26. marras, 2018

Tylsääkin tylsempää

Kastel Stari

10-15 C

Sadekuuroja, keltainen varoitus tuulesta

Jos tulit tänne lukemaan ja odotit into piukeana jotain verbaalista ilotulitusta siitä kuinka säkenöivän hauska, vauhdikas ja tapahtumarikas viikonloppu olikaan, voit lopettaa lukemisen tähän. Moikka! Nähdään taas huomenna.

Sillä. Viikonloppu ei ollut hauska, se ei ollut vauhdikas eikä se ollut tapahtumarikas. Se oli sateinen. Mikä aiheutti sen, että kaikki rutiinit jotka tuovat turvallisuuden tunteen elämään, menivät uusiksi. Kun ei pysty tekemään juuri sitä mitä on tottunut tekemään juuri tietyllä kellon lyömällä viikosta ja kuukaudesta toiseen, joutuu keksimään kaikenlaista oheistoimintaa. Joka rutiineihin tottuneelle on, noh.... oheistoimintaa. Ja keksittyä. Ei siis sitä mitä haluaisi tehdä. Tai mihin on tottunut.

Lauantai oli vielä siedettävä. Ainakin aamupäivän osalta. Ehdimme Rocky kanssa käydä aamulenkin, vieläpä kohtuullisen pitkän sellaisen (11 km, max. korkeus 196 metriä, korkeusero 142 metriä), mutta iltapäivällä alkoi sade. Joka jatkui sitten keskeytymättä tähän aamuun. Eli sunnuntai oli sadepäivä. Joita olen kokenut toki aiemminkin mutta yleensä ne ovat olleet päiviä jolloin on satanut osan päivästä. Ei kokonaista päivää kuten eilen. Tai en ainakaan muista moista.

Eilen ei siis ollut lenkkipäivä. Mistä johtuen painoni tulee todennäköisesti pompsahtamaan seuraavassa punnituksessa, eli huomenna, vähintään 5 kiloa. Kun en ole päässyt lenkille. Tämän aamun punnitukseen ei liikkumatttomuus vielä ehtinyt, muutos eiliseen aamun oli vain +0,3 kg. Mutta suunta on selkeä kuten huomaatte..... Onneksi juuri nyt näyttäisi siltä, että tänään lenkki onnistuisi. Pilvistä, vieläpä melko tummapilvistä on, mutta jos sitä jonkinlaisen ehtisi livauttaa..... Ennusteiden mukaan sateen pitäisi alkaa vasta kello 10.00. Ja jatkuvan sitten, taas, lähes koko loppupäivän.

Mitä se kehitetty oheisohjelma viikonloppuna sitten oli? Kuten todettu, lauantai meni pitkälti vielä vanhoilla rutiineilla koska aamulla ehdimme lenkille. Illalla, kaatosateessa, piti kyllä täysin iltarutiineista poiketen käväistä baarissa kun pyydettiin. Ja kun sai kyydin. Eilen sunnuntaina, sadepäivänä, oli sitten vähän vaikeampaa. Kun ei päässyt ulos piti keksiä kaikenlaista kotona. Kuten vaikka siivoamista. Suoritin ajankuluksi perusviikkosiivouksen eli pölyjen pyyhkimisen ja lattianpesun. Tylsää. Puhdasta, mutta tylsää.

Lisäksi käsittelin Rockyn. On tullut uhottua vähän sinne sun tänne että pitäisi siistiä tuo koira joka oli alkanut näyttämään enemmän ja enemmän pörhöltä. Koska kukaan ei ole trimmannut ja talvikarvankin on jo ehtinyt pukata. Kun sitten ei mitään muuta tekemistä ollut, joutui Rocky sijaiskärsijäksi. Olin kaikenlisäksi luvannut ottavani ennen-jälkeen -kuvat trimmaussessiosta, ja kovasti koitinkin ottaa, mutta kuvausta vaikeutti kuvauskohteen haluttomuus. Ideana oli ottaa kaunis istumakuva pörhöstä ja samanlainen istumakuva sitten parturoidusta. No, kuvista tuli tuollaiset. Ei tietoakaan kauniista istumakuvista. Tai edes istumakuvista. Lukekaa tuota kollaasia muuten niin että vasemmalla oleva iso kuva on ennen leikkausta, alhaalla oikealla karvat jotka sain irti ja ylhäällä sitten parturoitu poika. Eroa ei juurikaan huomaa, mutta voin vakuuttaa, että luonnossa sen kyllä huomaa.

Mitäs sitä muuta sitten? Ainakin melkoinen osa varastoiduista televisio-ohjelmista tuli läpikatselluksi lauantain alkuillasta ja varsinkin eilen. Näin olen kartalla, eli katsonut kaikki julkaistut jaksot niin Nousuvesi-, Sohvaperunat-, Villi Kortti- kuin Pitääkö Olla Huolissaan -sarjoissa. Lisäksi toljotin muutaman jääkiekko- ja jalkapallo-ottelut. Ja vähän tennistä. Kroatia voitti Davis cupin finaalissa Ranskan. Ja on näin tenniksen 'maailmanmestari'. Hip hei! Jalkapalloa, ja tennistä, kykenee katsomaan samalla kun toisesta päätelaiteesta seuraa jotain muuta ohjelmaa. Tai tsättäilee WhatApissa. Tai tekee kumpaakin. Koska multitaskaus.

Näillä keinoin taklattiin siis tyhjäkäyntiviikonloppu. Eikä oikein onnistuttu, sillä jos näin maanantai -aamuna miettii mennyttä, päällimmäisenä tunteena on juurikin jo otsikossa mainittu tylsyys. Sillä olihan se, kiertelemättä, tylsä viikonloppu. Jos sitä tästä päivästä eteenpäin taas pääsisi paremmin elämään kiinni. Ja saisi vaikka pikkaisen aurinkoa takaisin. Niin ympäröivään kuin ihan omaan elämään. Mutta tästä taas, vanhaan tapaan, lisää huomenna. Toivottavasti hieman virkeimmissä fiiliksissä.