22. loka, 2018

Valentin Kononen

Kastel Stari

11-21 C

Enimmäkseen pilvistä

Alakerran naapuri Denis pysäytti perjantaina pihalla ja kertoi että kohta minäkin varmaan tunnen oloni kotoisaksi kun sunnuntaille, siis eiliselle, meidän kylää oli lähestymässä arktinen rintama ja kelit muuttumassa hyytäviksi. Että ilmat on sitten vähän niinkuin Suomessa, sanoi Denis.

No, tuli sunnuntai ja tuli arktinen rintama. Lämpöä iltapäivällä oli 18 astetta, (RealFeel(r) 17), taivas pilvessä ja tuuli koillisesta 30 km/t, puuskissa 50 km/h. Ei ehkä ihan arktinen kuten minä sen käsitän mutta selkeä muutos nyt kumminkin. Perjantaina ja lauantainahan oli vielä täydet shortsikelit 23-25 asteen lämpöineen. Ehkäpä se syksy sitten hiljalleen on alkamassa. Viimein. Juuri nyt ulkona on 14 C ja tuulen nopeus 19 km/h. Tosin alkaneelle viikolle on sitten taas luvassa yli 20 asteen lämpöä ja aurinkoa.

Sitten jotain aivan muuta. Olen nimittäin hyvin suurella todennäköisyydellä muuttumassa hiljalleen oman elämäni Valentin Konoseksi. Nuoremmille lukijoille kerrottakoot että Kononen on mies joka teki kävelyurheilusta Suomessa salonkikelpoista voittamalla erilaisia mitaleja erilaisissa MM- ja EM- kisoissa. Jonnet ei välttämättä muista. Minä, Rockyn avustama, kävelen tänään kuin Vallu parhaimpina päivinään.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, meillä on tapana käydä heittämässä aamulenkki joka aamu. Säätilasta riippumatta. Tähän asti lenkin pituus on ollut 30-45 minuuttia joka on kerryttänyt askelia askelmittariin semmoiset 4.500-6.000 kappaletta. Koska jonkun määritelmän mukaan suositeltava määrä askeleita on jotain kymppitonnin paikkeilla päivittäin, olen joutunut pidentämään päivän muita lenkkejä saavuttaakseni tuon lukeman. Enkä ihan aina ole sittenkään saavuttanut sitä.

Mutta nyt, aivan viime aikoina, lenkit ovat pidentyneet niin, että nykyisin normaali askelmäärä jo aamulenkillä on noin 7.500-8.000. Lähestulkoon jokainen aamu. Tämä johtuu ensinnäkin siitä että olen, kuten viime viikolla jo kirjoittelinkin, kehitellyt uusia (tunnepitoisia) reittejä, mutta taatusti myös siitä että kyseinen aktiviteetti liittyy suoraan myös painonpudotukseen. Vaikka naistenlehdet ja Ilta-Sanomien terveyssivut muuta väittäisivätkin, paino putoaa vain ja ainoastaan niin että kulutat enemmän kuin syöt. Kun kerään päivittäin, kaikki lenkit mukaanlukien, nykyisin 13-15.000 askelta ja kun pikkaisen seuraan mitä suuhuni tungen, paino putoaa. Väkisin ja todistettavasti. Tämän päivän punnituksen mukaan vuoden alusta 19,4 kilogrammaa.

Kastelan kaupunki, siis tämä nykyinen kotikaupunkini, on aktivoitunut usealla eri rintamalla aivan viime aikoina. Rantakadun pysäköintivalvonta on tänä kesänä ollut aivan eri tasolla kuin mitä se aiemmin on ollut. Tämä on aiheuttanut 60 kunan (8,20€) parkkisakon usealle kaverilleni. Joilekin useammankin. Kun ei kerrasta opittu. Ja nyt tätä valvontaa ollaan laajentamassa seuraavalle kadulle. Samalla kun maksullinen pysäköinti laajenee koskemaan lähes koko keskustaa. Asiasta ilmoitettiin oikein paikallislehdessä, joten se että tästä päivästä alkaen sinun pitää suorittaa pysäköintimaksu yhä laajemmalla alueella, pitäisi olla ihmisten tiedossa. Jos se ei ole, tai asia ei vaan kiinnosta, sitten se maksaa tuon 60 kunaa.

Samaan aikaan kaupunki on ottanut myös koirat tarkempaan syyniin. Täällä koirien on pitänyt olla sirutettu ja rokotettu jo useamman vuoden ajan, mutta tätä ei juurikaan ole kukaan valvonut. Nyt valvoo. Kaupungin järjestämät tarkastajat, tai rankkurit, kiertävät kylillä ja kyselevät juuri sinun koirasi sirusta ja rokotuksista. Ja nappaavat samalla vapaana juoksentelevia koiria säilöön tuonne naapurikylän koirasuojaan. Jossa asiasta uutisoineen paikallisportaalin mukaan viime viikon perjantaina omistajiaan odotteli jo peräti hieman reilut 160 koiraa. Osa sirulla, osa ei. Ja tuo valvonta todellakin toimii, minunkin koiraomistajakavereistani rankkureiden juttusille on päätynyt ainakin kolme tyyppiä. Joilla jokaisella on ollut kaikki kunnossa. Ilman sirua olevat koirat saavat melko rapsakan 6000 kunan, eli reippaan 800 euron, sakot. Itse siru maksaa vain 80 kunaa (11€), joten sijoitus ei ole ihan kauhea sakkoon verrattuna. Ja tiedoksenne, Roksupoksulla tuo siru ja rokotukset ovat kondiksessa. Ilman sirua herra ei nimittäin olisi aikoinaan päässyt poistumaan edes Suomesta.

Näin tähän viikon alkuun tällä kertaa. Loppuun on pakko, jälleen kerran, todeta kuinka mukava on tavata teitä lukijoita. Kuten vaikkapa eilen sunnuntaina jolloin Splitissä lomailleet blogilukijat varta vasten reissasivat tänne meidän pikkukylään katselemaan minkälaisessa ympäristössä näitä juttujani oikein naputtelen. Ja ihastelemaan meidän vanhaa kaupunkia. Ja rantaa. Ja kaikkea sitä mikä minulle alkaa olla jo (liian?) arkipäiväistä. Tuliaisiakin sain kuten kuvasta voinette päätellä. Joilla vetäisin sitten suklaaöverit illalla. Mutta semmoista se aina välillä on.

Huomenna sitten uudet jutut. Nyt kaikille oikein hyvät viikonalut.