6. marras, 2018

Värikästä vettä

Kastel Stari

15-21 C

Enimmäkseen pilvistä

Heräsin aamulla. Ja ulkona satoi. Jos aivan rehellisiä ollaan, ensimmäinen ajatukseni oli että onneksi. Tänään ei tarvitse lähteä lenkille. Lenkille joista on muodostunut päivittäinen rutiini. Nousin ylös ja kun hörpin aamukahviani sade loppui, pilvet väistyivät ja aurinko alkoi kipuamisensa taivaalle. Joten kyllä, kyllä siitä lenkkipäivä muotoutuisi kuitenkin.

Joten eipä sitten muuta kuin tennarit jalkaan, Rocky narun päähän ja tossua toisen eteen. Olin suunnitellut, kuten teen nykyään aina jollen ole saanut etänä suunniteltua, lenkin valmiiksi kännykkääni jo illalla ja sen mukaan edessä oli kevyt ja rauhallinen lenkki. Pituutta hieman reilut 7,5 kilometriä jossa nousu maksimissaan 160 metrin korkeuteen. Eli semmoinen perus, ei mikään maailman lyhin muttei myöskään mitään ylimaallisia voimia vaativa, rypistys viikon aluksi. Olinhan viikonloppuna heittänyt niin lauantaina kuin sunnuntaina yli 12 kilometrin lenkit molempina päivänä. Joten jos sitä vähän rauhallisemmin.

Ja eikun menoksi. Pienen jumin jälkeen, joka johtui noista viikonlopun ylipitkistä, matka alkoi taittua. Maa oli märkä ja koska reitillämme oli myös hiekkatiepätkiä, Rocky rapautui oikein huolella. Osittain valkoinen koira ei ollut enää valkoinen edes osittain. Ja koska se aurinko todellakin oli noussut ja paistoi , minulla oli kuuma. Ellei peräti hiki. Vaan hätiäkö tässä, lenkin jälkeen kotona odottaisi kumpaakin herraa suihku.

Vähänpä tiesin. Kun pääsimme kotiin, alakerran Denis odotteli pihalla kertoakseen että meillä on muuten vedet sitten poikki. Tulevat takaisin joskus kahden aikoihin. Ja kun tulevat, muista sitten valuttaa pitkään sillä se vesi joka sieltä ensimmäiseksi tulee, ei ole 'hyvää vettä'. Kiitos vaan tiedosta. Eihän tässä ole kuin yksi selkää myöten rapainen koira ja hiestä läpimärkä suomalaiseläkeläinen. Että se sitten niistä suihkuista......

Vaan mitäpä minä asiasta valittamaan. Sehän meni juurikin kroatialaiseen tapaan. Ihan mistä tahansa poikkeuksesta, tässä tapauksessa siis vesikatkosta, ilmoitetaan hyvissä ajoin. Eli silloin kun se on jo päällä. Meillä Rockyn kanssa ei luonnollisesti ollut suurempaa hätää, koira kuivattiin pyyhkeeseen ja minä vietin aikaani sinne kahteen asti ihan vaan pahalta haisten. Onneksi yksin. Mutta miettikääpä lapsiperheitä. Varsinkin niitä perheitä joissa on vauvoja. Saattaa olla himpun verran haastavaa vaihdella kakkavaippaa ja pestä palleron pyllyä kun hanasta ei tulekaan vettä. Etkä ole oikein voinut edes varautua asiaan koska kukaan ei muistanut kertoa siitä sinulle. No joo, totuudessa pysyäkseni, saattaa se olla että jossain paikallisessa aviisissa asiasta on kerrottu etukäteen, ehkä info ei vaan ole kulkeunut korviini tai en ole, jälleen kerran, ymmärtänyt lukemaani.

Noin varttia vaille kaksi putket alkoivat ensin paukkua ja sylkeä sitten kaukaisesti vettä muistuttavaa nestettä. Seurasin sen valumista ja sain nähdä lähes kaikki värikartaston värit. Hanasta tuli ensin ruskeaa mönjää, mikä muuttui punaiseksi josta sitten jossain välissä lähes keltaiseksi muuttuakseen lopulta 'veden väriseksi'. Jos vedellä nyt mitään väriä on. Sen verran runsasta tuo värien vaihtelu kuitenkin oli että ihan ensimmäisenä ei tullut koko iltana mieleen juoda kyseistä nestettä. Vaikka normaalisti hanavettä voi juoda aivan vapautuneesti.

Tuo kaikki tapahtui eilen. Tälle päivälle säätiedotus on lupaillut puolipilvistä joten mitään järkevää syytä päivän lenkin peruuttamiselle on todella vaikea keksiä. Alan nimittäin olla siinä vaiheessa tämän harrastukseni, tai pakkomielteeni, kanssa että jos tietoisesti jättäisin lenkin väliin, niin sen lisäksi että kärsisin huonosta omatunnosta minulle hyvin suurella todennäköisyydella pamahtaisi vähintää 15 kiloa takaisin niistä 23 kilosta jotka vuoden alusta olen onnistunut pudottamaan. Kilot tulisivat takaisin juurikin tuona samaisena päivänä jolloin en sille lenkille lähtenyt koska laiskotti. Joten pakko on lähteä. Ihan pakko.

Sitä paitsi hankin uudet lenkkarit. Edellisiä voitanee kuvailla käytännössä loppuunkävellyiksi. Vai voisiko,vaikka pienellä parsimisella tai jeesusteipillä, kuvassa olevista saada vielä toimivat? Ja kun uudet vermeet on kerran hankittu, pitäähän niitä käyttää. Eikö? Josta tulikin mieleen, jos siellä ruudun toisella puolella on joku jolla on sponsorointiin tai pr-lahjoiksi tarkoitettuja tuotteita kuten t-paitoja, huppareita tai jopa lenkkareita, saa lähettää. Osoitteeni löytyy näiltä sivuilta tai kysymällä, kengän koko 43 ja paitojen xxl tai xxxl. Minkäänlaisia etuja, hyötyjä tai bisnestä ei tästä tosin ole luvassa, kunhan pummailen. Mutta kiitos kaikille yhteistyökumpaneille jo etukäteen.

Joten liikkeelle siis. Tänään olisi tarkoitus palata juurilleen ja kävellä se ihan ensimmäinen lenkki jonka etäreitinsuunnittelija/personaltraineri minulle aikoinaan lähetti. Tuolloin se tuntui kovalta puserrukselta, onhan siinä kilometrejä sentäs 7,9 kappaletta ja korkeuttakin peräti 179 metriä. Vaan kun sairaus on edennyt riittävän pitkälle ja kilometrejä on tullut ahnehdituksi, moinen on nykyisin aivan peruslenkki. Vähän niinkuin tuo eilinen lenkki. Ja kun tuli tuollaista kirjoitetuksi ja kunhan etähenkilö on kommentin lukenut, tiedän tarkalleen että seuraava reissu joka puhelimeeni pärähtää on jotain aivan muuta kuin 'ihan vaan peruslenkki'.

Tänään kuntoiltiin. Ja pummattiin. Sponsorisälää saa edelleen lähettää. Huomenna tehdään sitten jotain muuta. Josta lisää, yllätys yllätys, sitten huomenna.