17. loka, 2018

Mielialalenkit

Kastel Stari

16-25 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Käyn joka aamu Rockyn kanssa meditaatiolenkillä. Lenkki kestää about tunnin, korvissa soi paska musiikki ja päässä pyörii alkavan päivän odotettavissa olevat sekä lähihistoriassa koetut jutut. Lisäksi tulee kelailtua kaikenlaista muitakin omaan pikku elämään liittyviä asioita. Ja ihmisiä. Ja tapahtumia. Lenkki on siis oivallinen paikka meditatiiviseen mietintään. Varsinkin kun molemmat lenkkeilijöistä alkavat olla jo siinä iässä ettei vauhti päätä huimaa. Lenkien ajankohta on muuten heti tämän blogipläjäyksen kirjoittamisen jälkeen joten siellä pintaan nousevat asiat ilmestyvät tänne, jos ovat ilmestyäkseen, hieman viiveellä. Yleensä melko tarkkaan noin päivän viiveellä. Eilisellä lenkillä pintaan nousi mielenkiintoinen havainto. Huomasin nimittäin että sitä tulee valittua lenkin suunta ja ympäristö juurikin kyseisen aamun mielialan mukaan.

Meillä on useita reittivaihtoehtoja aamulenkeillemme. On kaunista rantalenkkiä jossa kävellään pieniä polkuja pitkin aamuaurinkon säteiden heijastellessa hiljalleen liplattavasta merenpinnasta. Sitten on lenkkejä jotka kulkevat kylien läpi päätyen lopulta myös rannalle jossa ei kuitenkaan viihdytä ihan niin kauaa kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Aivan uutena, itseasiassa viime viikonlopulla tiedusteltuna vaihtoehtona, valikoimaan saatiin myös ns. vuorilenkki, joka ei suinkaan kiipeä varsinaisesti vuorelle mutta kulkee kuitenkin päätien vuoriston puolella, ihan pikkaisen jopa rinteillä. Tämän lenkin rakensin kun tuossa muutama viikko sitten tuli tutustuttua hieman tarkemminkin noihin vuoriin ja on mukava käydä 'verestämässä muistoja'. Neljäntenä vaihtoehtona, todella paskoja päiviä vasten, on sitten lenkki joka suuntautuu pääteitä pitkin teollisuusalueiden harmauteen. Tämmöisen heitin mm. eilen aamulla tietyistä syistä. Ja aloin siinä kävellessäni miettiä juurikin tätä lenkkien ja mielialojen suhdetta ja niiden vaikutusta toisiinsa.

Huomasin eilisellä lenkillä kuinka ympäristö missä suoritat, joka aamu varsin samankaltaista suoritetta, todellakin vaikuttaa. Miettikääpä nyt. Kaikki muu on entisellään, shortsit jalassa, lenkkarissa hiertää kivi joka on hiertänyt siellä jo viikon kun et ole muistanut ravistella sitä pois, korvissa soi Juha Tapio, Cheek ja Eminem, Rockya saa vetää perässä koska uusia, mielenkiintoisia hajuja ja aurinko paistaa. Mutta silti mikään ei oikein nappaa. Eikä tunnelma oikein nouse. Kun katselet ympärillesi, näet vain hylättyjä teollisuuslaitoksia, sortuneita kasvihuoneita ja puolivalmiiksi rakennettuja, nyt jo heinittyneitä kivitaloja. Ei se ympäristö sitä sinun tunnelmaasi kohota, ei vaikka Pate Mustajärvi kuinka laulaisi korvanapeissa. Pikemminkin ympäristö buustaa huonoa oloasi. Ja tekee sen sangen tehokkaasti.

Väitän siis että ympäristö, tässä tapauksessa lenkkiympäristö, vaikuttaa. Kun asiat rullaavat, kun elämä hymyilee ja kaikki tuntuu olevan kondiksessa, sitä tulee automaattisesti valittua rantareitti. Koska on hyvä fiilis. Neutripäivänä voi käppäillä kylien kautta rantaan, kun iskee ikävä tai melankolia voi kiivetä vuorille ja kun on paska päivä, silloin pitää marssia rekkojen seassa teollisuusalueiden halki. Ja jokainen reitti korostaa aamun tunnelmia.

Seuraava tutkimusaihe onkin sitten se, että voiko ympäristöä käyttää tunnetilan buustamisen ohella myös sen muuttamiseen tai kohottamiseen. Eli jos valitseekin huonona päivänä kauniin, mieltä ylentävän rantareitin, pareneeko fiilis. Tai jos ääripäästä toiseen hyppääminen on liian extreemiä, ehkä paskana päivänä voisi, ainakin aluksi, koittaa ihan varovasti vaikka tuota neutraalilenkkiä.... Tästä tutkimuksesta lisää sitten joskus tulevaisuudessa jos sellaisen joskus suoritan. Ja saan siitä jotain huomioita irti.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta on todettava että kyllä tuo aamulenkkeily, päivä- ja iltalenkkeilyn lisäksi, on selkeästi parantanut jos ei nyt kuntoa niin ainakin olotilaa. Ja pudottanut painoa. Lisäksi ulos lähteminen luo tiettyjä rutiineja päivään, sitä huomaa yllättäen melko nopeasti olevansa liikkeellä joka päivä samaan aikaan. Lenkkien aikana, tai niihin liittyen, on näppärä suorittaa myös ruokaostokset, varsinkin kun Roksu on pienestä pitäen tottunut odottelemaan kaupan ulkopuolella. Reppu selkään ja näin sitä kulkee kotiin vähän suuremmatkin ostokset.

Kylläpäs tästä tuli syvätieteellinen postaus tähän keskiviikkoon. Mutta semmoista se on kun tulee kelailtua kaikenlaista 'urheillessa'. Huomenna olisi tarkoitus, jos tämänpäiväisellä aamulenkillä ei muuta päähän pälkähdä, käsitellä maanantain blogin kirvoittamia kysymyksiä Kroatiassa asumisen hinnoista. Tästä lisää sitten huomenna. Ehkä kenties. Niin ja muuten, tänään taidamme heittää ihan neutrilenkin. Koska hämmennys.