15. loka, 2018

Kun elämä käskee

Kastel Stari

16-23 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Mennyt kesä oli sellainen normaali kesä. Oli kuuma, oli aurinkoa, oli turisteja, oli olutta, oli viiniä, oli terasseja, oli sitä, oli tätä. Oli kaikea sitä mikä yleensäkin kuuluu kesään. Kaiken huippuna oli kesän käyntiin, sananmukaisesti, potkaisseet jalkapallon MM -kisat.

Niinpä sitä odotti ja oletti että normikesän jälkeen edessä on normisyksy. Hiljalleen viileneviä öitä, tyhjeneviä rantoja, sulkeutuvia terasseja ja matkamuistomyymälöitä. Kylän, ja oman, elämän vaipumista hiljalleen kohti talvihorrosta.

Sitten paikalle astui itse elämä, joka ilmoitti että höpö höpö. Tässä mitään syksyä ehdi viritellä, tässähän on kaikenlaista tuloillaan. Ja alkoi sitten lykätä touhua pyyhkäisten samalla syrjään normielämään syyskuusta alkaen normaalisti kuuluvan rauhaisan, rutiineihin perustuvan hiihtelyn kohti talven totaalista hiljaiseloa.

Tuli syksy 2018. Kun pääsimme syyskuun puoleen väliin, alkoi säpinä. Säpinä joka oli selkeästi vilkaampaa kuin mitä se oli kesällä ollut. Ainakin tänä kesänä. Lykkäsi vieraita, lykkäsi vieraiden mukanaan tuomia roadtrippejä ja muuta touhua sinne sun tänne, lykkäsi tekemistä, seuraa ja erinomaisen aktiivista elämää. Eikä se tunnu vieläkään loppuvan.... tälle viikolle olisi luvassa kahdet, ellei peräti kolmet, treffit teidän lukijoiden kanssa. Mikä on mukavaa. Sangen mukavaa.

Menneenä viikonloppuna oli, jälleen kerran, synttärit. Niistä ei sen enempää, niitä on ollut jo niin paljon ettei kyseisistä juhlista oikein jaksa enää pahemmin innostua. Ne kuitenkin toistuvat vuosittain. Tahdoit tai et. Tuli käytyä kavereiden kanssa lauantai-iltana syömässä ja eilen sunnuntainakin vielä Splitissä (kuva) kaverin kanssa kaljalla. Tai tarkemmin, katsomassa kun hän joi kaljaa, minähän olen ollut täysin ilman alkoholia nyt.... mjaa, mahtaako siinä kulunut jo kolmisen kuukautta. En ole merkinnyt ylös, enkä seurannut, kulunutta aikaa sen tarkemmin sillä tämä nyt on vain tämmöinen vaihe. Vaihe joka tuskin kestää loppuelämää, en ainakaan mitenkään tähtää mihinkään absolutistimiin. Kunhan nyt aikani juon limunadaa ja/tai cokista. Todennäköisesti eteeni kannetaan jossain vaiheessa taas se oluttuoppi tai viinilasi. Sitten kun siltä tuntuu.

Melko lähellä tuota alkoholin eteenkantamista käytiin lauantai-iltana kun synttäripäivällisen jälkeen, tyypilliseen kroatialaiseen tapaan, tarjoilija toi pöytään rakijapaukkuja 'on the house'. Kysyen myös minulta että minkäs makuista paukkua sitä saisi herralle olla. Käväisi jo mielessä että mitäpä jos sitä yhden, ihan vaan synttäreiden kunniaksi. Mutta en sitten kummiskaan. Tilasin toisen limunadan. Mikä aiheutti suurta ihmetystä.

Mitään sen kummempaa muutosta, fyysistä enkä henkistä, en ole tämän raittiusjakson aikana itsessäni havainnut. Elämä ei ole parantunut mitenkään, ihan samat ongelmat ne pyörivät päässä selvinpäin kuin kännissäkin. Vireystaso ei ole parantunut, uni ei ole parantunut eikä maksa ole tullut kädestä pitäen kiittelemään kun ei ole enää tarvinnut suodattaa alkoholia. Eli pitkälti samoilla mennään kuin selvänäkin. No hyvä on, painoa on lähtenyt ihan kiitettävästi mutta johtuuko se alkoholin lopettamisesta vai jostain muusta, sitä en tiedä. Tuskin tietää kukaan. Ei edes Pekka Puska joka on luvannut vähintäänkin kaikkien noiden edellä mainittujen asioiden tapahtuvan kun lopettaa viinan kanssa läträämisen. Ei ole tapahtunut. Eli Pekka, jollei nyt huijaa, niin pikkaisen ehkä muuntelee totuutta.

Mutta painoa on siis pudonnut ja känniviestintä sekä kännitilitykset loistavat poissaolollaan. Ei tule pikku hiprakassa läheteltyä, juuri tuolloin maailman parhalta idealta tuntuvia mutta seuraavana aamuna hävettäviä, viestejä kellekkään. En tosin ihan kauheasti ole moisia harrastanut aiemminkaan, mutta nyt jopa potentiaalinen riski viesteihin on kadonnut täysin. Joten jos, jostain ihmeen syystä, saat minulta viestin kahden ja kolmen välillä yöllä, se on tarkkaan harkittu ja sisältö loppuun asti hiottu. Vaikka itse viesti olisikin jotain täysin käsittämätöntä. Tai sitten se on taskuviesti. Eli puhelin on ollut taskussa ja on siellä itsekseen muodostanut viestin jonka sitten itsekseen on lähettänyt juurikin sinun numeroon. Tuommoistahan nyt voi sattua ihan kenelle tahansa ihan koska tahansa..... Eikö vaan?

Että sellainen aloitus sitten tälle viikolle. Huomenna, tuttuun tapaan, taas aivan jotain muuta. Siihen asti hyvää alkanutta viikkoa ihan jokaiselle siellulle.