15. marras, 2018

Maisemia

Kastel Stari

10-18 C

Enimmäkseen aurinkoista

Käyn päivittäin lenkillä. Edelleen. Eilen kiinnitin huomion, jälleen kerran, kuinka paljon erilaisia maisemia yhden lenkin varrelle mahtuu. Ihan niinkuin teitä. Tai tarkemmin tiepohjia, kuten oheisesta kuvasta voitte päätellä. Eilen lampsin menemään mm. moottori-, kylä- ja peltoteitä jotka lopulta johtivat reitin turvallisesti takaisin peruskatuverkostoon. Olisipa tarjolla olllut rautatiekin, joka halkoo lenkkimaastoa siellä sun täällä ja jota pitkin pääsisi mukavasti oikomaan eikä tarvitsisi välttämättä kiipeillä ihan niin paljon vuoria ja mäkiä. Sitä pitkin marssiminen saattaa tosin olla laitonta. Vaarallista se ainakin on.

Vaan tuo vuorien ja mäkien kiipeily on yksi lenkkien suola. Toki voisin jolkotella pitkin poikin alankoa tuolla rannalla, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava että se olisi verrattain tylsää. Se on tylsää vaikka maisemat ovatkin hienot. Mutta lähes kaikkeen kyllästyy. Jopa niihin kauniisiin maisemiin joista useat ihmiset ovat valmiita maksamaan päästäkseen niihin lomallaan. Minulle ne ovat nykyisin 'vain' kulisseja joissa on kiva heittää lenkkiä. Tai tehdä milloin mitäkin. Vaan kyllä sitä jossain välissä taatusti vuoriinkin kyllästyy ja rantamaisemat alkavat taas maistua. Joten sitä odotellessa. Tänään mennään taas vuorelle.

Mutta juu, eilinen lenkki sisälsi erilaisten tiepohjien lisäksi myös kaikenlaista maisemaa. Matkan varrella oli moottoritien piennarta, oli vuorille kiipeämistä, ylhäällä jyrkänteiden reunalla taiteilua, oli vuorilta alaslaskeutumista, oli rantaa, oli maisemia ja lopuksi normaalia ihan tavallisten ihmisten asuinaluetta. Eli kaikenlaista jota pitkin tarpoessa ei aika todellakaan tule pitkäksi. Vaikka samat seudut olisi nähnyt ja kokenut useita kertoja sillä aina sieltä löytyy jotain uutta. Ei varsinkaan kun korvissa soi se kuuluisa paska musiikki. Eilinen lenkki oli muuten pituudeltaan 11,18 kilometriä, kesti 2 tuntia 19 minuuuttia keskinopeuden oltua 4,89 km tunnissa. Lähdin 36 metristä, kiipesin 177 metriä ja löysin itseni lopulta 213 metrin korkeudesta joka oli korkein kohta eilen. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, tuota vuorelle kiipeämistä saa tulla kokeilemaan. Vaikka lähes yhtä rankkaa se laskeutuminenkin on kun hiivit jotain 7-9 asteen mäkeä alaspäin.

Se, että kondis nousee ja paino laskee, ei suinkaan ole se tärkein asia lenkkeilyssä. Tärkeintä ovat tarkat tilastot. Ja se että niillä pääsee pullistelemaan netissä.

Maisemien lisäksi eilen kiinnitti huomion kuinka Kastela valmistautuu seuraavaan sesonkiin. Jokatoisesta talosta kuuluu kilkutus ja kalkatus kun paikoja remontoidaan ja pistetään kuntoon, laajennetaan tai uusitaan. Seuraavaan sesonkiin kun ei oikeasti ole enää kovin pitkä aika. Nyt elämme marraskuun puoltaväliä ja ensimmäiset varovaiset turistit alkavat ilmaantua huudeille kurkkimaan jo reilun kolme kuukauden kuluttua.... Vuosittain rotaatio pyörii kuten se on pyörinyt aina. Talvella pistetään paikat kuntoon ja kesällä kääritään rahat. Näin toimii kaupunki nimeltä Kastela.

Tuo kaupunki nimeltä Kastela on tosin itsekin, vihdoinkin, herännyt ehostamaan myös itseään. Tuolla rannassa kulkeva rantakatu, riva, on useassa kohdassa remontissa. Asfalttia, istutuksia ja vaikkapa viemäröintejä uusitaan, onpahan naapurikylä Kastel Luksicissa rakenteilla jopa hiekkaranta. Tai ei rakenteilla mutta vanha ranta remontoidaan täysin uusiksi. Ja liitetään vieressä sijaitsevan puiston kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi jota kutsutaan vaatimattomasti kansainväliset vaatimukset täyttäväksi hiekkarannaksi. On mielenkiintoista seurata ensinnäkin sitä kuinka homma etenee ja toisekseen minkälainen lopputulos tulee olemaan. Pysyvätkö pojat aikataulussa vai ovatko hommat vielä vaiheessa kun ne turistimassat loppukeväästä taas saapuvat.

Mikäs se on uutta kautta valmistellessa kun juuri on käyty pokkailemassa erilaisia palkintoja vuosittaisilla kansainvälisillä turistifestareilla. Kastelan kaupunki voitti nimittäin palkinnot uudesta visuaalisesta ilmeestään ja opastuksestaan kylien keskustoissa. Pokkasipa kaupunki palkinnon vielä mainosfilmistäänkin jonka nimi taitaa olla Tervetuloa Kastelaan, Kroatian helmeen. Tai jotain. Kaupungin matkailutoimiston johtaja Nada Maršić on tehnyt todella hyvää työtä ja sai henkilökohtaisen erikoispalkinnon työstään Kastelan matkailun edistämiseksi. Että hyvin menee niin palkintogaaloissa kuin myös ihan reaalitodellisuudessa. Sitä todistavat päättyneen kesän voimakkaassa kasvussa olevat matkailijatilastot. Joten kun sitä ensi kesän lomamatkaa suunnittelette, pitäkääpä Kastela mielessä. Ja tehkää varaukset ajoissa. Sillä vaikka kapasiteetti kasvaa, ei sitä sittenkään aina ole riittävästi. Ja jos tarvitsette apuja, ottakaa rohkeasti yhteyttä. Lupaan ainakin koittaa auttaa.

Aloitin eilen lyhennetyn blogiformaatin joten nyt onkin juuri hyvä kohta lopettaa tältä aamulta. Huomenna sitten taas, todennäköisesti, lyhyesti viikko pakettiin muiden asiaan mitenkään liittymättömien juttujen ohella. Niistä lisää sitten vuorokauden päästä.