21. marras, 2018

Siivouksen syvin olemus

Kastel Stari

11-18 C

Pilvistä

Se oli sitten sellainen tiistai. Ei vaihtunut maisema, ei pistetty tossua toisen eteen eikä korvissa soinut paska musiikki. Ei, eilen heilui rätti. Aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Aamuinen rankasade muuttui päivän mittaan puolipilviseksi auringonpaisteeksi ja sadekuuroiksi, mutta kun oli tullut luvatuksi että siivotaan, niin sitten siivottiin. Ja puhdasta tuli.

Mitään muuta ei sitten tullutkaan. Ei vaikka esitin julkisesti kutsua että tervetuloa kahville siivouksen jälkeen. Tuoreiden pullien kanssa. Ei tullut pullia eikä vieraita. Koskaan kukaan ei tule koskaan. Eipä siis yllättänyt. Toisaalta saattoi olla ihan hyvä ettei kukaan tullut, ainakaan kahville, sillä siivouksen mittatappioksi laskettakoot yksi kahvinkeitin. Putsasin keitintä ulkoisesti, toisin sanoen pyyhin sen ulkopintaa ja varmaan kosketin vahingossa virtanäppäintä. Joka oli jo valmiiksi hieman rikki. Saattoi myös olla että kosketuksessa oli mukana pikkuriikkisesti kosteutta ja/tai vettä. Virtapistoke ja töpseli räjähtivät. Kumpikin sylki kipinöitä, taisipa virtanäppäimestä tulla pieni liekkikin. Ja automaattisulake laukesi.

Kahvinkeitin oli entinen kahvinkeitin. Se poistettiin hellästi käytöstä ja näin hetken aikaa, ennenkuin ehdin keitinkauppaan, mennään sitten vanhalla 'kiehuvaa vettä kahvin päälle filtteriin' -menetelmällä. Ja hyvin toimii. Tai ainakin saan kaukaisesti kahvia muistuttavaa mustaa nestettä. Vieläpä lämmintä sellaista. Hörpin nimittäin kyseistä tuotetta tässä samalla.

Pohdiskelin siivotessani että mikä siinä touhussa oikein mättää. Että miksi minä en todellakaan pidä siivoamisesta. Ja kun oikein pinnistin, kykenin löytämään muutaman kipukohdan. Joista seuraavassa.

Asia numero yksi: lakanoiden vaihto. Jos/kun tiedät että jossain välissä eteen tulee lakanat jotka on vaihdettava, se vie siitä rätin heiluttelusta koko hohdon. Jos sellaista nyt kovasti muutenkaan on. Pussilakana on aina solmussa. Peitto, joka pitäisi saada lakanan sisälle, ei koskaan ole oikein päin. Eikä sujahda sisään kiukuttelematta. Tai helposti. Ja niitä on yleensä vielä kaksi. Minusta ei koskaan tulisi millekään laivalle hyttisiivoojaa sillä heidän pitää vaihtaa noin ziljoona lakanaa kahdessa minuutissa. Minulla kuluu noiden kahden, oman sängyn, pussilakanan vaihtamiseen arviolta puoli tuntia. Kappaleelta. Vaan sitten kun on nukkumaanmenoaika, niin onhan se mukava sujahtaa puhtaisiin, raikkaalta ulkoilmalta tuoksuviin satiinilakanoihin. Hah, vai että satiini.... taitaa olla käytössä isomummun, tai hänen äitinsä, aikoinaan ostamat, ompelemat tai virkkaamat lakanat. Että se niistä syntisistä satiineista.

Asia numero kaksi: vessan pesu. Ja ei, tämä kohta ei ole tässä siksi että vessa on vessa, kakkaa ja pissaa. Ei, tämä kohta on tässä ihan siksi että ihan missä vessassa tahansa on kaikenmaailman kulmia, koloja, nurkkia ja kaappien alustoita joiden puhtaaksi jynssääminen edellyttää akrobaattisia venymisiä eri asentoihin. Suora lattia on suora ja helppo, vessa yleensä pieni, hikinen ja vaikea. Jossa joutuu vielä hinkuttamaan paikkoja.

Kolmantena, loogisena, jatkumona siivouksen kauhukohdissa on välineet. Kun olet saanut kämpän kondikseen, pikkaisen jo puhaltanut että nyt se on ohi, niin ympäri kämppää lojuu erilaisia rättejä, harjoja ja pesuainepulloja. Joiden siivoamiseen menee sitten oma aikansa vaikka silmissä siintää jo sohva ja kaukosäädin. Taisi Facebookin kilauttaa viestistä. Vaan ei, tämä rätti pitää vielä viedä... johonkin. Mitä tehdä rätille jolla on hinkutettu jotain kohtaa vessassa? Pitääkö se heittää pois? Tuleeko siitä vielä rätti jos sen pesee? Ja jos, voiko sillä pyyhkiä pesun jälkeen vaikka keittiön tasoja?

Mutta urakka, joka kesti muuten lähes neljä tuntia, on nyt ohi. Tavalliseen tapaan lupasin itselleni, jälleen kerran, että tulen suorittamaan jonkinlaisen perussiivouksen viikottain ettei eilisen kaltaiseen syväsiivoukseen tarvitsisi vähään aikaan venyä. Ja tiesin jo luvatessani etten tule lupausta pitämään. Koska nuo kolme edellä olevaa kohtaa.

Nyt kun katson ikkunasta, siellä näyttäisi olevan erinomainen lenkkikeli. Pääsen takaisin vanhaan rutiiniin. Tossut jalkaan, Roksu narun päähän, paska musiikki korvanappeihin ja vuorille. Ei rättiä, ei suihkepulloja eikä hinkuttamista. Suunnitelmissa olisi tälle päivälle about 10 kilometrin puolikorkea reissu. Joka tuntuu ihan jo ajatuksenakin paljon mukavammalta kuin lakanoiden vaihtaminen tai vessojen jynssäys. Kuinka se kulki, siitä lisää huomenna. Ehkä. Tai sitten aivan jostain muusta.