8. marras, 2018

Kieli kylvyssä

Kastel Stari

14-21 C

Osittain/enimmäkseen aurinkoista

Aika rientää. Havahduin eilen siihen että kohta on jo marraskuun puoliväli ja minunkin aikani kuluu. Vähintäänkin samaa tahtia kuin muu aika. Kuten joku kenties saattaa muistaa, tuli luvatuksi pöpperöpäissään loppukesästä että tämä on se talvi jolloin vihdoin ja viimein opiskelen kroatian kielen. Edes auttavalle tasolle. No, niinkuin todettu, nyt on jo marraskuu, ihan kohta on joulukuu ja sitten ei olekaan kuin pari hassua kuukautta ja taas mennään täyttä sesonkia ja kesää. Ja jos opiskelutahtini säilyy samana kuin se juuri nyt on, en todellakaan ole tavoitteessani. En edes lähellä.

Siispä, sen sijaan että olisin aloittanut opiskelun, aloin miettiä että mikä se siinä kieliopiskelussa oikein mätää. Että miksi se aloittaminen tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta? Ja miksi se tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta oppia yhtään mitään?

Yksi syy on taatusti se että kielen puhuminen on rajoitettua. Sitä ei siis pääse puhumaan missään. Tiedän että tuo saattaa kuullostaa hieman omituiselta, asunhan minä kuitenkin keskellä kroaatteja, mutta noin se vaan menee. Ainakin täällä meidän seudulla. Kaikki puhuvat englantia ja moni haluaa treenata puhumalla sitä kanssani. Ja samaan aikaan minä tahtoisin treenata, ja puhua, kroatiaa tämän tyypin kanssa. Mutta englantia me sitten puhumme. Aina. Jostain syystä.

Toinen syy on se että minulla ei ole kroatian sanoja. Joten en pysty muodostamaan lauseita. Tai keskustelemaan. Tästä seuraa automaattisesti kysymys että miksi niitä sanoja ei sitten ole? Ja vastaus on, koska en puhu. Enkä edes yritä puhua. Enkä opiskele. Tai pänttää. Ei ne sanat tyhjästä sinne päähän ilmesty.

Sanoista puheenollen. Krotiassa ei juurikaan ole yhteneväisiä sanoja minkään muun kielen kanssa. Kuten vaikkapa englannin. Joten sinun pitää oikeasti tietää oikea sana mitä jokin asia oikeasti on kroatiaksi. Ja vaikka tietäisitkin sen oikean sanan, sinun pitää osata vielä taivuttaa se. Esimerkki: kuča je lijepa/talo on kaunis. Toimii. Mutta minulla on kaunis talo EI ole imam lijepa kuča vaan luonnollisesti imam lijepu kuču. A muuttuu siis u:ksi. Miksi? Älkää minulta vaan kysykö. Tuo kuča on muutenkin sangen hauska sana. Kuten lähes kaikki sanat tässä kielessä. Jostain käsittämättömistä syistä riippuen sana kuča voi esiintyä ainakin seuraavissa muodoissa: kuči, kuče, kuču tai kučom. Ja vasta sitten päästään monikkomuotoihin kuten kuče, kuča, kuče, kučama.... Tämä kaikki toimii luonnollisesti myös kaikissa muissa sanoissa aivan samalla tavalla.

Sanajärjestys on oma lukunsa. On aurinkoista ei mene niinkuin se menisi vaikka englannissa. It is sunny. Suoraan käännettynä kroatiaksi tuo toteamus olisi je sunčano. Vaan kun ei ole! Se on sunčano je. Aurinkoista on. Sunny it is. Eli sanat väärinpäin. Totta kai ja luonnollisesti. Koska puhumme kroatiaa!

Tässä kielessä on lisäksi erilaisia suhuja. Kuten vaikkapa normiässän lisäksi š, normideen lisäksi đ ja c:n suhisevat serkut č ja ć. Huomatkaa että serkusten päällä olevat väkäset ovat erilaisia, joten ne myös suhisevat lausuttaessa eri tavalla. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Ja jos et suhise oikein, saatat löytää itsesi sangen vaivaannuttavista tilanteista. Kuten vaikkapa jos sinulla on bileissä tarkoitus pullistella jollekulle että jučer sam pisao/kirjoitin eilen ja heitätkin puolihuolimattomasti jučer sam pišao. Tuolloin kerrot keskutelukumppanillesi, ihan vaan siksi että suhiset väärin, että kävit eilen pissalla. Kaikki tämä koska yksi pieni väkänen s:n päällä! Kun sitten koitat seivata tilanteen ja siirtää keskustelun aivan johonkin muuhun teemaan todeten vaikka että onpas täällä kuuma vruće mi je. Unohdat siinä hätäpäissäsi tietysti sanajärjestykset ja muut säännöt ja toteatkin rempseästi että ja sam vruć, jolloin ilmoitat että minä olen muuten aika kuuma pakkaus. Saattaa olla että sitä mielessä pyörinyttä treffikutsua kaiken tuon jälkeen ei kannata esittää.

Kyllähän näitä riittäisi. Mutta luulen että saitte pienen käsityksen siitä minkälaisen kielen kanssa täällä painin. Lisättäkööt tuohon vielä se, että kroatiassa on useampikin eri murre, joita puhuvat eivät välttämättä edes ymmärrä toisiaan. Esimerkiksi tomaatti saattaa olla hieman seudusta riippuen joko rajčice, paradajz, pome tai jotain siltä väliltä... onneksi täällä Dalmatiassa tomaatti tunnetaan yleisesti tuolla helpoimmalla sanalla eli pome.

Semmoinen kielikylpy tälle torstaille. Ehkäpä sitä pitäisi vaan kylmästi vähentää lauseen govorite li engleski? käyttöä ja koittaa räpeltää jotain kroatiaksi. Naureskelevathan ne ensin mutta kun riittävän kauan hakkaa päätään seinään niin kyllä se seinäkin lopulta periksi antaa. Ja jos ei anna, voi todeta että minä ainakin yritin.

Huomenna perjantaina sitten viikko pakettiin aivan uusilla aiheilla. Nähdään siis taas tässä samassa osoitteessa.

PS. Koska yhdys sana on yhdyssana, haluaisin ilmoitaa että otsikkossa on tarkoituksella kaksi sanaa. Sillä kieli todellakin on kylvyssä.