9. marras, 2018

Ihme porukkaa, vol 1

Kastel Stari

13-20 C

Enimmäkseen aurinkoista

Kuulun erääseen porukkaan, ryhmää, kööriin, joukkioon, jengiin, ihan millä nimellä sitä halutaankaan kutsua. Ominaista tälle porukalle on se, että jäseniä ei yhdistä mikään. Ryhmästä löytyy niin lapsia, nuoria, työssä käyviä aikuisia, kotiherroja ja -rouvia, eläkeläisiä ja jopa vanhuksia. Löytyy rikkaita, köyhiä, miehiä, naisia ja varmaan myös kolmannen sukupuolen omaavia, porukassa on naimisissa olevia, eronneita, kihlautuneita, seurustelevia ja yksin möllöttäjiä. Kasassa on siis elämän koko kirjo.

Tai no, kyllä meitä yksi asia yhdistää. Me olemme kaikki suomalaisia. Mutta emme Suomessa. Toisin sanoen me olemme ulkosuomalaisia. Eli suomalaisia, jotka asuvat Suomen rajojen ulkopuolella.

Tarkennetaan termistöä hieman. Sanalla ulkosuomalainen tarkoitetaan, jos tarkkoja ollaan, vakituisesti Suomen ulkopuolella asuvaa suomalaista joka on joko Suomen kansalainen tai suomalaista syntyperää. Ulkokansalainen puolestaan, yksi osa ulkosuomalaisista, on puolestaan tyyppi joka asuu ulkomailla pysyvästi mutta on vielä Suomen kansalainen. Ja omaa näin tasan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin Suomessa asuva heimoveljeljensä. Ulkokansalainen saa siis äänestää valtiollisissa vaaleissa mutta joutuu toisaalta suorittamaan asevelvollisuuden kotimaassaan. Muutaman esimerkin mainitakseni. Itse käytän mielelläni sanaa ulkkari, koska se sisältää kaikki ulkomailla asuva suomalaiset tai suomalaisen syntyperän omaavat ja on kaiken lisäksi lyhyempi kirjoittaa. Ei tule niin paljon kirjoitusvirheitä....

Kuinka paljon meitä ulkosuomalaisista sitten on? Ihan tarkkoja lukuja en tässä aamupöpperössäni löytänyt/jaksanut etsiä, mutta arvioidaan villisti että meitä saattaisi olla, ympäri maailmaa, semmoiset vajaa miljoona. Aika paljon vajaa varmaan.... olisiko semmoiset 800.000? Tuossa luvussa pitäisi olla sisällä pysyväisluonteisesti ulkomailla asuvat suomalaiset, niin ensimmäisen polven, mutta myös toisen polven ulkkarit. Joita heitäkin alkaa olla yhä enenevissä määrin.

Syyt muuttamiselle ovat moninaiset. Joku on töissä, toinen eläkkeellä, kolmas on muuttanut rakkauden perässä, joku taas sitä pakoon. On aivan turha edes koittaa luetella kaikkia syitä jotka joskus ovat muuttopäätökseen johtaneet koska ne ovat kaikilla meillä erilaiset. Jos siis tapaatte jossain jonkun ulkkarin ja syy muuttoon kiinnostaa, kysykää asiasta suoraan häneltä. Ja muistakaa että se on vain ja ainoastaan hänen syy. Seuraavalla tyypillä on taatusti aivan eri syy.

Nyt kun ulkosuomalaisuuden perusteet on saatu selviksi, pysytään samaisen aiheen parissa mutta siirrytään omaan pikku kosmokseeni, eli tänne Kroatian Dalmatiaan. Tarkemmin sanoen Splitin kainaloon ja kylään nimeltä Kastel Stari. Mutta aloitetaan valtakunnalliselta tasolta. Eli miten ulkosuomalaisuus näkyy, kuuluu ja toimii maassa nimeltä Kroatia?

Eipä se juuri näy eikä kuulu. Meillä ei ole täällä samankaltaista suomalaiskeskittymää kuten tiedän olevan vaikkapa Espanjan Aurinkorannikolla. Pääkaupunki Zagrebissa, jossa suurin osa suomalaisista asuu, tyypit käy säännöllisen epäsäännöllisesti yhdessä kaljalla/syömässä/what ever, mutta ei sitä porukkaa voi, hyvällä tahdollakaan, yhteisöksi kutsua. Ei ainakaan kovin kiinteäksi sellaiseksi. Puhumattakaan tästä meidän Splitin pikku porukasta.

Tässä meidän nurkilla, Splitin ympärillä, suomalaisia asuu vuodet ympäriinsä nimittäin huimat 6-8 henkeä. Joten kun kadulla kuulee suomen kieltä, voi olla melko varma että kysymyksessä on turisti. Sillä me täällä asuvathan puhumme kaikki, heh, sujuvaa kroaattia. Kieltä, josta voitte lukea enemmän, hieman alaspäin skrollaten, eilisestä blogista.

Yleisesti ottaen Kroatian suomalaiset on aivan yhtä heterogeeninen ryhmä kuin suomalaiset ihan missä muussa (ulko)maassa tahansa. Ei todellakaan ole olemassa minkäänlaista kroatia-suomalaisen arkityyppiä jolla meidät kaikki voisi niputtaa yhteen tai joka yhdistäisi meitä. Kaiken lisäksi asumme ympäri maata vähän niinkuin haulikolla ammuttuna. Zagrebissa meitä lienee lukumääräisesti eniten, mutta muutoin suomalaiset asuvat pitkin poikin maata. Eikä kukaan, ei edes lähetystö, osaa kertoa tarkkaa lukumäärää kuinka monta suomalaista täällä heiluu. Vaikka asumisesta tehdään virallinen ilmoitus paikalliselle poliisille oleskelulupaa varten, ei ole olemassa minkäänlaista rekisteriä josta lukumäärän voisi tarkistaa. Joten arvioidaan, eli heitetään hatusta. Suomalaisia on, kun puhutaan koko Kroatiasta, ympäri vuoden semmoiset 80-100 kappaletta. Ettäs nyt sen sitten tiedätte. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon noin 10-30% virhemarginaali tuossa arviossa.

Tässä lyhyt johdatus ulkosuomalaisuuteen. Ennen kaikkea kroatialaiseen sellaiseen. Paljon jäi kertomatta joten palataan aiheeseen kun blogi seuraavan kerran ilmestyy. Eli maanantaina. Tuolloin käsittelyssä on mm. arkielämä ulkkarina, yhteydet Suomeen, yhteydet toisiin täällä asuviin suomalaisiin ja muiden maiden kansalaisiin, kotiutuminen, yhteiskuntaan intergroituminen ja kaikki mitä tuossa viikonlopun aikana vielä päähän pälkähtää. Luvassa on siis, jälleen kerran, puhdasta ajatusvirtaa. Eli nuorisokielellä dadaa. Joka toivottavasti pysyy edes jotenkuten luvatussa aiheessa.

Kaikki tuo siis maanantaina. Nyt hyvää viikonloppua, Kastel Stari hiljenee, kiittää ja kuittaa tältä viikolta.