille raiteilleen omine rutiineineen useamman viikon erikoislaatuisen jakson jälkeen. Tuon jakson aikana asunnossa heilui kaikenlaisia tyyppejä, tapahtumia riitti ja minä pyykkäsin lakanoita ja petasin sänkyä aina kun edellinen vieras lähti ja uusi oli tulossa. Lauantai -aamuna lähti toistaiseksi viimeinen tyyppi. Todettakoot, että tämä lähtö ei aiheuttanut lähellekkään samankaltaisia fiiliksiä kun perjantaina blogissa käsittelemäni edellisen vieraan perjantainen lähtö. Sorry Ilkka. Eilen sunnuntaina kävin sitten vielä isolla kirkolla Splitissä Kroatia-Suomi -yhdistyksen (Hrvatsko-Finska udruga, HFU) epävirallisen Splitin jaoston kahvitteluhetkessä. Ja kun nyt, aivan lähitulevaisuudessa, ei luvassa ole lisää yöpyviä vieraita, voinemme vaipua Rockyn kanssa hiljalleen talvihorrosmaiseen tilaan. Säätila ei tosin talvea eikä edes horrosta vielä ennusta eikä lupaile sillä eilisen aamupäiväisen ukkosmyrskyn jälkeisen viileähkön 20 asteen lämpötilan pitäisi vaihtua tässä viikon kuluessa takaisin perusasetuksiin eli 23-25 asteeseen. Ainakin viikoksi, sitten viilenee taas. Kait. Mutta shortsit pysyvät siis yhä, vielä ei ole verkkariaika. Katsellaan asiaa uudemman kerran sitten loppukuusta.

Vaan kyllä se syksy hiljalleen saa. Olimme kaverin kanssa perjantai-iltana meidän rannalla pizzalla ja ajattelimme tutkailla samalla mikä meno siellä on syksyisenä perjantaina. Homma oli nopeasti tutkailtu. Koko rantakatu, riva, oli nimittäin tyhjä. Totaalisen tyhjä. Ei ollut ihmisiä ravintoloissa, ei kahviloissa itse kadusta puhumattakaan. Mahtoi olla jonkinmoinen kulttuurishokki pääkaupunki Zagrebin humusta tänne saapuneelle, parhaassa naimaiässä olevalle, kaverilleni jonka edellinen kokemus meidän kylästä oli kesäkuun lopulta jolloin ranta suorastaan kuhisi elämää. Nyt ei kuhissut. Ei pahemmin edes suhissut. Eikä näkynyt meksikolaisia tyttöjäkään.... (inside joke, sorry). Rannan suosituimmassa ja kuuluisimmassa pizzeriassakin istui vain muutama hassu tyyppi. Eli nyt kannattaa suunnata lomalle tänne vielä kun lentoyhtiötkin lentävät vielä suoria lentoja. Ei tarvitse lomaansa ainakaan keskellä turistilaumoja viettää. Tilaa löytyy vähän kaikkialta ja hinnat ovat ns. talviasennossa.

Näin tähän viikon alkuun. Huomenna sitten taas, vanhan tavan mukaan, aivan jotain muuta. Mitä, sitä ei tiedä vielä kukaan, sillä vielä voi tietää mitä kaikkea vaikkapa tämä itsenäisyyspäivä tuo tullessaan. Paitsi kielenopiskelua. Tulin nimittäin luvanneeksi aivan liian usealle eri taholle opiskelevani, vihdoin, kroatian kielen tämän talven aikana niin, että keväällä minulla on hallussa edes pienen pieni pohja ja että kykenen kenties jopa jonkintasoiseen keskusteluun. Lupaan pitää teidät ajantasalla edistymisestäni. Suomeksi. Ainakin noin aluksi. Saattaahan se olla, että jos kieli oikein kunnolla tarttuu päähän, vaihdankin blogin kielen kroaatiksi. Saatte sitten lueskella näitä jorinoita Google translaattorilla..... Ei tosin kannata kuitenkaan pidätellä hengistystään sitä odotellessa.