30. loka, 2018

Sellaista se elämä on

Kastel Stari

16-20 C

Enimmäkseen aurinkoista

Nyt kun tässä on muutama päivä ollut enemmän tai vähemmän sateista, ajattelin päräyttää sen kunniaksi sää- ja ilmastopainotteisen blogin. Vaikka tämä tiistai näyttäisikin, ainakin näin aamusta, olevan vihdoin verrattain aurinkoinen. Ainakin jos sitä vertaa viikonlopun keleihin.

Minulta kysellään toistuvasti että mikä on paras ajankohta lomailla Kroatiassa. Ja vastaus on aina että en minä tiedä. Se riippuu aivan liian monesta asiasta. Kuten vaikkapa siitä, että minnepäin maata reissu on suuntautumassa. Tässä maassa kun on ainakin kaksi ilmastovyöhykettä. Ja mitkä ovat prioriteetit joita lomaltanne odotatte? Jos yleisellä tasolla liikutaan, eli tänne tullaan etsimään aurinkoa ja merta, suosittelen vahvasti loppukesää/alkusyksyä. Kelit ja vesien lämpötila ovat tuolloin vielä kohdillaan ympäri maata, tai ainakin pitkin rannikkoa, ja suurin turistirynnäkkö jo ohi. Jos uiminen ei kiinnosta eikä veden lämpötila ole se juttu, kannattaa miettiä alkukesää/loppukevättä. Huhtikuun puolestavälistä eteenpäin täällä, ainakin meidän seudulla keskisessä Dalmatiassa, on jo aivan Suomen normaalin kesän veroiset ilmat. Puntarina voitanee pitää minun shortstikauden avausta joka ajoittuu melko tarkkaan huhtikuun puoleen väliin vuodesta toiseen. Jatkuen sitten aina syyskuulle asti. Lämmintä on, sillä minä en lyhytpunttisissa liiku enkä sääriäni turhaan esittele liian kylmissä keleissä. Vaikka niissä esittelemistä riittäisikin.

Jos mielenkiinnon pääkohteena on jotain muuta kuin aurinko ja uiminen, niinkuin vaikkapa kaupungit, kansallispuistot, vuoret, historialliset tai kultturelliset kohteet, silloin lomalle voi suunnata aivan milloin tahansa. Kaikki edellä mainitut kohteet kun nököttävät paikoillaan oli vuodenaika mikä tahansa. Tosin loppusyksystä, talvesta puhumattakaan, kohteet ovat yleensä huomattavan tyhjiä ja sitäkautta rauhallisia. Tuolloin niissä vierailu saattaa olla keskikesän turistiruuhkakimpoilua miellyttävämpää. Jos ei sitten satu pitämään turistikimpoilusta.

Yksi kohde täytyy nostaa aivan erikseen esille vaikkei sillä ole mitään tekemistä ilmaston tai säätilan kanssa. Se ansaitsee jopa aivan oman kappaleen. Nimittäin Zagrebin joulumarkkinat. Ne avataan tänä vuonna marraskuun viimeisenä viikonloppuna ja ovat avoinna aina jouluun asti. Joulutori oli pitkään yksi Kroatian tarkemmin varjeltua salaisuuksista eikä oikeastaan kukaan maan ulkopuolella ollut edes kuullut tapahtumasta. Nyt markkinat on valittu useampana vuonna peräkkäin Euroopan parhaaksi joulutoriksi ja tuo varjeltu salaisuus on mennyttä. Eli kansa tykkää. Mikäpä on tykätessä kun koko Zagrebin keskusta verhoituu jouluvaloihin ja tarjoilee vierailleen tapahtumia, konsertteja, musiikkia, ohjelmaa niin aikuisille kuin lapsille, ruokaa ja juomaa. Toisin sanoen mukavaa ja rentoa menoa ympäri kaupunkia vaikka varsinainen joulutori keskittyykin kaupungin keskusaukio Jelacicalle ja sen ympäristöön. Ainoa ongelma nykypäivänä, salaisuuden paljastuttua, on löytää markkina-aikaan majoitus kaupungista. Sinne kun suuntaa paljon enemmän ihmisiä joulua alustamaan kuin majoituskapasiteetti antaa myöden.

Ja lopuksi, kun ihmiset kuulevat että meillä täällä on ollut tuulista ja sateista, kuten nyt vaikkapa viikonlopuna, alkaa ihmettely että mitä sinä silloin teet? Että kuinka saat aikasi kulumaan? Eikö se ole tylsää kun on huonot kelit?

Ja juu, onhan se. Tylsää nimittäin. Se on aivan yhtä tylsää kun sade ja tuuli on tylsää Ylivieskassa, Raumalla tai Joensuussa. Aika kuluu samalla tavalla ja teen sadepäivän ratoksi ihan niitä samoja asioita kuin ihmiset tekevät ihan missäpäin Suomea, tai maailmaa, tahansa kun ilmat ei suosi. Ei se sen kummempaa ole. Minä nyt vaan satun asumaan Kroatiassa Kastela -nimisen kaupungin yhdessä kylässä enkä Tampereen tai Turun lähiöissä. Mutta takaan ja alleviivaan että se varsinainen elämä on ihan samanlaista kaikissa edellä mainituissa paikoissa. Eli ei elämä täällä 'palmun alla', noin yleisesti ottaen ja normiarkielämästä puhuttaessa, ole sen kummempaa kuin se on Suomessakaan. Noin periaatteessa ainakin. Ei tarvitse olla kateellinen, katkera eikä edes iloinen puolestani sillä ihan ne samat murheet, ja toisaalta ilonaiheet, elämää heiluttelevat täällä kuin Oulussakin. Tai Juupajoella.

Tiedän mitä siellä ruudun toisella puolella ajatellaan. Että ei tasan ole samanlaista. Että ei siellä sada lunta. Eikä ole pimeää. Eikä kärttyisiä naapureita. Tai paskaa pomoa. Ei sitä. Eikä tätä. Vaan kun on. Tai ei ole. Sillä ei kaikki Suomessakaan noista kärsi. Ja jotkut sitten taas kärsivät niistä täällä. Paitsi lumesta. Että vähän niinkuin vuoroin vieraissa. Tai sekä että. Tai joko tai.

On aivan turha glorifioida elämää täällä on sen enempää kun painaa sitä alas Suomessa. Molemmissa on puolensa ja kuten todettu, se normielämä on ihan normielämää. Itseasiassa normielämä on normielämää ihan missä tahansa. Ympäristö, ihmiset, tavat, normit, ilmasto ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan, saattavat toki vaihdella, mutta yksittäisen ihmisen ihan se oma yksittäinen elämä on melko samankaltaista aina. Iloineen ja murheineen. Sillä ihminen on ihminen asui hän sitten missäpäin maailmaa tahansa.

Tuohon ylevään 'ihminen on ihminen' -päätelmään onkin hienoa lopettaa tältä päivältä. Eikä tästä nyt sen kummempi ilmastoblogi tullutkaan. Enemmänkin semmoinen 'sellaista se elämä on' -blogi. Mutta sellaista se on. Huomenna liikutaan todennäköisesti aivan toisissa sfääreissä. Tai mistä sen voi tietää heti näin aamusta. Sen näkee sitten huomenna tässä samassa osoitteessa.