12. marras, 2018

Ihme porukkaa, vol 2

Kastel Stari

13-20 C

Enimmäkseen aurinkoista

Mustanaamio. Tiedättehän tuon tyypin joka ei koskaan kuole ja jota kutsutaan vaeltavaksi aaveeksi? Mies joka on kova koville ja jonka rinnalla salamakin on hidas kuin etana? Mustis asuu tarinan mukaan Bengalin viidakossa jonka rannikolle hänen esi-isänsä haaksirikkoutui Singh -merirosvojen upotettua laivan jolla hän matkusti. Esi-isä oli ainoa haaksirikosta hengissä selvinnyt ja vannoi rannalle päästyään pyhittävänsä elämänsä taisteluun merirosvoja vastaan. Myöhemmin vastustajien kirjo on toki pikkaisen laajentunut mutta edelleen -Mustanaamio on kova koville.

Sitä vaan mietin että jos Mustanaamion esi-isä haaksirikkoutui todellakin Bengalin rannikolle, joka sijaitsee Aasiassa, kuinka siinä viidakossa voi heilua pygmejä ja muita tummaihoisia tyyppejä? Pygmit kun yleensä sijoitetaan asumaan Afrikan trooppisille alueille. Pitkälle ovat siis reissanneet ihan vaan tullakseen hommiin Mustikselle.

Miten Mustanaamio liittyy tämän päivän aiheeseen eli ulkosuomalaisiin? Ei mitenkään. Hän vaan pompsahti mieleen kun tuossa viikonloppuna mietin että miltä kantilta tuota ulkosuomalaisuutta tänään lähestyisin. Mahtaakohan nuo pygmit ja muut viidakon asukkaat muuten edelleen kutsua Mustista maahanmuuttajaksi? Nykyinen naamioheppu kun on vasta 21. sukupolven Mustanaamio. Tunteeko hän itse yhä olevansa expat, eli tyyppi joka asuu joko väliaikaisesti tai pysyvästi jossain toisessa maassa kuin missä on syntynyt? Ja jos tuntee, onko hänellä samoja fiiliksiä kuin meillä nykyajan expatseilla?

Joihin mennään nyt. Siis nykyajan expatseihin, tarkemmin sanottuna vielä suomalaisiin sellaisiin. Eli ulkosuomalaisiin. Ihan millä nimellä meitä haluattekaan kutsua. Perjantaina käytiin läpi enemmän tai vähemmän kattavasti ulkosuomalaisuuteen liittyviä perusasioita ja määritelmiä. Niiistä ei siis tänään enempää, tänään keskitytään lähinnä siihen että minkälaista se ulkkarielämä ihan oikeasti on. Lähes.

On täysin mahdotonta, tässäkin asiassa, antaa minkäänlaisia tyhjentäviä vastauksia oikeastaan mihinkään mikä liittyy arkiseen elämään oikeastaan ihan missä maassa tahansa. Siihen vaikuttaa niin moni asia ja näin jokaisen ulkkarin tilanne on täysin omanlainen. Neuvoja en edes kuvittele antavani.

Yksi asia, joka lienee verrattain samankaltainen riippumatta missä maassa asuu, on yhteydenpito Suomeen, muihin maassa asuviin suomalaisiin tai ympäröivään kansainväliseen yhteisöön. Tämä yhteydenpito kun on kohtuullisen helppoa, kiitos nykyaikaisten viestintävälineiden ja -keinojen. Uskoisin että melkoinen osa ulkosuomalaista pitää yhteyttä kotimaahansa netin välityksellä. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Ja onhan se oikeasti helppoa kun voi muutamalla klikkauksella jutella livenä, jopa kuvan kanssa, sukulaisten tai ystävien kanssa Suomeen.

Useassa paikassa on suomalaisyhteisö joista olikin juttua jo perjantaina. Sen lisäksi että tietyissä maissa, kuten Espanjassa, on suuria suomalaiskeskittymiä, yhteisöjä löytyy myös netistä. Esimerkiksi Facebookissa on useassa maassa ryhmä nimeltään Suomaiset xxx -maassa. Toisissa maissa nämä ryhmät on suljettu ja tarkoitettu vain ja ainoastaan maassa asuville, jolloin niissä voidaan vaihtaa kokemuksia, antaa ohjeita ja ruotia asioita jotka ovat tärkeitä nimenomaan maassa asuville. Toisissa maissa ryhmät ovat avoimia jolloin niistä muodostuu helposti kysy/vastaa -turistisivustoja. Mikä on harmi. Matkoja suunnitteleville turisteille kun on aivan omat sivunsa ja maassa jo asuvat tarvitsevat oman fooruminsa jossa saavat keskustella, arvostella ja kehua heille tärkeitä juttuja aivan omassa porukassaan. Onneksi jos jonkun maan suomalaisryhmä on avoin ja menettänyt näin alkuperäisen tarkoituksensa, tilalle löytyy lähes aina kansainvälinen vaihtoehto. Expats in XXX -kaupunki/maa.

Toisaalta liika jumittaminen suomalais- tai muihin maahanmuuttajaryhmiin hidastaa maahan integroitumista. Jos pyörit vain ja ainoastaan suomalaisten tai muiden ulkkareiden porukoissa, jää paikallinen elämä helposti näkemättä ja kokematta. Joka, jos mikä, on ensiarvoisen tärkeää kotiutumisessa ja kotoutumisessa. Mitä nopeammin opit paikalliset tavat, jopa paikallisen kielen, sen helpompi sinun on sujahtaa uuteen yhteiskuntaan, oli maa tai maanosa ihan mikä tahansa. Eihän Mustanaamiokaan jäänyt hengailemaan muiden haaksirikkoutuneiden kanssa vaan otti ohjat käsiinsä ja alkoi samantein johtamaan viidakkoa. Keskellä aivan uutta yhteisöä.

Jos tämän kahden päivän sangen hataran ja hajanaisen ulkosuomalaisesityksen koittaa jollain hataralla ja hajanaisella tavalla kursia kasaan ja vetää langat edes auttavasti yhteen, voitanee todeta ettei tyypillistä ulkosuomalaista ole. Eikä taida oikein olla tyypillistä ulkosuomalaisen elämääkään. Kaikki ulkkarit kun elävät omaa elämäänsä kuka missäkin ja näin kunkin oma elämä muodostuu täysin omanlaiseksi. Siinä yksi syy miksi tämä esitys jäi hieman epämääräiseksi. Ulkosuomalaisuutta kun ei kykene esittelemään siten että elämän kaikki osa-alueet tulisi täydellisesti käsiteltyä. Koska jo lähtökohta sille miksi ihmisestä yleensä tulee ulkosuomalainen vaihtelee jokaisen ulkkarin kohdalla. Kuten todettu ja useamman kerran todistettu. Kun jo lähtökohta on epämääräinen miten ihmeessä minkään elämän missään voisi läntätä yhteen, väittää kirkkain silmin että tämmöistä se ulkkarin elämä nyt sitten on ja antaa vielä ohjeita kuinka elää sitä elämää? Edes yhden maan sisällä. Aivan oikein, ei mitenkään.

Näin viikon aluksi. Himppasen jännittää jo nyt että kuka sarjakuvasankari huomenna avaa mitenkään mihinkään liittymättä huomisen blogin. Ja mistä se blogi kertoo. Sen näkee oikeastaan vaan klikkailemalla itsensä takaisin näille sivuille huomenna. Joten tervetuloa siis. Melko tarkkaan 24 tunnin kuluttua.