19. marras, 2018

Vee niinkuin viikonloppu

Kastel Stari

5-13 C

Puolipilvistä

Että semmoinen viikonloppu sitten. Jos päättynyttä viikonloppua pitäisi jollain kirjaimella luonnehtia, kirjain voisi olla vaikka V. Ai miksi? Siitä seuraavassa.

Ensimmäinen V tulee siitä, että ilmat viileni. Huomaisitte varmaan että 'viilenee' alkaa V:llä. Näppärää! Perin näppärää! Mutta siis, ilmat todellakin viilenivät. Taisin perjantaina höpötellä jotain että odotettavissa viikonlopun aikana olisi luvassa hieman kylmempää kuin mihin olemme viimeisen seitsemän kuukauden aikana tottuneet. Että pitäisikö sitä luopua shortseista? Vaikka aamuisin on himpun verran viileää, päivisin on kuitenkin vielä lämmintä. Että mitähän sitä pitäisi pistää päälle lenkeille? Ja niin edelleen.... Unohtakaa tuo lätinä. Kuvitelkaa sen sijaan kylä Kastelassa jossa lämpötila on öisin, ja aamuisin, 2-4 astetta eikä päivälläkään nouse kuin ihan maksimissaan 10-12 asteeseen. Tämän komeuden keskellä puhaltelee vielä vuorokaudet ympäriinsä melkoisen rapsakka pohjoistuuli eli pahamainen bura. Mikä ei ainakaan lämmitä. Itseasiassa RealFeel (r), eli lukema mikä kertoo mltä lämpötila oikeasti tuntuu, pyöri vain noin 5-8 asteen paikkeilla. Koko viikonlopun. Eipä tarvinnut miettiä niitä shortseja sinne lenkille. Sen sijaan kaivelin pitkiä kalsareita kaapista.

Sitä huomaa aina talvisin, olen tainnut avautua asiasta aiemminkin, että kun näitä kroatialaisia, tai ainakin dalmatialaisia, tai ainakin tätä meidän, taloa on rakennettu, on pojilta tainnut unohtua tarvikkeita tilaillessaan eristeet täysin. Ei ole nimittäin lasi-, kivi- tai mitään muutakaan villaa paljoa tuhlailtu seinien eristämiseen. Mikä aiheuttaa sen, että kun tuuli puhaltaa, nimenomaan pohjoisesta, sen huomaa kyllä. Sen huomaa niin olohuoneessa, sen huomaa makuuhuoneessa mutta ennenkaikkea sen huomaa kylppärissä. Klinkkerilattia tuntuu yllättävänkin piristävältä paljaiden jalkojen alla kun tulet lämpimästä suihkusta. Herättävältä nyt ainakin.

Meidän talossa ei ole lämmitystä. Paitsi ilmalämpöpumppu, jonka saa toki säädettyä lämmittävään asentoon, mutta ainakin toistaiseksi 'säästän' sitä vielä siihen kun tulee todella kylmä. Eli pakkasta. Siihen asti mennään lahkeet lepattaen pohjoistuulen pyöriessä niin ulkona kuin sisällä. Tosin, juuri tätä kirjoittaessani, keittiön monitoimikello joka kertoo ajan lisäksi myös sateen todennäköisyyden ja lämpötilan, näyttää että keittiön seinällä lämpötila olisi 19 astetta. Että turhia taidan valittaa. Sitä paitsi viikonloppuna vallinnut suursäätila, termi jonka olen oppinut Kerttu Kotakorvelta Yleltä, on lämpenemässä. Muuttumassa samalla tosin myös kosteammaksi. Tuulen pitäisi tyyntyä, lämpötilan nousta lähemmäksi 20 astetta ja huomisesta alkaen alkaa sade. Jopa sellainen sade, että yksi sääapsi katsoo asiakseen varoitella oikein rankkasateista.

Pakko se kai on todeta että talvi, tai ainakin kylmä syksy, on laskeutunut myös Dalmatiaan. Tässä kohdin voisi käyttää erästä v -alkuista sanaa, mutta todettakoot nyt vaan että voi hitsi voi harmi.... Kiltisti.

Viikonlopun seuraava V -sana on Vukovar. Vukovar on noin 30.000 ihmisen kaupunki Kroatian itäosassa aivan Serbian rajan tuntumassa. Sen lisäksi että Vukovar on kaupunki, siihen liittyy myös yksi Kroatian historiaan kiinteästi liittyvä tapahtuma jonka muistopäivää vietetään ympäri maata 17.11. Tänä vuonna siis lauantaina.

En aloita tässä kohtaa syventävää historialuentoa mutta kerrottakoot lyhyesti että Vukovarissa käytiin Kroatian sodan ylivoimaisesti ankarin taistelu 90 -luvulla. Vukovarin piirityksessä kaupunkia piiritti Serbien ja Jugoslavian liittovaltion armeijat ja sitä puolusti noin 2000 kroaattia. Piirittäjien vahvuudeksi mainitaan useissa eri lähteissä hieman yli 85.000 sotilasta jonka lisäksi heillä oli totaalinen materiaaliylivoima. Tästä huolimatta kroaatit kykenivät pitämään puoliaan hajalle ammutussa ja pommitetussa kaupungissa yli kolme kuukautta. Lopulta, puolustajien ammuksien loputtua, serbit pääsivät valloittamaan kaupungin josta tosin taisteltiin aivan loppuun asti talo talolta. Kun serbit lopulta olivat saaneet kaupungin haltuunsa, he aloittivat veriset etniset puhdistukset kaupunkia puolustaneiden sotilaiden, mutta myös siviilien ja jopa viimeiseksi valloitetun sairaalan potilaiden keskuudessa. Pääasiassa julmuuksiin syyllistyivät serbiarmeijaa tukeneet tšetnikit, serbialainen kansallismielinen puolisotilaallinen joukko, jotka halusivat kostaa sen että Vukovarin puolustajat olivat surmanneet ja haavoittaneet tuhansittain serbitaistelijoita piirityksen aikana. Sodan jälkeen kansainvälinen sotatuomioistuin tuomitsi useita serbejä sotarikoksista.

Viikonloppuna vietettiin siis Vukovarin piirityksen muistopäivää ympäri maata erilaisia tapahtumia järjestäen, muistomerkkejä ja jopa katuja seppeleillä ja kynttilöillä koristellen. Meidänkin kylän Vukovarska -katu oli lauantai-iltana, kylmästä tuulesta huolimatta, täynnä kynttilöitä, kynttilälyhtyjä ja seppeleitä. Oheinen kuva on kyseiseltä kadulta Vukovarin piirityksen muistomerkiltä.

Näin tämä veemäinen viikonloppu. Katsellaan millä kirjaimella viikko jatkuu. Siitä lisää, ja tarkemmin, huomenna tässä samassa osoitteessa. Tervetuloa tsekkaamaan.