16. loka, 2018

Säläpäivitys

Kastel Stari

16-24 C

Enimmäkseen aurinkoista

Oikein hyvää tiistaita ihan jokaiselle. Tänään tästä näyttäisi tulevan blogi joka koostu sälästä. Kaikenlaisista erilaisista pikkujutuista joita on tarttunut hihaan viime aikoina mutta jotka eivät jostain syystä ole vielä nähneet julkisuutta. Ainakaan näiden sivujen kautta. Nyt näkevät. Ainakin osa niistä. Päivän otsikkokin on mielenkiintoinen, ainakin Google Translatorin mielestä. Taatusti.

Aluksi mennään kauppaan. Ja tutkaillaan hintoja. Kroatiassa asuvien suomalaisten keskustelupalstoilla käydään aika ajoin keskustelua sesonkihinnoittelusta. Eli siitä kuinka hinnat nousevat sesonkiajaksi. Majoitusliikkeiden, ravintoloiden ja baarien hintojen nosto kesäksi ymmärretään laajasti, mutta aina silloin tällöin joku esittää havaintojaan siitä kuinka myös aivan normaalit ruokakaupat nostaisisivat hintojaan. Että aivan tavalliset elintarvikkeet maksaisivat enemmän sesonkina kuin talvella. Keskustelin asiasta erään suomalaisen kanssa viimeksi sunnuntaina.

Yritin tehdä jonkinmoista, erittäin epätieteellistä, tutkimusta aiheesta päättyneenä kesänä. Koitin katsella kuinka minun yleisesti kaupasta ostamien tuotteiden hinnat käyttäytyvät, nousevatko ne vai ei. Ja pakko todeta, aivan omaan subjektiiviseen havainnointiin perustuen, että eivät ne nouse. Eivät ainakaan täällä meidän kylillä. En huomannut yhdenkään tuotteen hinnan muuttuneen, en ainakaan niin että se olisi ollut kalliimpi kesällä ja laskeneen takaisin 'vanhaan' hintaan sesongin päättyessä. Enkä oikein jaksa uskoa että suuremmat kauppaketjut edes venyisivät moiseen kaksoishinnoitteluun, eivät ainakaan paikallisella tasolla. Että pistetään pikkaisen korotetut hinnat makarooneille tuonne kun siellä on enemmän turisteja kun taas tuolla jossa niitä ei ole, sitä kierremakaroonia voidaan myydä vanhalla hinnalla. Ei se toimi noin.

Itseasiassa en huomannut merkittävää hinnannousua edes leipomoissa tai lihakaupoissa. Jälkimmäisessä hinnat nyt elävät muutenkin, vuodenajasta riippumatta, joten siellä vertailu on/oli hieman haastavampaa.

Pysytään kaupassa. Ja kassahihnalla. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä että helvetissä täytyy olla oma paikkansa niille ihmisille jotka lataavat ostoksensa kassahihnalle ja kun kassatoimihenkilö aloittaa piippauksen, muistavat yllättäen että 'ai niin, se-ja-se unohtui'. Ja ryntäävät takaisin kauppaan etsimään mitä ikinä. Odottelin eilen aamulla valehtelematta varmaan viisi minuuttia (todellisuudessa tod.näk. ehkä minuutin, max. kaksi) kun edelläni ollut rouva etsi hyllyjen välistä jotain 'unohtanutta' asiaa. Muiden, siis jo muistettujen asioiden ja yhä pidemmäksi venyvän jonon, odotellessa. Siinä me sitten kassaneidin kanssa katselimme toisiamme silmiin ja pyörittelimme päätämme. Arvatkaapas kuuluiko minkäänlaista edes kaukaisesti anteeksipyyntöä muistuttavaa kun rouva viimein sieltä hyllyjen välistä saapui takaisin.....

Ai niin, vielä hinnoista. Kuten eilen kirjoitin, käväisin sunnuntaina Splitissä. Ja hämmennyin jälleen kerran kaupungin hintatasosta. Kahvi, americano, 15 kunaa! Meidän kylässä ihan maksimissaan 10 kunaa, normaalisti 7 kunaa. Limunada, eli pitkä sitruunainen alkoholiton juoma, 20 kunaa. Meidän kylässä 15-18 kunaa. Olut, 0,5 litran tuoppi, 20-30 kunaa. Meidän kylässä 15-18 kunaa. Totesin bussissa kotimatkalla hiljaa itsekseni että minulla ei ikinä olisi varaa asua noin kalliissa paikassa. Kauppojen, siis elintarvikkeiden, hintavertailua en ole Splitin ja meidän kylän välillä tehnyt mutta epäilisin niiden olevan jotakuinkin tasoissa. Splitin eduksi laskettakoot kuitenkin erittäin laaja ja monipuolinen tuoretori aivan kaupungin keskustassa.

Lopuksi huono uutinen. Lähes järkyttävä sellainen. Kuten olen moneen kertaan julkituonut, meidän alueen oliiviöljy on maailman parasta. Tai oli. Tämän vuoden sato, kuulemani mukaan, on niin huono että se saattaa vaikuttaa jopa öljyn laatuun. Joku kertoi minulle että vuosi sitten oliivisato oli hyvä, tänä vuonna taas huono. Mikä on kuulemma tyypillistä oliiveille. Sato vaihtelee hyvästä huonoon vuosittain. Mutta eiköhän se hieman paskempikin öljy aina Suomeen roudattavan tuontiöljyn voita. Varsinkin kun minun käyttämäni paikallinen on puristettu tuossa 30 metriä ulko-ovestani taatusti tuoreista, juuri poimituista oliiveista.

Ja ihan ihan lopuksi hyvä uutinen. Meidän kunnallinen liikennelaitos, Promet, on tilannut 52 uutta bussia. Bussien pitäisi korvata kaikkein vanhin, vielä toistaiseksi ajossa oleva, kalusto kesällä 2019. Tai no... koska tuohon on lähes vuosi aikaa ja olemme Kroatiassa niin katsellaan.... täällä mikään ei ole varmaan ennenkuin se on varmaa. Eikö se silloinkaan ole ihan varmaa. Mutta se mikä nyt ainakin on varmaa, on se että jos nuo uudet bussit tänne joskus ilmaantuvatkin, ne eivät taatusti tule tuohon meidän lentokenttäreitille. Sitä kun liikennöidään nykyisinkin, tai siltä ainakin tuntuu, varikon paskimmilla busseilla. Vaikka kyseinen linja ja linjan bussit on usein tänne tulleen turistin ensimmäinen kosketus maahan.

Näin tälle aamulle. Melkoista tajunnanvirtaa ja asiasta toiseen hyppelyä. Mutta semmoista se aina välillä on, varsinkin kun mielen päällä on paljon muutakin. Paljon asioita. Joista ei nyt tämän enempää. Huomiselle sitten jotain muuta. Kenties jopa asioista. Ei voi vielä tietää. Nyt kaikille oikein mukavaa tiistaita.