2. marras, 2018

Syksy saa

Kastel Stari

17-20 C

Pilvistä, myöhemmin vesisadetta (keltainen varoitus)

Päätetäänpä tämä viikko käymällä läpi syksyn merkkejä. Koska syksy saa. Luvassa ei ole naistenlehtien hehkuttamia 'kuulaita syysiltoja', ei tunnelmallisia kynttiläiltoja villasukat jalassa punaviiniä ja suklaata nauttien, luvassa ei ole edes 'ihan parasta arkiliikuntaa' eli reipasta lehtien haravointia. Sen sijaan luvassa on aivan raadollisia, normaalista arkielämästä repäistyjä syksyn merkkejä. Niin paikallisia kuin täältä katsoen kansainvälisiä. Eli hyvin pitkälti suomalaisia.

Syksy Kastelassa. Sen huomaa siitä, että täällä ei tapahdu mitään. Ei siis yhtään mitään. Paikallinen nettiportaali julkaisee sivuillaan tapahtumakalenteria, jossa kaikkina muina vuodenaikoina on aina vähintään 4-5 eri tyyppistä tapahtumaa jossain kaupungin kylissä. Kesällä tietysti paljon enemmän. Nyt, juuri 15 sekuntia sitten tarkistastettuna, kalenterissa oli yksi (1) tapahtuma. Joka on Googlen kääntäjän mukaan Kastela -teatterin kaatumisen (?) 27. vuosipäivä. Tätä juhlaa vietetään huomenna lauantaina kello 19.30 Kastel Lucksicin kulttuurikeskuksessa. Voisin melkein todeta, että verrattain köyhää on tarjonta kylillä jos ainoat bileet on jonkun teatterin kaatumisen juhlinta.

Oikeasti esitys on Kastela -teatterin näytös Vukovar -taistelun päättymisestä Kroatian sodassa. Varsinainen vuosipäivä on, eli taistelut Vukovarissa päättyivät, tosin vasta 18.11. mutta aikainen lintu jne.

Syksy Dalmatiassa. Sen huomaa siitä, että kelit ovat hyvinkin vaihtelevat. Yksi päivä saattaa aurinko paistaa täysin siniseltä ja lämpöä olla reippaat 20-24 astetta. Ja ne muutamat turistit, jotka täällä vielä notkuvat, suuntaavat toivorikkaana rannalle. Kunnes seuraavana päivänä pohjoistuuli puhaltaa, vettä tulee tulee viistoon ja paljon. Aamupäivällä. Iltapäivällä voi hyvinkin paistaa taas aurinko. Jollei ukkosta.

Syksy puutarhassa. Sen huomaa siitä, että siellä kasvavat jutut, joita myös kasveiksi kutsutaan, valmistuvat. Kuten edellä olevasta voi näppärästi päätellä, en varsinaisesti ole viherpeukalo joten en edes yritä luetella vihanneksia tai hedelmiä joiden satoa tähän vuodenaikaan on korjattavissa. Kaupunkilaispoikana menen kauppaan jos jotain tarvitsen. Tai varastan naapurin puutarhasta. Josta tällä hetkellä löytyy ainakin mandariineja ja sitruunoita. Suoraan puusta. Lisäksi oliiviöljyn valmistussesonki on juuri nyt. Päätellen ainakin siitä ruuhkasta joka tuossa naapurin öljynpuristamon pihassa pyörii päivittäin. Joten kohta sitä maailman parasta oliiviöljyä, todella tuoretta sellaista, sitten taas saa. Tästähän on ollut aiemminkin puhe. Siis maailman parhaasta oliiviöljystä.

Syksy Suomessa. Sen huomaa siitä, että marraskuun ensimmäisenä päivänä, ja about viikko sen jälkeen, kaikki lehdet ja jopa Ylen uutiset, ovat täynnä mitä ihmiset ovat viime vuonna tiennanneet. Verokalenteri tulotietoineen on julki! Jee, nyt saa vihdoin tietää kuinka paljon naapurin Pertti tienaa. Tai kuinka paljon julkkikset tienaavat. Ja kannattaako lähteä toisille treffeille sen viime viikonloppuna yökerhossa tavatun tyypin kanssa. Mikäs sen nimi nyt olikaan....? Tai sen faijan.

Henkilökohtaisesti en jaksa olla kovinkaan kiinnostunut ihmisten tuloista. Toki noin tasa-arvon ja läpinäkyyvyyden vuoksi verotietojen julkistaminen puolustaa paikkaansa, mutta ihan oikeasti. Ketä kiinnostaa naapureiden tienestit?

Lopuksi jotain millä ei ole mitään tekemistä syksyn kanssa. Julkaisen päivittäin kuvan, siis yhden kuvan, kolmessa eri sosiaalisen median kanavassa. Yksi kuva on tässä blogin kuvituksena, toinen Facebookissa ja kolmas Instagramissa. Varsinkin Instassa on aivan viime aikoina tapahtunut hämmentävä kehitys. Seuraajieni määrä on kasvanut räjähdysmäisesti mutta niin on kasvanut myös saamani palauteen määrä. Joka sisältää nykyään usein myös, pelkän tykkäyksen lisäksi, kehuvia kommentteja. Tämä lämmittää paljon, erityisesti silloin kun palaute/kehu tulee ammattilaiselta. Siis työkseen tai ainakin paljon itsekin kuvaavalta. Tuntuu että kai sitä jotain sittenkin osaa tehdä. Kerrankin. Instagram -tilini ja kuvani löytyvät muuten palvelusta tunnisteella jarihalva. Tervetuloa stalkkaamaan.

Menneellä viikolla olen lenkkeillyt, eli jolkotellut pitkin poikin maita ja mantuja vuorten rinteitä ylös alas kiipeillen, yhteensä 67 kilometrin verran. Joka tekee keskimäärin about 9,5 kilometriä päivässä. Tämä on toinen saavutus tälle viikolle josta olen ylpeä. Se ensimmäinenhän oli nuo instakuvat ja niiden saama palaute.

Näin tällä viikolla. Ja huomatkaa, ei ensimmäistäkään ihmettelyä siitä kuinka taas on perjantai tai että mihin nämä viikot oikein katoavat! Mikä lienee siis jo kolmas ylpeydenaihe tähän blogiin. Nyt viikonlopun viettoon. Takaisin sitten maanantaina uusilla, ylpeyttä tai jotain muuta tunnetta aiheuttavilla, aiheilla.

Kastel Stari kiittää ja kuittaa tämän viikon osalta. Hyvää viikonloppua!