5. marras, 2018

Maleni, osa 2

Kastel Stari

16-20 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, sadekuurojen mahdollisuus

Kirjoitin alkukesästä, tarkemmin sanottuna tarkalleen 27.06., tarinan pienestä koirasta nimeltään Maleni. Lupasin tuolloin että palaan asiaan kun aihetta ilmenee. Nyt ilmenee. Tässä siis Maleni, osa 2.

Lyhyt kertaus. Maleni eli aikoinaan pienen koiran tavallista elämää isäntänsä kanssa täällä meidän kylässä. Sitten isäntä kuoli ja Maleni jäi yksin. Kukaan ei kyennyt ottamaan häntä koirakseen ja niin Maleni eli kadulla. Kylän ihmiset tunsivat koiran, säälivät ja ruokkivat häntä joten vaikka Maleni olikin koditon, hänellä ei ollut varsinaista hätää. Vaikka se pienen koiran turvallinen elämä rakastamansa isäntänsä kanssa olikin muisto vain.

Sitten kohtalo yhdisti Malenin ja meidän kylästä asunnon ostaneen englantilaisrouva Jenin. Maleni adoptoi Jenin, nimenomaan koira adoptoi rouvan, ja heistä tuli erottamattomat. Kaksikko teki yhdessä pitkiä lenkkejä, istui yhdessä rantakahviloissa ja lopulta Jen otti Malenin omaksi koirakseen, jopa luokseen asumaan. Jen joutui kuitenkin lähtemään takaisin Englantiin ja jätti Malenin naapurin hoitoon. Kaiken piti olla kunnossa ja koiralla hoitopaikka kunnes Jen palaa. Maleni tunsi itsensä kuitenkin petetyksi, jo toisen kerran elämässään, ja katosi. Kukaan ei tiennyt hetkeen missä hän vietti aikaansa.

Eräs kaunis päivä pitkän poissaolon jälkeen satuin sitten vihdoin näkemään Malenin tuolla rantakadulla. Hän näytti voivan hyvin. Joku/jotkut olivat pitänyt huolta koirasta. Onneksi.

Vihdoin koitti se päivä kun Jen palasi. Päivä jota Maleni oli taatusti odottanut. Pariskunta oli jälleen yhdessä. Ja jälleen erottamattomat. Lenkit, kahvihetket ja yhdessä asuminen jatkuivat niinkuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Maleni oli onnellinen. Tällä ketään kertaa onnea keski reilut 3,5 kuukautta kunnes Jen lähti jälleen takaisin Englantiin. Tällä kertaa koko talveksi.

Malenia oli hoitanut, jo Jenin täällä ollessa, naapurissa asuva nuori tyttö. Nyt asiat oli sovittu niin että kun Jen lähtee, tyttö ottaa koiran hoitaakseen. Ja näin myös tapahtui. Koska hoitaja oli Malenille tuttu, tällä kertaa ei tapahtunut edes edellä kuvattua katoamista. Naapurit tosin kertoivat Malenin viettäneen kaksi yötä Jenin lähdön jälkeen tutun talon portailla. Itkien. Mitä en ihmettele lainkaan. Pienen koiran elämä on ollut aivan liian täynnä menetyksiä. Juuri kun hän on ajatellut olevansa vihdoin onnellinen, on se taas menettänyt ihmisen johon on juuri oppinut luottamaan.

Tapasin Malenin eilen. Hän näytti olosuhteisiin nähden tyytyväiseltä, ruokitulta ja hyvinvoivalta kuten oheisesta kuvasta voinette itsekin päätellä. Hoitajatyttö oli hankkinut hänelle jopa uuden kaulapannan ja heidän yhteiselonsa kuuluu soljuvan hyvin. Toivottavasti, kaiken kokemansa jälkeen, Maleni pystyy vihdoin rauhoittumaan, toivottavasti hänellä vihdoin on huolehtiva ja ennenkaikkea pysyvä hoitosuhde ja hoitaja. Ainakin siihen asti kunnes Jen palaa jälleen keväällä. Tämän koiran elämä kun ollut tähän asti jo aivan liian vaikea. Mutta jos siinä nyt vielä jotain uutta ja mullistavaa tapahtuu, lupaan päivittää asiasta tänne.

Yleisesti ottaen kroaatit pitävät koirista. Tai tarkemmin, minä mitään koko Kroatian koiratilanteesta tiedä, tiedän vain miten ihmiset suhtautuvat niihin tässä minun ympäristössä, minun mikrokosmoksessa. Ja kuten todettu, hyvin suhtautuvat. Kaduilla ei juurikaan näe irtokoiria, ja jos näkeekin, ne ovat yleensä karkulaisia jonkun pihasta. Koirat ovat hyvinhoidettuja, niitä käytetään lääkärissä ja ne ovat sirutettuja. Oikeastaan ainoa miinus tulee häkkikoirista joita näkee valitettavan useilla pihoilla. Häkeissä kun vielä, melko usein, asuu verrattain suuri koira. Verrattain pienessä häkissä. Jossa koira saattaa viettää koko elämänsä.

Koirissa pysyäkseni, pieni varoituksen sana. Jos teillä on koira ja teille tulee jokin terveyteen, tai oikeastaan ihan mihin tahansa, liittyen mikä tahansa ongelma tai jokin asia johon haluatte vastauksia tai ratkaisuja, niin älkää vaan etsikö niitä internetin koirapalstoilta. Nämä palstat, ja niistä saatavat ohjeet ja vinkit, kun ovat tasan samanlaisia ja -tasoisia kuin ohjeet ja vinkit legendaarisella vauva.fi -keskustelupalstalla.

Itse luen, sattuneesta syystä, aina silloin tällöin Jack Russel -keskustelupalstaa Facebookissa. Jossa, oli kysymys ihan mistä tahansa, kyseessä on aina jotain aivan kauheaa. Mikä vaatii vähintäänkin välitöntä lähtöä eläinlääkäriin. Koska meidän naapurin koira, tai ainakin sen naapurin yhden tutun koira, kuoli just samanlaisiin oireisiin. Että huolissaan pitää olla. Kovin huolissaan. Ja se sinun koirasi nyt ylipäätään tuommoisesta selviää. Otan osaa suruusi jo nyt. Etukäteen. 

Rockyn kanssa naureskelimme tuossa muutama viikko sitten kun joku oli huolissaan tasan samanlaisesta ja -näköisestä nirhautumasta joka Rockylla oli tassussaan tuossa alkukesästä. Meillä se parani ihan kotikonstein, viikon verran pidimme sukkaa jalassa nuolemisen estämiseksi ja nirhauma hävisi. Se ei ollut siis käärmeen purema, se ei ollut myrkkykasvin pistos, se ei ollut ruoka-aineiden aiheuttama allerginen reaktio, se ei ollut edes iho-oire johon pitää ostaa neljää eri salvaa ja rasvaa kuten joku oli joutunut tekemään kun russelillaan oli ollut tämä samanlainen, lähes kuolemaan johtava nirhauma. Vieläpä ihan samassa tassussa kuin Rockyllakin.

Näin, hyvin koiramaisilla jutuilla, lähti viikko tällä kertaa käyntiin. Huomenna sitten taatusti aivan jotain muuta. Siihen asti oikein hyvää alkanutta viikkoa. Ihan jokaiselle.